Vähän sitä sun tätä muttei oikein mitään.

Siinä meidän kuulumiset likipitäen.

Ei olla treenattu kun en pääse koipeni kanssa koiran perässä juoksemaan, joten aika temppuilu keskeistä on ollu.. Kissakin on oppinut jo istumaan ja pyörimään ympyrää, ensimmäistä ihan pelkällä käskyllä, ympäri pyörähtämiseen tarttee vielä käsimerkin :D - JEP MULLON TYLSÄ ELÄMÄ.

Viime viikonloppu oltiin maalla, niin sai koirat sentään juosta siellä milloin avon, millon appiukon kanssa lenkillä, sunnuntaina tosin Armas päätti, ettei hän lähtenyt enää toiselle pidemmälle rämpimis lenkille, vaan kaivautui mamman kylkeen hyvin tiiviiksi keräksi, eikä ottanut kuuleviin korviinkaan ulos lähtö kyselyitä :D 

Sen verran ittekin pihalla pyörähtelin, että koirista muutamat posetukset kauniissa auringossa otin, mutta muutoin olin aika umpioitunut sisälle.

Koiruuksilla vähän tuppaa tota virtaa sisällä olemaan, joten leikkiminenkin on mennyt aika rajuksi välillä, niin saapi ihan toppuutella, että nyt loppu ennenkun on paikat sileenä!

 

Tänään sitten Demi pääsi juoksemaan Casperin kanssa, piiiiittkkässtä aikaa, tunnin Demi taas jaksoi kuunnella, kunnes meni hermo C:n louskutukseen ja vasten pomppimiseen, niin piti jo vähän kovempaan ääneen ärähtää, että lopeta. Mutta ei sillä, Demi näki myös tuiki tarpeelliseksi ärähtää Casperille siitä että se meni nostamaan jalkaa, hah natsi akka. Mutta joo kyllähän tuo neitikoira oli oikein iloisen oloinen kun pääsi päästelemään vähän kaverin kanssa joka ei nyt ota itteensä vaikka vähän rysähdettäisiinkin yhteen (..Armas saa raivarin jos Demi juoksee sen päälle x) ) . Illasta Demi sitten pääsi vielä maalle, liekkö eukko jaksaa huomenna tehdä yhtään mitään. Myö puolestamme Armaan kanssa sitten pidetään torppaa pystyssä, ja opetellaan vaikka vähän lisää temppuja. :) 

..Armaan mielipide siitä että opetellaanko temppuja - juu ei. Eli taidan tyytyä pleikkarilla pelaamiseen!

Molemmille koirille laatuaikaa!

Tosiaan nyt minun sairastellessa, tai no potiessa murtunutta koipeani, ei ole paljon päässyt koirien kanssa pihalle lenkkeilemään, niin jotainhan sitä on pitänyt keksiä, alkaa vain olla aika kuluneita virikkeitä nuo luut & aktivointi pallot..
Noh eilen kuitenkin sitten sain molemmille koirille järjestetyksi laatuaikaa, Heidi lähti Armaan kanssa piiiittkkäälle lenkille ja Heli tuli hieromaan Demiä! Aika hyvä jako vai mitä? Armas oli häntä viuhuen painellut lenkillä menemään, ja oli illalla ihan super iloinen, riehui vain. :)

Demi puolestaan pääsi Helin käsiteltäväksi, ja neiti koira rentoutuikin tällä kertaa ihan silmiin nähden, ensimmäisen puolen aika vähän yritti rimpuila ja olisi halunnut tehdä jotain, mutta sitten kun rauhottui vain nautiskelemaan, niin eipä enää tarvinnut kehottaa neitiä pysymään paikallaan, vaan se retkotti pitkin pituuttaa ihan omasta halustaan! Jes! Lopuksi Demi ei oikein edes tajunnut että hieronta jo loppui, vaan piti neitiä vähän herätellä, että nyt saa liikkua! Kyllä se vaan itsellekin tulee parempi mieli kun koirat on tyytyväisiä. :)

Muutenkin olis nyt ihan hiirrrrmuuiinen treeni innostus, oikein haluan tahdon tahdon tahdon lenkille koirien kanssa! ... vielä 3vko pitäs olevinaan jaksaa :(

Maanantaina käytiin Ylämyllyllä vanhan koulun kentällä koirille hankeen palloa heittelemässä - siihen jopa mie yksi jalkaisena pystyin ;D Yllä olevat kuvat siis sieltä. Huomenna lähdetään koiruuksien kanssa maaallleeee, ja appiukko saapi ottaa tehtäväkseen väsyttää koirat kun mie vedän lonkkaa sohvalla! >:D

Ei taas mennyt ihan oppikirjan mukaan!

Näinhän siinä sitten kävi, oltiin Demin kanssa tiistaina toko treeneissä, ja siitä kun lähtöä tehtiin onnistuin jotenkin kääntymään huonosti ja kuulu vain risahdus. Keskiviikkona kävin sitten päivystyksessä, tarkoituksena käydä hakemassa pari päivää saikkua, venähtäneen jalan takia, mutta kuinkas kävikään... Jalkapöytä murtunut, ja näin minun parin päivän saikku vaihtui 4vko sairaslomaan, ja kipsiin!  Ärrinmurrin, just kun mie niin kerkisin innostua, että Demin kanssa alkaa olla tokohommat jo tosi kivalla mallilla, ja Armaalla olisi ollut agilitykisat lauantaina, niin eipä sitten! :(

Että nyt olis tarjolla koiran ulkoiluttajalle pesti! :D

Maalla oli mukavaa!

Demi tokoaa, pohdintaa siitä.

Perusasento neidillä on oikein mallikkaasti räpylässä, ja tarjoaakin sitä aika usein kaikessa yhteydessä. :)

Seuraaminen on HUOMATTAVASTI suorempaa mitä esim. syksyllä, eli kehitystä on tapahtunut!

..joskin välillä jopa vähän liika tiivistä, mutta eipähän ainakaan jää puolen metrin hajurakoa!

Edistämiseen on myös tullut muutos! Koira jaksaa jo pidempiä pätkiä pysyä oikealla kohdalla - ainakin melko usein! ;)

Noh ainakin kontakti pysyy! Siitä olen oikein ylpeä. :)

Myös liikkeestä maahan meno, on ohjelmistossa jo "kokonaisena" liikkeenä, hienosti menee maahan, eikä ennakoi. Liikkeestä seisominen on nyt harjotuksen alla, mutta siinä ollaan vasta siinä vaiheessa, että kädellä pysäytän, sillon kyllä toimii.  Luoksetulo on melko hyvä, välillä lopun perusasento tuppaa menemään vinoksi, mutta muutoin ihan ok. :)

Melko kelvokas neiti siis.

Tänään oltiin tokossa, ja ohjaaja potkikin meidät pois alkeista, kuulema meidän paikka ei tosiaan ole siellä, vaan perustottiksessa, taikka kisaaviin tähtäävissä :D Kyllähän tuosta vähän itseluottamusta tuli, että ehkei meidän kotiopetus ole ihan vituralleen mennyt. Jes!