Pakkaspäivä kuvin.

Armaan pakkasvarustus.

Mielestäni nuo pari pikku kuusta oli aivan mahdottoman hellyyttäviä lumikerroksineen :D Niin ja kuvien joukossa hyvin jäinen 5kk3vko - poseeraus penneliltä. : ) Kokeilussa oli m&m:stä eilen ostettu keltainen frisbee, en hetkeäkään uskonut, jotta kestäs mutta ihme kyllä se on vielä muodoissaan, joskin täynnä läpi menneitä hampaan jälkiä, välillä meinaa ärsyttää kun kaikki lelut on kertakäyttösiä noille saksanpaimenille.  :P

Pakkasta ja kiirusta koko viikko.

Tämä viikko on mennyt aikalailla lonkkaa vetäen, ainakin koirien osalta - emäntä on pidetty joulun ja autokoulun ||-vaiheen tähden hyvin kiireisenä. Onneksi viikonloppu oli niin rankka koirille etteivät alkuviikkoon edes kyselleet tehtäisikö jotain, joskin keskiviikkona alkoi jo energia näkyä elikoissa.

Palataan kuitenkin hiukan taaksepäin, tiistaina käytiin isäni tykö, siellä oli molemmat nartut juoksussa, joten vain Rico pääsi mukaan, Armaan jäädessä Demiä vahtimaan kotiin - Demikin aloitti juoksunsa, luultavasti sunnuntain ja maanantain välillä, asian huomasin vahingossa tiistaina kun ajattelin tarvistaa joko ovat alkaneet, ja pyyhkäisin sitten ohi mennen paperilla ja kappas olihan tuo aloittanut, noh viimestään tänään kyllä olisin asian muutoinkin huomannut sillä lattialle oli pisaroita ilmaantunut. No Joo miltein 8kk tuo juoksuväli nyt sitten venyi pentujen jälkeen, vähän mietityttää tuo Rico että uskaltaako sitä pitää valvomatta äitikoiran kanssa, ainakaan isän tyrkkynartuista ei vielä ymmärtänyt, kerran taisi vähän tassua tarjota, muuten vinkupossu suussa yritti saada ladyja leikkimään :D Pitää seurailla tilanteen kehkeytymisyä, se nyt on varma ettei Demi ennen tärppejä ainakaan siedä alkuunkaan peräpään lipittelyä ( meinasi pennulta lähteä pää kun kävelikään D takaa, sen lisäksi Demi on erittäin tarkka kaikesta syötävästä), noh Joo mahtaa tulla mukava joulu, ei nyt muuten, mutta kun ei joulua kotona vietetä vaan savonrannalla, niin saa nähdä miten Armas ottaa painetta häsläävistä ihmisistä + Demistä, saattaa olla ettei paljon pennun seura ukkoa kiinnosta.

Niin sitten lopulta kun oli aikaa ja olin keskiviikko illan koirien reenille pyhittänyt, pakkanen laski alle -20 ja Armaan toimintakyky lamaantui täysin - kuten myös emännän! Hurrrr.. Se niistä aksa treeneistä siis, koirat lomailivat päivän lisää.

Tänään tuntuisi tuo pakkanen jatkavan samalla linjalla, joten brasilialainen jatkaa talviuniaan, mutta saksanurpot varmaan ovat sitä mieltä jotta  ulkona on bikini keli! Onneks viikonloppuna päästään maalle niin ei ole kun aukaista ovi niin  pääsevät nuo kahelit ravittamaan :D Tälläinen tylsä kuvaton päivitys kun puhelimella en onnistu kuvia lisäämään. :)

Maalla +pentu 5½kk

Perjantaina suunnttiin koko komppanja Savonrantaan, maaseudun rauhaan. Sen verta myöhäisellä oltiin perillä, että perjantai meni lähinnä sohvalla löhöten, mutta lauantaina sitten olikin enemmän toimintaa.

Olin varannut Demille mukaan vetovaljaat, sekä itselleni vetovyön, ja toki sille välille myös hihnan+jouston, tällä hetkellähän meillä ei oikeaa "joustonarua" ole, mutta olen tehnyt kahdesta mustekalasta "jouston"  (välillä muutama solmu, ettei ihan pelkät mustekalat ole, hillitympi jousto), ja hihnana toimii paksumpi nahkahihna, joka kestää vähän enenpi vetoa. : ) Vaikka siis oikea joustonarukin on tilattu, toivottavasti saapuu postitse ensiviikon aikaan. Niin ja toki itelle sukset ja monot tuli varattua.

Demi oli aivan täpinöissään kun näki vetovaljaat + nekun puki sille ylle niin kiljumiselle ei loppua tullut, vetohan siis on Demille siinämäärin tuttua, jotta on kesäajan pyörän edessä mennyt ja viime talvena veteli siskon tyttöä ahkiossa useampaan otteeseen.

Pihasta suuntasimme avon sekä koirien kera mökkitielle, joka tekee n. 3km lenkin (äärimmäisen hyvä tapa harjoitella näitä suksimisen alkeita itekkin kun ei tarvitse miettiä että auto tulisi vastaan tms. tai että joutuisi kääntymään johki suuntaan : D ), tie oli sopivasti aurattu, joten matkan teko oli aika kevyttä. Armas pinkoi edellä ja pentu joukon jatkona, joten Demi ei paljon kysellyt kun lähti kaverin perään hilppasemaan, pakko myöntää että välillä jännitti kun alamäkeen neiti lähti laukalle, sai kyllä lukea lakia, että ei aivan hillittömäksi meno mene, kun itsellänikään ei ole miltein viiteen vuoteen sukset ollut jalassa kun kerran niin ei oikein tuo tasapaino meinannut pelittää , mutta loppua kohden meno alkoi jopa tuntua aika luontevalta - jopa kivalta : D

Pysähtymisiin opetan Demin menemään maate, on turha yrittää saada sitä seisomaan paikallaan - se ei malta, tai jos malttaa huutaa kurkku suorana, joten ei palvele oikein kumpaakaan, maate malttaa paremmin ja erottaa selkeästi, että nyt ollaan aloillaan - ja luvan saatua saa lähteä liikkumaan! Lopetettiin hyvään tasaisesti vedettyyn pätkään, ja Demi sai sitten lopuksi jäähdytellä irti, ja minä jouduin näin ollen aivan omin pikkukätösin suksimaa - huh miten rankkaa se ilman koiraa on ;D

Hiukan oli koirat iltasella väsyjä, pentu ja Demi toki leikkivät koko päivän pihalla sen lisäksi minkä käytiin tuo lenkki heittää, joten ei ihme, niin ja Armas väsy jo ajatuksesta joutua tuonne kylmään ulos yhtään useammin kun kaksi kertaa päivässä pissille ; )

Pentu täytti 5½kk, kaikki kulmurit tippuneet ja uudet hyvää vauhtia tulossa.

--

Sunnuntaina suuntasimme samalle lenkille taas suksineen, tällä kertaa Demillä ei ihan niin paljon ollut puhtia - tai no siis puhtia oli, mutta se turha sähellys oli vähempää, ja jopa meno oli aika ajoin melko hallittua ! : D Pentu vaan meinasi osottautua aika riesaksi irti ollessaan, aina kun Demi veti hyvin ja tasaisesti, niin jo piti käydä nappaamasssa äitiä niskasta kiinni :/ Ensikerralla pitänee pentu tökätä hihnaan avolle, ettei äitikoiraa kiusaa. :D

Mutta tosi kivasti meni kyllä lenkki, jonkin verran avoa pälyili taakse päin jos välimatka kasvoi, mutta ihan kivasti sitten lopussa sekin loppui, joten eiköhän Demistä vielä oiva hiihtokaveri tule talven mittaan! : )

Sitten vielä iltapäivästä muutama haku molemmille saksalaisille, Demille ensin.
Eka oli jossain 100-200m päässä, "haamuna" avo juoksi piiloon, ja Demi sittemmin perään - ekaa kertaa vaadittiin ilmaisu - haukku (jes, Demi oppi sen , kun syksyllä sitä haukuttelin aina muun ohella) ! Alkuun Demi vain kilju, mutta siitä ei palkka herunut, vaan piti oikea haukahdus olla, sitä saikin jonkin aikaa odotella. Toinen sitten talon taakse metikön perille, 200-300m päähän, sekin n. "haamuna", ensin juoksi vain talon ympäri ja oli WT? kunnes sitten kaivoi nenän päästään ja otti vainun, siinäpä ei pitkään nokka tuhissut kun neiti ampui metikön perukoille ja tällä kertaa kolmas haukahdus oli jo palkkion arvoinen, eikä jäänyt kiljuminen päälle! : ) Josko tässä saisi ilmaisun kuntoon talven aikaan, nyt kun oivaltaa tuon että paukuttaa pitää kun joku löytyy, niin voi pidentää ilmaisu aikaa. :D Enää en Demillä itseäni etsitytä.

Sitten pennulle muutama överi helppo etsiminen, siten että avo lähetti ja minä innostin pentua piiloon juostessani, eka piilo leikkimökin takana alle 50m päässä, siitäkin tosin meinasi juosta ohi, mutta kääntyi kyllä oitis ohi juostua, että hetkinen! :D Siiten toinen talon taakse, tämä vähän haastavampi, kun en mennyt suoraan ekan nurkan taa, vaan ns. toisen nurkan taakse, eli talon toiselle sivulle. Oli kuulema ekana juossut talon taakse, palannut etupuolelle ja sitten irronnut talon toiselle sivulle asti, josta sitten tulikin huuurrjjaaannn suuureeet kehut ja painit. : ) Luonnollisesti vielä ei minkään sortin ilmaisu vaatimusta ole, kunhan irtoaa etsimään ja löytää niin se riittää.

Lopuksi vielä talon nurkan taakse avon etsiminen (avo lähti mahdollisimman kiinnostava juoksemaan, että pentu koko ajan näki minne se menee), lähti ihan hyvin, mutta sitten palasi minun luokseni , mutta sitten kun lähin tukemaan ja kehuin niin sitten irtosi talon nurkan taakse, josta sitten taas hurjat kehut ja palkka. Ricoa on vaan tosi vaikea kenenkään muun palkata, se ei vielä leluista ymmärrä, namit kyllä syö mutta ei niinkun ole mikään ylenpalttinen super juttu ne namit, ainut millä oikeesti palkkaantuu on, että pääsee MINUN kanssani painimaan ja telkkuamaan, pitäisi varmaan patukka ostaa, kun olen vähän "opettanut" Ricon palkkautumaan sillä, että saa purra minua käsivarteen - selvä suojelukoira :'D Rico kun ei koskaan ole mikään napsia ollut, niin sille ei tuo pureminen jää päälle, niin tuo on ollut sellainen "helppo, aina mukana oleva" palkka. Että jos saisi sen käsivarren puremisen vaihdettua patukkaan, niin sitten muutkin voisi sitä palkata - kun sehän siis ei lähde painimaan oikein muiden kanssa kun minun.

Nojoo, otettiin vielä sitten kaksi vielä helpompaa piiloa, toinen auton taa ja toinen talon toiselle nurkalle, matkaa vain n.20m jos sitäkään, näillä Rico kyllä katsoi minua, että onko tää nyt välttämätöntä, mutta irtosi ilman että minun täytyi lähteä "tukemaan". Pitää Ricolle tehdä näitä helppoja piiloja paljon, jotta oppii irtoamaan muidenkin luo ( .. niin ja siis kun Ricoa ei muut ihmisetkään oikeen kiinnosta niin se ei tunne polttavaa tarvetta mennä etsimäänkään niitä :D ) .

Loppuun vielä kuvia sankereista viikonlopun aikaan:

Mutta näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä viikonloppu, hyvä mieli omistajalla ja koirattiin tuntusivat olevan melko reporankoja : )

--

Ainiin pennusta viralliset 5½kk kuva (c) Erja E.-12

Harrastuskoiran elämää!

Itsenäisyyspäivä aamuna pakkasmittarin näyttäessä reipasta -20 pakkasin pennun ja Armaan autoon ja suuntasimme pärnävaaralle, agilitykilpailuihin. Kyllä sitä hetken mietti, onko tässä mitään järkeä - noh eikun backontrack koiralle niskaan ja menoksi! Heti alkuun kohtasin pienen pulman, ooppelissa hirtti kaasu, ja näin ollen meinasi vähän rueta jännittämään että missäköhän vaiheessa auto mahtaa sulaa ja kaasu totella :D

Kisapaikalle saavuttiin kuitenkin hengissä ja radat olivatkin hiukan etuajassa pois jääntien takia. Näin ollen melko nopsasti oli rataan tutustuminen, rata vaikutti aika mukavalta, perus helppo, muutamalla ansalla, tosi mukava. Ajattelin, ettei Armas lähde edes koko radalle kun hallissa oli yhtä kylmä kun ulkona, joten päätin, ettei muulla ole väliä kun että varmistan kontaktit kunnolla sekä kepeille vientiä en ryssi tällä kertaa! Noh ihme kyllä koira teki koko radan - hiiiiiiitttaaaasssttiiii, mutta tekipähän kuitenkin. Aikavirhettä ja sijoitus 2/8, otettiin tuplavoitto seuralle, Mirjan ollessa Natan kanssa ykkösiä, joskin reippaan sekunnin yliajalla, joten luva jäi taas saamatta :(

Toiselle radalle tutustuessa olin jo niin jäässä, ettei juokseminen vaan tuntunut millään luonnistuvan, ihankuin olis ollu 20kg painot jaloissa!! Rata oli hyvin ekan radan tyyppinen, mukava sekin. Taas ajatuksena oli vain, että kepit ottaa kunnolla!  Kokonaisuudessaan olin hyvin tyytyväinen siihen miten koira toimi noissa olosuhteissa, mutta vitonen tuli puomilta, vaikka itse kyllä nimenomaan katsoin että kaikki kontaktit otti - mutta tuomarin sana on laki, niinhän se menee. Sen lisäksi sekuntti yliaikaa, joten se vitonen ei niin paljon ottanut aivoon, enemmän se olis päähän ottanut jos luva olis jäänyt sekuntin takia saamatta! :D Sijotus 4/8.

Yliaikaan syy oli yksin kertaisesti siinä ettei minun raajat liikkunu noissa pakkaslukemissa & toppa varustuksessa ja vaelluskengissä, koirasta olisi vauhtia kyllä enemmänkin irti saanut.

Pentu pääsi aina väliajoilla menoa katsomaan, tosi kivasti oli, minkä muitamaa koiraa yritti komentaa leikkimään ja sitten äkkäsi kentän laidalta putken ja ampaisi täyttä kyytiä sinne niin että multa vaan hihna sinkosi kädestä! Hullupentu, onneksi siihen putkeen säntäsi eikä radalle! Noh joo suoraan se takas juos ja oli niin ylpeä " kato mamma miten hienosti !!"- tuntui pentu sanovan, höpsö.

Kisan päätteeksi kävin poikien kanssa vähän kävelemässä kisapaikan läheisyydessä, ja pari kuvaa pennelistä räpsäisin, ennenkun sitten jatkoimme matkaamme Erjan kääkkä trion luo, siellä pentu sai purkaa energiansa, kun mammakoira lähti maalle hoitoon viikonlopun messarin takia.

Erjalla sitten intouduttiin kokeilemaan mun uutta objektiivia sisätiloissa, kuvasatoa siitä:

Kyllä oli pentu väsy Tanen kanssa kolmituntisen painittua!

-

Perjantaina sitten työpäivän jälkeen lähdettiin pennun ja Armaan kanssa kohti Hyvinkäätä & Jannikaa ja Nelliä. Seat osoittautuikin taas tilanihmeeksi ja Cordoban takapenkille saikin kuin saikin kaksi häkkiä sullotuksi, molemmat suhteellisen reippaan kokoisia. Matka sujui tosi kivasti, pari pysähdystä pennun kanssa tehtiin, mutta muuten turhilta valitteluilta aika hyvin selvittiin. Perillä meitä odotti Nelli joka päätti vihata pentua (kiva...) joten sitten saikin kytätä, ettei Nelli pääse pennun kimppuun, kun Rico kuitenkin on todella nöyrä pentu ja osoitti kyllä Nellille kaikki mahdolliset rauhottelun singaalit, mutta ämmä vain rähisi.. Sisällä onneksi sitten Nellille pentu oli aika ilmaa, ja pentukin pysy kaukana natsi rassista.

Lauantai aamuna sitten suunnattiin junalla kohti Pasilaa, Messukeskusta! Paikalle oli ilmoitettu ennätysmäärä brasseja 32kpl!! Valioissa 6. Tuomarina meillä oli Marjo Nygård. Armas oli pöydällä todella kivasti! Ja mitattavaksikin pääsi, 37,5cm , ei kattonut edes mittaa kieroon. Armas hoiti kehän perinteisellä automaatti vaihteella, eli esiintyi perusvarmasti, mutta ei mitenkään kovin häikäisevästi. Ravi osuuksilla ihan huvitti kun miun ei kirjaimellisesti tarvinnut kun juosta perässä, koira teki mitä tuomari käski. Sijoituksille ei ylletty, ja näin ollen SA:kin jäi saamatta.

Arvostelu:

"Hyvä koko. Varsin hyvät mittasuhteet. Melko siro kuono-osa. Muuten hyvä pää. Hyvä kaula. Hyvä runko. Hieman pitkä lanneosa. Riittävästi raajoja. Tasapainoiset etenevät liikkeet. Hieman kippura häntä. Hyvä karva."

VAL ERI

Kehän jälkeen tuli vähän shoppailtua, ja sitten kyyti tulikin jo hakemaan, ja lähdimme kohti Saloa ja Petoa! Oli mahtavaa päästä näkemään kasvattia ekaa kertaa sitten luovutuksen <3

Pennuilla oli huuurjjjaaaannn hauskaa painia ja myltätä keskenään, ainut vaan, ettei kimppakuvista meinannut mitään tulla kun pennut olivat niin mahdottomia, etteivät sekunttia kauvemmin malttaneet olla painimatta - näin ollen kasvattaja täti päätyi sitten saamaan lumipesun hurjien pentukoirien tassujen ansiosta :D Todella mukavan tuntuinen pentu kyllä oli, hivenen Ricoa terävämpi, aivan mahtava työkoira siitä ainakin tulisi, pelkkä sohvan lämmitin tuskin malttaa olla, sen verta aktiiviselta kaverilta vaikutti, edelleen. :D

 

Salosta Hyvinkäälle matkalla ei pennusta kuulunut pihahdustakaan, niin rankkaa se velipojan kanssa riekkuminen oli! : )

Sunnuntai aamuna sitten suuntasimme vaihteeksi junalla messukeskukselle, ja tällä kertaa paikalle oli ilmoitettu 35 rassia, joista pari pois jääntiä. Tuomarina Vesa Lehtonen.

Tällä kertaa ukko  ei ollutkaan Vesan mieleen, vaikka vuosi sitten herra oli samoissa mitoissa ja sai ERI SA:n ja sijoituksille ylsi. Tänään irtosi vain EH, perusteluin, toivoisi vahvempaa päätä, tai sitten koira on tänään hiukan tukevassa kunnossa, kun on niin paljon nahkaa - SIIIS MITÄ? Sen tiedän kyllä että Armaalla on kolmenumeroa liian iso turkki, se on ihan seurapiiri vitsi kun ottaa Arpun kyljestä kiinni, mahtuisi siihen toinen rassi samaan turkkii - samallainen se on ollut pennusta asti : ) Mutta ei kai liikanahka tee lihavaa? Kyllä olen näreissäni : P Muuten esiintyi iloisemmin kun eilen, seisoessa piti korvat nätisti, ja häntäkin välillä vähän yritti heilahtaa :D
Arvostelu:
"Tasapainoinen, mutta hieman voimakasrunkoinen kokonaisuus. Hyväpään malli, mutta toivoisin kauttaaltaan lisää voimakkuutta. Hieman paksu kaula. Hyvä ylälinja. Liikkuu yhden suuntaisesti, mutta takaraajat jäävät hieman rungon alle"

VAL EH

Arvostelu vuosi sitten:
"'Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, kaula & ylälinja. Hyvä luusto. Syvä runko. Liikkuu vaivattomasti, mutta hieman epävakaasti edestä & takaa."

Noh olipahan taas hyvä syy pistää rahaa palamaan, eihän sitä nyt turhaan käydä reilun 50e EH:ta hakemassa :D Armas sai uuden pannan, ja sakemanneille ostin vähän raksuja, tai siis treeninameiksi. Niin ja saihan Armas myös uuden näyttelyhihnan, blingblingin :D

Messukeskukselta sitten mentiin junalla takaisin hyvinkäälle, ja siitä sitten Jannikan porukoille Kellokoskelle, jossa meitä odotti valmis pöytä tortilloineen, pentu sai tehdä tuttavuutta Jannikan siskon collien kanssa, mutta aika heikoksi leikki jäi kun Lunalla tuntui vähän leikkaavan kiinni - se ei tiennyt haluaako tehdä tuttavuutta vai paeta , jotein tuppasi sitten luokse, ja heti kun pentu alkoi innostua tarjosi hammaskalustoaan. Noh Ricosta tämä oli vaan kiva leikki, kun ei collieneiti kovasti sanonut, mutta todella ristiriitaisia singnaaleja silti. Sen verta pentu kuitenkin viikonlopusta väsähti jottei muuten kun kerran pissille herännyt matkalla Joensuuhun. Helppo matkakaveri siis!