Lenkkihetki.

Käytiin eilen poikien kanssa kävelemässä kaupungilla, lähdettiin liikkeelle parkkihallista, siitä käveltiin pari kierrosta keskustan läpi, tällä kertaa mukana ei ollut nameja (tai no oli mukana, mutta ne ei ollu nyt jatkuvassa syötössä) vaan kuljettiin keskustassa niinkun  oltas lenkkeilemässä missä tahansa muualla, laitoin itse vielä napit korviin ja musiikin kaakkoon, etten vahingossakaan kuule mitään mihin itte voin reagoida hölmösti ->aiheuttaa reaktion Ricossa. Pari kertaa huomasin Ricon sykähtävän vähän eteenpäin ja vilkaisevan taakse, toisella kertaa oletettavasti rämisevä pyörä meni ihan takaa ja sitten toisella kerralla bussi lähti vierestä ja tasasi paineet? .. tai siis silleen kun se bussi huutaa hoosiannaa kun lähtee liikkeelle. :D Kummallakaan kerralla ei muuta reaktiota, kuin sykähdys, hieno poika. :) Sitten ohitettiin vahingossa yllättäen koirakin, ja se meni loistavasti!! Katsoi muttei edes vetänyt siihen suuntaan! Tosi vaivatonta oli kyllä poikiin kaa kulkea, kun Armas ei leiki ulkona Ricon kanssa, niin R ei yrittänytkään kiusata Armasta (Demiä puolestaan koko ajan napsii ties mistä, että saisi leikki kaverin, niin niiden kaa on todella raivostuttava kulkea :D ). 

Keskustasta jatkettiin taajamassa käpsimistä teollisuusalueen suuntaan, siinä vaiheessa Ricoa alkoi tylsistyttää kun oli vain kävelytietä kävelytien perään, ei mitään liikettä ja vippinää (ellei vieressä meneviä autoja lasketa, mutta niistä se ei välitä) , niin alkoi tarjota kontaktia ja """seuraamista""", että jos edes jotain voitas tehä, eikä vaan tylsästi lampsia. Sitten pienenpieni tokohetki Kuvavelhojen edessä, seuraamista ja sivulle tuloa pari kertaa. Mut äh, tuohon seuraamiseen pitäs keksiä, miten mie sitä rupeen intensiivisesti opettaa.. Imuttaminen ei vaan toimi.. se puree multa kädet (on ahne) - mulla kiehahtaa hermo ja sanon sille turhan lujasti että nyt nätisti, sitten se loukkaantuu ja ei halua enää tehdä - noh en tekis minäkään. :D Pitää vielä kokeilla jos nahkarukkaset kädessä onnistus, mut epäilys on suuri... Otamme vinkkejä vastaan.

Siitä avo tuli sitten hakemaan meidät, 5km riitti meille lenkkeilyksi varsin hyvin ;D Kävin vielä ostamassa M&M;stä toisen nahkapannan sakemanneille, niillä kun jostain syystä oli vaan yks nahkanensolkipanta yhteisenä- hups.

Rico 7kk.

Riksu täytti ystävänpäivän kunniaksi 7kk:

Melko honkkeli jalkaelukka :D Näyttää et ois paljonnii Demiä isompi, mut jossei mittanauha hirmusesti valehtele, niin korkeutta ei vieläkkään ole kun n.60-61cm. Kroppaan olen kyllä melekosen tyytyväinen pennun suhteen, on kyllä huomattavasti paranneltu painos äitistään. :)

--

Viikonloppuna meidän elämäämme järisytti minun sairastuminen, tautiin X - joka veti minut aivan sängyn pohjalle, 3x grammasen panadolin jälkeen sain koirat käytettyä iltapissalla, mutta muuhun en kyllä sitten taipunutkaan... Sama meno jatkui yön. Aamulla pahan olon tunne helpotti siinä määrin jotta pääsin sen verta liikkeelle, että hain siskontytön kylään, ja käytiin kaupassa sekä vuokraamassa leffa. Päivä meni aikalailla sohvan pohjalla panadolien kanssa, mutta Mila onneksi piti koirille hiukan seuraa :)

Sunnuntaina ei vieläkään ruoka maistunut itelle (ällötys olo) , muttta muuten ei minnekkää koskenu joten suunnattiin Milan ja koiriin kaa mätsäreihin.. Ilmotin kaikki koirat kehiin, ja kaikille tuli punaset, muttei sijotuksia tällä kertaa herunut.

Riksu oli näyttely paikalla tosi kivasti, vaikka joutui minun kanssani juoksemaan hallia edestakaisin kun piti vahtia kahta kehää jotka sijaitsivat täysin eripuolilla hallia. Vähän Rico pääsi hihnan jatkona leikkimään samanikäisen sakemanni pojjan kanssa, sekä Enya kaanaankoiran kanssa, unohtamatta Tauno-kääkkää ja sammari poikaa. Kehässä seisoi ihan mallikkaasti, liikkeeseen olisin toivonut enemmän ulottuvuutta - jos tätä sanaa voi käyttää pentukoiraan...

Demi myös yllätti positiivisesti käyttäytymällä oikein mallikkaasti hallissa, hallin ulkopuolella vähän kyllä pörhenteli, mutta heti kun huomautin asiasta, että nyt mennään töihin niin koira muuttui heti "työmoodiin" - eli ei nähnyt tai kuullut ketään muuta kuin minut. :) Viime kertainen kehässä piippaaminenkin oli historiaa - JES! Ei ollut sitä ennen tehnyt, mutta viimeksi jostain syystä piippasi kamalasti, joten nyt jännitin että eihän siitä vaan ole tullut täyttä piipparia. :D

Armas oli jäässä, ei siitä sen enenpää.

Iltapäivällä Demi pääsi tekemään jotain mistä se nauttii todenteolla:

Vetovaljaat + joustoliina + ahkio + siskontyttö = Onnellinen Demi.

Kyytiläisen odottelua.

Alku verryttelyä.

 Sittenpä olikin jo meno päällä, on kyllä ihana nähdä Demi tekemässä jotain mistä se nauttii ja mitä se saa tehdä ilman että sitä pitää kokoajan olla ohjailemassa, huomaa Demistäkin, jotta sen olemus on ihan "MÄ NIIN TIEDÄN TÄN JUTUN" :) <3

Illalla Mila vielä ennen lähtöä leikki Ricon kanssa pihalla, teki kyllä todella hyvää Ricolle viikonloppu lapsen kanssa, sillä kun on pieni epäluulo niitä kohtaan taannoisen välikohtauksen jälkeen kun koirapuistossa joku kakara pääsi jahtaamaan sitä, niin ei ole enää sen jälkeen ollut kovin luottavainen. Nyt Ricolla kuitenkin oli todella hauskaa ja ehkä edes pikkiriikkisen lapsikammo hupeni.

Viikonloppua poikkiin kanssa.

Lauantai aamuna lähdettiin poikkiin kanssa montulle, siellä oli tarkoitus nähdä Erja ja kääkät. Erjalle kuitenkin on tullu varhais dementtia, joten neitiä sai taas odotella! Jos Erja olisi tullut ajallaan, miulla ei ehkä ois leikannut kiinni poikiin, ai tauti että osas taas Rico pistää shown pystyyn!!!

Heittelin - tai siis tarkoitus oli heitellä Armaalle palloa, mutta Ricolla leikkas ihan totaalisesti kiinni, rupes juoksee minua ja Armasta ympäri, välillä purren Armasta ja ulis/louskutti minkä kurkusta lähti -toki tiedän, et se on ihan puhtaasti reaktio siitä et Armas kiihtyy niin Ricolla on tarve rauhottaa se, mutta meillä EI TODELLAKAAN 30kg sakemanni hyöki 8kg terrierin niskaan, oli mikä vaan, ja yleensä Rico nöyristeleekin Armasta kun Armas sille räsähtää et ei noin, mut nyt kierrokset vaan nous siitä!

Lopulta kun sain Ricon sitten kiinni (ei antanut enää kiinni sitten kun louskutti ja veti lenkkiä ) , tuuppasen herran maate ja saihan tuota aika voimalla sen päällä istua, jotta sain sen aloillaan pidettyä - edelleen huuto oli sen mukainen, mutta ainakaan ei päässyt Armasta napsimaan, vaan joutui alistumaan kohtaloon, että minä päätän näistä asioista meillä.

Samaan syssyyn Erjakin saapui paikalle, joten oikein mukavasti mulla oli omat pojat todella kierroksilla, kun olisi pitänyt asiallisesti moikata koira kaverit, ihme kyllä Armas ei ollut moksiskaan Erjan hoitokoira Rollesta, jätti ihan tyysti rauhaan. Ricosta ei voi samaa sanoa, sekun oli vielä edellisestä vähän kierroksilla, ja sitten kääkät tuli räksytyksen kanssa, niin voi vaan arvata miten tollanen teinin alku asian otti...



Kyllä on aika kullannut muistot, eihän Armas vaan ikinä ollu tollanen? Eihän? Armas on aina ollu tollanen nerouden huipentuma ;)

Sitten kun Rico suvaitsi ottaa kontaktia ja rauhoittua, pääsi sekin katsomaan Rollea, millään tavalla Rico ei ollut agressiivinen tai mitään, mutta turhan tungeteleva ja sitten todella röyhkeäksi meni touhu, etenkin jos Taunokin oli lähellä. Totesinpa vain, ettei Rico ja Tauno ole hyvä yhdistelmä Rollen kanssa, sillä joku siinä otuksessa nostatti molempien poikien andrealiineja. Joten pidettiin sitten vuorollaan irti Ricoa ja vuorollaan Rollea, oli se vaan jännä nähdä miten samantien kun Rolle oli hihnassa, koko poppoo muuttui aivan normaaliksi! Ei mitään tönimisiä, tuuppimisia,räksytyksiä, vaan kaikki touhotti menee tasapainossa.

Lopuks otin vielä autolla Ricolle harjoitusta silleen, että se oli kytkettynä auton vetonuppiin ja itse sitten kökötin Ricon ja Armaan välissä ja heittelin palloa muutaman metrin päähän Ricosta pois päin, kyllähän se mölisi, mutta huutokonsertilta vältyttiin kun sain korjattua käytöstä heti, ja ei päässyt Ricokaan kiihdyttämään itseään ympyrää juostessa. Tätä pitää nyt kyllä tehdä, että leikkii Armaan kanssa tuolleen et se selkeästi kiihtyy, jotta Rico huomaa, että siihen ei tarvii puuttua.

Montulta suoraan kiidettiin tallille, siellä Rico näki elämänsä ekaa kertaa hevosia! Voi jehna kun kiinnosti ja jännitti yhtäaikaa. Pari kertaa puhahteli, mut ei mitään räksytys kohtausta / karvojen nostelua ollu havaittavissa! :) Kyllä siitä talli koiranKIN saisi ;)

Keskiviikko reeni.

Armas jatkoi lomailuaan - joskin ei vapaaehtoisesti (herra on jo täynnä virtaa - elämänsä kunnossa, mut nyt parannellaan kunnolla) , joten vain sakemannit olivat reenihallilla mukana. Ratana oli simppeli rata, Demillä meni kuppi nuri ihan totaalisesti. Sillä oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin huippua, ettei reeneistä meinannu tulla mitään, kontaktit hypittii yli, ja rimoma räiski miten sattuu! Video kertokoot kaiken olennaisen. 

Rico puolestaan yllätti minut toistamiseen tällä viikolla, jaksoi mielettömän hienosti keskittyä ja kuunnella mitä minulla oli asiaa! Tietysti tekniseltä kannalta ajateltuna kaarteet pitää saada tiukemmiks ym. pientä, mutta se sitten aikanaan. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä, että saadaan pennun kanssa pitää kivaa, pieni pilke silmäkulmassa!  :)

 

Kuvakasta.

 

29vko

 

Kerrankin paistoi aurinko kun tulin töistä ja ennätin koirien ja kameran kanssa 100m päähän rantaan (huimaksi 10min, jolloin aurinko jo hävisi) , niin sain muutaman kuvan räpsittyä hurttiloista. :)

Maanantai agility.

Extemppore lähdettiin Sannan ja punanenien kanssa aksahallille maanantai iltapäivän kunniaksi. Koska ennätin hallille ensin askartelin Demille pienen radan tyngän.

En pahemmin ole Demillä keppejä radalla tehnyt, mutta muuten helpolle radalle kepit olivat oiva lisä, joten tuli nekin sinne laitettua - KYLLÄ KANNATTI!

Alku vitos hypylle asti onnistui oikein mallikkaasti, siihen palkkaus pallolla, sitten lähtö vitos hypyn takaa, seuraavana kepit - ekan kerran yritti puomille - sain kesken pois mutta sitten itse olin niin lähellä keppejä ettei Demi mahtunut pujahtamaan kepeille suoraan vaan joutui pysähtymään että siirryn tieltä - turhautui ja alkoi huutaa. Huonojen keppejen perään palkkaus ja sitten uusi yritys vitos esteen takaa.

Tällä kertaa koira pääsi esteettä kepeille - ja ne meni TODELLA HIENOSTI :) siitä matka jatkui täyspitkälle pituudelle, hypylle ja takaa kierrolle, no problem. Siitä matka jatkui puomille ja palkkaus siihen! Sitten lähtö puomin kontaktilta hyppy - hyppy - A - putki ja lopuksi hyppy, ai tauti, että tulee kiire tuollaisella suoralla tuon koiran kanssa!

Vaikka pätkissä tehtiin tuli kyllä sellanen olo jotta kyllä myö ollaan kehitytty, joko Demi on oppinut keskittyy ja kattoo mitä sen pitää tehdä tai sit mie olen oppinut näyttää tarpeeks selvästi ja määrätietoisesti mitä siltä odotan, joka tapauksessa  oli kummin oli, tää sopii mulle erittäin hyvin. Demistä tulee vielä hieno kisakoira nyt kun ollaan opittu ymmärtämään toisiamme selkeämmin :D Eikun kisakalenteria täyttämään.

Sit sain otettua vielä hallinta treeniä - Demi oli irti kun Sanna otti koiran kontista - D ei vilkaissutkaan vaan pysyi lähellä kontaktissa, en vaatinut toko tason seuraamista. Olin kyllä reenin jälkeen  todella tyytyväinen Demiin!

Sitten oli Ralfin vuoro ja sen jälkeen Ricon. Alkuun otin pari kertaa aitaa ja putkea yksittäisenä, pikkumies oli ihan hyvin kuulolla joten sitten otin hyppy - takaa hyppy - putki sarjaa ja se meni tosi kivasti. Sitten muutaman kerran mentiin A,ajattelin kokeilla josko Rico olis ensimmäinen miun koirista jonka opettasin stoppaa kontakteilla- hymn saa nähdä. Sitten putki-hyppy- hyppy takaa , olin kyllä tosi iloinen kun pentu ei hyppyjen välistä tullut luokseni vaan meni takaapäin toisenkin hypyn ja sitten vasta luokse :) <3 Niin ja Samaan aikaan hallissa hääräsi Sanna häiriönä, kun asetteli Ruutille verkkoja keppeihin - kertaakaan ei Sannan luo karannut!

En malta ottaa et päästään kunnolla tekemään pennun kanssa!

Loppuun hallinta harjotus (....hihnassa), Sanna kulki Ruudolfin kanssa pihalla ja minä yritin ylläpitää pennun kiinnostusta minuun, muutaman kerran pääsi puhahtelemaan ja kerran yritti hihnan mitan singota , mutta sain sitten kuulolle, epämääräisiä "äp,hyst, tyst, shh" äänöhdyksiä käyttäen, naksulla palkkasin rauhallisesta olemuksesta ( Ricolla siis puskee pintaan minulle kaikki nyt heti -itkupotkuraivari- ikää, heti jos ei pääse jonnekkin alkaa vikurointi). Homma loppui kun ohitettiin Ruuti muutaman metrin päästä löysällä hihnalla , sitten hirmunen leikkiminen pennun kaa ja valtavat kehut, josko  tuo oppia että sillä meuhkaamisella kavereiden luo EI pääse.

Mut hirmu hyvä fiilis jäi molempien koirien osalta reeneistä :)

Armas siis jatkaa vielä tämän viikon lomailua, vaikka oireet ovat kadonneet niin en uskalla riskeerata että on puolikuntoinen tai oireet ykskaks yllättäen palaavat ainakaan treeneissä.

Kipukohtauksia ja eläinlääkäri reissu.

Tiistaisen Demin kusitulehdus toteamuksen jälkeen olin sitä mieltä että tässä oli jo aivan tarpeeksi huolta ja murhetta, kunnes sitten torstaina tulin kotiin ja Armas päätti huolehtia siitä että kuolen nuorena sydän kohtaukseen.

Olin käynyt ruokkiksella kotona, ja en huomannut silloin koirassa mitään poikkeuksellista, nyt se ei tullut hyppimään vasten eikä ulvonut (Jep, minä en kovin hiljaisin seremonioin kotia pääse) ja sitten kun luokse tuli ja kosketin sitä ulahti - suorastaan kiljui. Hetken mietin että jaahas, herra draamaa taas omiaan, mutta pian koiraa uudestaan koskiessani huomasin koiran olevan aivan kivikova kauttaaltaan - jännitti koko kroppansa ja vatsa oli ilmapallo. Niin ja kiljahteli koskettaessa.

Ajattelin tämän olevan vain TODELLA paha ummetus, ja pihalla herra tekikin 3 hyvin isoa läjää, koostumukseltaan melko normaalia, tämän jälkeen pyysin koiraa palaamaan luokseni ja taas koskettaessa sama ulahtelu. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat vähän varoitella olemassa olostaan, mutta kaikkien näiden muiden yllättävien menojen jälkeen päätin kuitenkin vielä seurata tilannetta - eikä tarvinnut kun pari tuntia odottaa kun soitin jo ensimmäiselle tohtorille. Valitettavasti kello oli jo niin paljon jottei klinikalle vastaanotettu, mutta lääkärin ohjeistuksella laitoin Armaan paastolle (epäilynä suolistotulehdus?), ja palaisin asiaan virka-aikana - ei uskonut olevan tarvetta päivystykselle. Niin ja ohjeistukset nesteyttää koiraa sain.

Illan aikaan Armas oli selvästi kipuileva, suurimmaksi osaksi aikaa tärisi ja oli jännittynyt, vältti liikkumista, ei kerjännyt, ei kerjännyt - vaikka söin kanankoipea sen nenän edessä sohvalla, ja se saa aina osinkoja moisesta sapuskasta. Kuitenkin yötä vasten koira rauhottui, ja eikä reagoinut kosketukseen, hetken kerkisin toivoa että tämä oli tässä.

Aamulla kuitenkin tilanne oli kaikkea muuta kuin okei, koira ulahteli kävellessäänkin, ei halunnut liikkua, ja jos liikkui kiljahteli, ja ensimmäisenä kun ulos mentiin juoksi autolle - siiis ja me ei ikinä mennä aamulla autolle, joten käytös oli täysin pois normaalista. Päätin jotta koiraa en kotona yksin pitäisi ja soittaisin ensimmäiselle klinikalle joka aukeaa ja jonne pääsisi oitis sisään. Rakas ystäväni otti Armaan pariksi tuntia, ja totesi hänkin koiran olevan todella kurjassa jamassa.

Heti kahdeksan jälkeen sain Kivuttomalta hoitajan kiinni ja meidät otettiin oitis sisään. Mutta mitä tapahtuu kun tulemme klinikan pihaan? Koira VETÄÄ klinikalle päin, hyppii, loikkii, rutisee ja räksyttää hoitajille ( eläinlääkäri käytös Armaalla on odotustilassa "vähän" huonoa, enkä oikeastaan tiedä miksi, sillä ei sille mitään super kurjaa siellä koskaan ole tehty). Minne katosi minun todella kipeä koira joka ei kärsinyt kävellä kunnolla?

Noh eläinlääkärin luo päästyämme kerroin mitä oli tapahtunut, oireet ym. lääkäri loi pitkän, epäilevän katseen edestakaisin häsläävään, täysin terveen näköiseen koiraan - joka vielä kaiken lisäksi rutisi tohtorille :'D Noh sitten oli aika nostaa koira pöydälle, tohtori kysyi olisiko syytä laittaa kuonokoppa, tähän totesin, ettei se ole tarpeen, se kyllä antaa jokaisen solun kääntää, kunhan lattialta huutelee.

Ensin tohtori kävi läpi Armaan, koira joka oli äsken vielä todella kipeä, ei inahtanutkaan missään vaiheessa tutkiskelua (raajat, vatsa, suu), ei edes siinä vaiheessa kun eturauhasta tutkittiin sisältä päin! Myös kuume mitattiin, lämpö normaali (kuten oli jo torstaina, kun itte mittasin). Mitään poikkeavaa/aristelua tohtori ei koirasta löytänyt - minkä nyt hiukan kuiva oli.

Sitten hoitaja tuli ottamaan pikkumiehestä verikokeet, oli hoitajan ilme näkemisen arvoinen, kun ensimmäisenä kun hän ovesta sisään saapui sanoin, jottei sano koiralle mitään - homma onnistuu paljon paremmin niin. Siinä minun jutellessa hoitajalle Armas antoi täysin muittamutkitta ottaa pari putkea verta. Sen jälkeen kun neula oli otettu irti ja sidelaitettu reijän päälle, Armas rupesi ulvomaan (se ulvoo aina kun on iloinen) ja häntä vispasi ja nuoli hoitajan naaman.Se ei oo ihan normaali koira, mut ei se haittaa miusta se on paras just tollasena <3 :D

Tämän jälkeen Armasta vielä nesteytettiin 200ml niskaan, ensimmäisen 150ml aikana Armas oli todella nätisti ja antoi nesteen mennä, mutta sitten kun piti vaihtaa kohtaa ja neulaa ei välissä vaihdettu niin ulahdushan siitä seurasi, sitten uusi yritys, uudella neulalla ja loput 50ml sai mennä kaikessa rauhassa.

Oikein mitään järellistä diagnoosia ei saatu, kuulema kaikki arvot oli viitearvojen sisäpuolella, laajassa verenkuvassakin. Noh kuitenkin mahansuoja lääkettä saatiin ja kehote ostaa närästyslääkettä. Myös kipupiikkeihin saatiin resepti Tramalia(?) jota voisi kipukohtausten aikaan antaa koiralle. Jos koiran tila ei lähde paranemaan, tai tilanne pahenee, tulee olla välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin ja on syytä miettiä tarkempia jatkotutkimuksia, mm. vatsaontelon ultra, haimatulehdustesti. Armas sai myös erikoisruokavalion (hyvin vähärasvainen) toistaiseksi.

Kipukohtaukset tohtorin mukaan voivat olla seurausta monesta, esim. ylensyönnistä, tuki ja liikuntaelin ongelmista , haimasairauksista ym. Näillä aatteilla lähdettiin kotia pari sataa euroa köyhempänä, edelleenkään tietämättä mikä koiraa vaivaa :(

--

Illala tein Armaalle broilerinjauhelihasta ja puuroriisista mössön ja sitä pikkuukko söikin ihan hyvällä ruokahalulla, joskin, pieniä annoksia kerralla sille vain annoin illan aikaan. Illalla Armas sai vielä kipukohtauksen, ulahti ja tärisi, eikä halunnut liikkua. Tilanteen hetken rauhoituttua, Armas hyppäsi tyynylleni ja kävi siihen nukkumaan, sitten uskaltauduin itsekkin ummistamaan silmäluomeni.

Lauantaiaamuna 5.30 herätys sitten oli kertakaikkisen poikkeuksellinen, heräsimme siihen, että Armas laskialleen sänkyyn - tilanne oli Armaalle todella kamala, sitä hävetti, sitä koski, sitä ahdisti. Laskin Armaan pihalle, kävi pissalla ja sitten kun tuli sisälle, ulahti ja ja jäi seisomaan sängyn viereen tärisemään - kauttaaltaan jännittyneenä ja maha kivikovana. Hetken puhelinta käsissäni pyöriteltyä päätin etten soita vielä päivystävälle, vaan odottaisin että jos tilanne helpottaa sillä että koira käy kakalla. 20min myöhemmin Armasta koskettaessani se jännitti vatsaansa niin että pieraisi - tämän jälkeen halusikin jo peiton alle viereeni nukkumaan.

Herättiin uudemmin tuossa 9 jälkeen, käytiin Armaan kanssa pihalla ja Armas suvaitsikin sitten lopulta tehdä tarpeensa, se selvästi vältti toimenpidettä - oletettavasti pelkäsi että koskee.  Uloste oli melko normaalia rakenteeltaan mutta hivenen erikoisen väristä, mutta ei lienet ihme jos herran power nappula vaihtui yks kaks, RC low fat ruokaan + kanariisi mössöön.

En kuitenkaan saanut mielenrauhaa kun niin monet ihmiset olivat kertoneet tarinoita haimatulehdukseen sairastuneista koiristaan, jotkin oireet kävivät liian hyvin Armaaseen (oksentelua lukuunottamatta), joten päätin soittaa päivystävälle - tai no siis Jari Aholle - muilta en nähnyt enää tarpeelliseksi saada diagnoosia (olihan minulle jo kaksi niitä annettu). Oireet kerrottuani Aho ei uskonut vian olevan sisäelimissä, ei haimassa taikka muissa, kuulema oireilu sopisi paljon paremmin revähdykseen/ pinne tiloihin tai vaurioihin pehmyt kudoksissa taikka ehkä jopa luustossa? Jari antoi ohjeet seuraavan viikon ajaksi, jos tilanne ei muutu, sitten Ahon vastaanotolle luustokuviin, ja uusiksi verikokeisiin (tai jos tilanne pahenee niin sitten aikaisemmin).
Armas on kaikessa liikunta / riehumis kiellossa viikon ajan.

 Sainpahan ainakin huomata että samoilla oireilla voi saada hyvinkin erillaisia diagnooseja..