Pikku Tiitiäisen Bulda "Pike"
"Vahva luustoinen narttu.
Riittävät kulmaukset. Vahva runko, hyvä kaula ja selkä. Pitkä lantio.
Hyvä purenta. Tummat silmät. Saisi käyttää takaraajojaan paremmin
liikkeessä, askel jää voimattomaksi. Hyvä luonne. "
NUO EH1, Markku
Kipinä
Ei huono depyytti koiranäyttelysaralle täysin kaljulta teiniltä :p Oiskohan tässä eka Pikku Tiitiäinen, jonka kanssa vois rueta kiertämään näyttelyitä ihan muun ku yhessä olemisen vuoks, sen verran Kipinä tykkäsi tytöstä, ja harmitteli kovasti, ettei useammankaan kierroksen jälkeen saanut irti neidin takapotkua (Pike tuntui miettivän, mitä hittoa tää touhu on? Kun yhden 3min treeni kerran perusteella kehille lähdettiin). Liekkö ERIn mahdollisuuskin olisi ollut? Noh enivei, olen kyllä niin ylpeä maalaisesta <3
Yllä viimeinen kuva Morasta massunsa kanssa, Noora, joka ystävällisesti lupautui käymään tsekkaamassa maanantaina koiran voinnin päivällä minun ollessa töissä, lähetti sen, eipä silloin vielä arvannut, että jäänee viimeiseksi masukuvaksi :)
Synnytyksen jälkeen miun päivät näytti aika pitkälti tältä, silloin kun en istunut ihastelemassa pieniä saksanpaimenkoiran alkuja, sohvalle kainaloon kasaantui ihmeesti kaveria tuijottamaan telkkaria mm. Twilight katottiin kokonaisudessaan netflixistä viikon aikana.
Alla kuva meidän kanavassa jumissa olleesta pennusta, ottamassa vähän lämpöhoitoa. Moraa tälläinen yhteishuoltajuus ei häirinnyt.
Sitten viikko pentujen syntymän jälkeen Mora sai päähänsä kaivautua saunan alle ulkoillessaan hetken ilman valvontaa aidatulla pihallamme. Tuosta välistä se sinne pujahti, mutta pois sitä ei kyllä samaa reittiä saanut, enkä tikkien repeämisen pelossa hirveästi uskaltanut reutoakkaan, joten jouduttiin vähän saneeraamaan varaston lattiaa. Onneksi laudat oli suht helposti nostettavissa paikoiltaan, ja saatiin koira ehjänä pois! :D
Tiistaina poistin tikit
Moralta - luojan kiitos tuo koira on lehmänhermo, ei meinaan ollut
kokemusta tikkien poistosta ja aikaa tähän kului varmasti monin verroin,
siihen mitä jos olisi vain klinikalla käyty. Kaikki sain kuitenkin
poistettua ja Morakin malttoi hienosti olla milloin missäkin asennossa,
että mie nään ja saan tikit käsiini paremmin. Mutta tosi hyvin oli
umpeutunut, ei vuotanut mistään.
Viime viikon lopulla Mora alkoi kaipaamaan jo elämäänsä muutakin sisältöä, kuin pentulaatikon ja alkoi viihtyä meidän kanssa alakerrassa (..kissaa kiusaten). Eilen oli kantanut pentulaatikkoon ikea-rotan, Moran mielestä tämmöset pennut on aika tylsiä kavereita.
Hetken Mora sai eilen olla pihalla Ricon kanssa, tietysti valvoin koko ajan, etteivät rupea mitään painileikkejä leikkimään, vaan kevyttä hippastelua. Mora silminnähden nautti saadessaan jotain muutakin sisältöä taas elämäänsä. Sisälle Mora ei kuitenkaan Ricoa vielä samassa oven avauksessa laskenut, että sen verran vaalii pentujensa yksityisyyttä.
