Oli eilen tarkoituksissa päästä potkukelkkailemaan Demin kanssa, joskin toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin viimeksi, mutta eih, joku oli hiekottanut kaikki tiet siihen kuntoon ettei siellä potkukelkalla potkittu :( PÖH!
Noh päätettiin kuitenkin lenkkeillä Karsikkoon Casper-faaraon luokse kahveilemaan. Demille laitoin vetovaljaat päälle, ja itelle vetovyön, että josko neiti ymmärtäisi, että nyt olisi lupa vetää. Voi tauti sitä huutoa, kun Demi äkkäsi että kaivoin valjaat esille, ei pysynyt neiti koira nahoissaan, piti viedä eteisestä muutaman kerran olkkarin portin taakse rauhottumaan, kun oli niin kiihtynyt että hyppi jopa ovea vasten, että nyt mennään! :O
Oikeastaan samoin tein kun pihalle piästiin Demi oli sitä mieltä, että nyt muuten mennään eikä meinata! Ei hyvä tavaton, ei millään olisi malttanut rauhallisesti kävellä (kiljuu/joglaa), vaan heti olisi pitänyt saada viedä minua kuin pässiä narussa! Että joo, ei epäilystäkään siitä, ettei olisi tajunnut että valjaat päällä saa vetää - kaulapannassa ei. :D Meno matka karsikkoon oli aika - noh selälle käyvä, kun sai pidätellä kyllä ihan kunnolla ettei vedä kumoon miuta. Noh perille kuitenkin hengissä päästiin, ja voi elämä taas mikä huuto oli kun Demi näki pitkästä aikaa ihanan Casperin, huoltojoukkoineen, ja Armas puolestaan oli enenpi innoissaan niinstä huoltojoukoista, ei niinkään 1½v faaraouroksesta ;)
Siinä kahviteltuamme ja seurusteltuamme suuntasimme takaisin mutalan suuntaan, Kossu ja Casper lähtivät saattamaan meitä, Demi meinasi taas revetä liitoksistaan, olisi halunnut päästä Casperin kanssa telkkuamaan, siinä sitten näköpiiriin sattui muuutama vieraskoirakin, niille neiti avautui epätavallisen suureen voluumiin, eikä mikään kielto taas mennyt läpi - eikun koira kylelleen lumihankeen ja odottaa että rauhoittuu, sen jälkeen sitten olikin taas kuulolla. Seuraavassa risteyksessä kun tuli taas vieraskoira vastaan, sille ei neitikoiran tarvinnut enää kuin nostella säkäkarvojaan, riitti että "OHI" käskyllä mentiin tilanteesta ohi. Demi vain välillä tarvitsee vähän muistuttelua tuohon ettei sikailla. :)
Menomatka oli huomattavasti miellyttävämpi, Demi veti vain sen verran, että paine tuntui, mutta minun ei tarvinnut takakenossa kävellä, vaan sain suorassa ihan kävellä, ilman pelkoa että töksähdän nenälleni kun neiti kiskaisee. :D Muutama hölkkäpätkäkin otettiin, siinä Demi meinasi vähän intoutua liikaa, ja lähti painattamaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen pysyi ravissa! :D Nyt on hyväksi valjaat todettu ;)
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
Älykkyys VS voima!
Kuten otsikkokin kertoo, totesinpa taas, ettei Demille vaan sovi älyä vaativat tehtävät, se on luotu tekemään sellaisia asioita jotka vaativat sisua & voimaa (esim. vedätys), kun Armas taas kykenee mukautumaan helposti. :D Noh joo, kyllähän se Demikin aina välillä jaksaa yllättää älylläään, mutta mielummin se menee massalla ;)
Asiaan. Nyt lopulta kun lumet tupsahtivat alas taivaalta pääsin kokeilemaan Demillä potkukelkan vedätystä - kun koko kesä ollaan pyörällä asiaa jo reenattu (ja viime talvena veti suksilla), ja ai että neiti intoutui vetämään! Sai kyllä koko ajan olla vähintään yksi jalaka maassa ettei vauhti yltynyt mahdottomaksi (neidiltä ei tuo rauhassa käpsyttely onnistunut kun oli niin innoissan). Ei mitään toivoa että olisi saanut vaan rauhallisesti lykkiä eteenpäin. Yritin sitten saaa neidin ymmärtämään tuon "ravi (joka pyörän edessä kyllä toimii)" käskyn sillä, että Heidi istui kyydissä, ja itte sain sitten takaata jarrutettua vauhtia, ja estettyä kaahaamisen - joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Noh sittenkun neiti koira edes vähän oivalsi, ettei koko ajan tarvitse kaahata, ja Heidi pudotettiin kyydistä, noh meilkeinpä samoin tein sain taas alkaa jarruttaa kaksin jaloin kun neiti olisi vienyt minua satalasissa. Pikkusta vaille innoissaan on Demi vetämisestä, saapi kyllä lämmitellä kunnolla koiruuden ennen vetolenkille lähtöä, kun menee tollaseks riehumiseks tuo vetäminen, loppuverkkaa unohtamatta. :)
Tähän asti ollaan pyörällä "vedätetty" ihan Hurtan normi valjaissa, joissa kiinnitys lenkit myös kyljissä (- ahkion aisat saa kätevästi kiinnitettyä niihin, jos ei jaksa länkiä heittää koiralle niskaan ahkiolla vedättäessä). Ne on ihan hyvät ollu, ei ole Demillä ollut mitään jumeja yms. mutta eilen, potkukelkka vedon jälkeen päätin, että nyt hankitaan kunnon vetovaljaat, kun lumela kuitenkin on raskaampi vetää ahkiota/potkukelkkaa, mitä esim. pyörää asfaltilla.
Meillähän oli jo Sinnan Björkiksen valjaat kokoa 3 kokeilussa, mutteivat ne istuneet Demille kunnolla, selkä jäi liian lyhyeksi & kaula meni liian tiukaksi kun neiti sai turkkinsa vielä takaisin. Nyt sitten hankittiin ihan omat, Jokke tour vetovaljaat, kokoa2 ja ne asettuivat aika hyvin, kaulasta sopivan napakka, muttei kireä, selkä vähän arveluttaa onko tarpeeksi pitkä, mutta jotakuinkin. Tänään pitäisi koe ajoon päästä ;)
Niin ja sitten siihen älylliseen osapuoleen, Armaaseen. Vähän tokohommia otettiin joenrannassa lauantaina, tuuli ihan älynä, mutta pari lyhkästä seuruuta & perusasentoa siinä otettiin kun jo piti juosta äkkiä autoon lämpimään!
V I D E O T A !
Asiaan. Nyt lopulta kun lumet tupsahtivat alas taivaalta pääsin kokeilemaan Demillä potkukelkan vedätystä - kun koko kesä ollaan pyörällä asiaa jo reenattu (ja viime talvena veti suksilla), ja ai että neiti intoutui vetämään! Sai kyllä koko ajan olla vähintään yksi jalaka maassa ettei vauhti yltynyt mahdottomaksi (neidiltä ei tuo rauhassa käpsyttely onnistunut kun oli niin innoissan). Ei mitään toivoa että olisi saanut vaan rauhallisesti lykkiä eteenpäin. Yritin sitten saaa neidin ymmärtämään tuon "ravi (joka pyörän edessä kyllä toimii)" käskyn sillä, että Heidi istui kyydissä, ja itte sain sitten takaata jarrutettua vauhtia, ja estettyä kaahaamisen - joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Noh sittenkun neiti koira edes vähän oivalsi, ettei koko ajan tarvitse kaahata, ja Heidi pudotettiin kyydistä, noh meilkeinpä samoin tein sain taas alkaa jarruttaa kaksin jaloin kun neiti olisi vienyt minua satalasissa. Pikkusta vaille innoissaan on Demi vetämisestä, saapi kyllä lämmitellä kunnolla koiruuden ennen vetolenkille lähtöä, kun menee tollaseks riehumiseks tuo vetäminen, loppuverkkaa unohtamatta. :)
Tähän asti ollaan pyörällä "vedätetty" ihan Hurtan normi valjaissa, joissa kiinnitys lenkit myös kyljissä (- ahkion aisat saa kätevästi kiinnitettyä niihin, jos ei jaksa länkiä heittää koiralle niskaan ahkiolla vedättäessä). Ne on ihan hyvät ollu, ei ole Demillä ollut mitään jumeja yms. mutta eilen, potkukelkka vedon jälkeen päätin, että nyt hankitaan kunnon vetovaljaat, kun lumela kuitenkin on raskaampi vetää ahkiota/potkukelkkaa, mitä esim. pyörää asfaltilla.
Meillähän oli jo Sinnan Björkiksen valjaat kokoa 3 kokeilussa, mutteivat ne istuneet Demille kunnolla, selkä jäi liian lyhyeksi & kaula meni liian tiukaksi kun neiti sai turkkinsa vielä takaisin. Nyt sitten hankittiin ihan omat, Jokke tour vetovaljaat, kokoa2 ja ne asettuivat aika hyvin, kaulasta sopivan napakka, muttei kireä, selkä vähän arveluttaa onko tarpeeksi pitkä, mutta jotakuinkin. Tänään pitäisi koe ajoon päästä ;)
Niin ja sitten siihen älylliseen osapuoleen, Armaaseen. Vähän tokohommia otettiin joenrannassa lauantaina, tuuli ihan älynä, mutta pari lyhkästä seuruuta & perusasentoa siinä otettiin kun jo piti juosta äkkiä autoon lämpimään!
V I D E O T A !
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Tokohyppyä.
Tokohyppy harjoittelu jatkukoon.
Tällä kertaa ohessa vähän videomateriaalia.
Eli siis käytössä on naksutin (jonka olemassa olo on kyllä ihan älyttömän kätevää! On niin helppo palkata koiraa ja innostus pysyy hurtalla!), namialusta, mielikuvitusta ja innostunut rasilialainen. Tuohon perusasennon ennakoimiseen löydettiin ratkaisu puoli vahingossa. Elikkäs ennenkun lähen Armaan luo pudotan namin lattialle, ja näin ollen Armas ei sitten jostain syystä ennakoikkaan perusasentoa :D Ja sitten tuo hypyn takana on namialusta, jossa on joskus namia, ei aina, näin ollen on paikallistanut nyt hyvin tuon kohdan mihin jäädä seisomaan, eikä (kun aniharvoin vaan, kuten esim. ekassa hypyssä videolla, siinä laitoin sen vähän liian intopinkeenä hyppäämään niin ei sitten ihan notkeus riittänytkään) ota turhia askeleita hypyn takana. Armas ei peraatteessa hyppyyn eikä perusasentoon tarvitse käsimerkkejä, mutta koska otettiin aikasta monta toistoa tossa, niin varmistelin __vähän__ käsimerkkejen kanssa, ettei pahemmin rupeaisi oikomaan tehtävän annossa. Hienot kootut selitykset.
Ainiin ja kontakti ei oo Armaan juttu, se rakoilee aika sujuvasti kun kyttää lattialla olevaa namia, mutta eiköhän se häviä sitten samalla kun lopettaa namien tiputtelun. Miel vanhat merkit paikkoonsa pitää.
Nyt kun saapi raksutella tuota vähän aikaa, niin josko se avautus herralle.
Lumi tuli ja Demi sekosi!
Kuten otsikkokin jo kertoo, Demille lumien tulo oli enemmän kuin mieleen! Demi odottaa ulos pääsyä kuin kuuta nousevaa, ja neiti on sitä mieltä, että ulos muuten lähdetään joka ainoa kerta kun sohvalta erehtyy emäntä perusksensa nostamaan, saman tien alkaa hirmuinen säntäily eteistä kohti, ja pettymys aina yhtä suuri kun pihale ei lähdetäkkään! ...tai sitten se huuto jos mennäänkin!
Armas ei ihan niiin iloinen tästä ole, katselee sohvan pohjalta korvat luimussa aina kun pitäisi pihalle lähtä. :D Tai siis pihalle kyllä lähtee, mutta jos vilauskaan takista näkyy niin vajoaa kyllä niin syvälle sohvaan kuin pystyy.
Muuta kuulumista. Armaan kanssa ollaan toko-hyppyä tässä harjoiteltu, kun nyt on hieno pahvinen tokohyppykin! Noh ihan kai se on kohtalaisella mallilla, pitäisi vaan saada se tollo tajuamaan, ettei ennakoi perusasennossa hypyn jälkeen, muuten olisi liike jo oikein hyvää katseltavaa, mutta äh, aina napsahtaa istumaan samoin tein kun menee sen luokse :( Ärgh. Noh on tässä vielä talvi aikaa sitä hinkata, että josko sitä keväällä sitten päästäisi depyytti tekemään tokonkin puolella.
Demi harjottelee vieläkin tuota seuraamista, kontakti on kyllä tosi hyvä, mutta edistää vieläkin tosi herkästi, ärsytys! Niin ja perusasentokin on ihan mallillaan.
ps. ei täällä oikeesti noin paljon oo lunta mitä kuvat väittää, vanahoja kuvia, ettei ois niin kalsean näkönen päivitys! :D
lauantai 19. marraskuuta 2011
19.11 Jyväskylä KV
Tuomari, Lehtonen Vesa FI
"'Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, kaula & ylälinja. Hyvä luusto. Syvä runko. Liikkuu vaivattomasti, mutta hieman epävakaasti edestä & takaa."
Pitkästä aikaa siis pyörähdettiin Tiitiäisen kanssa taas kehien puolella, ja voi, että hienosti oli ukko pöydällä, annoin tarkoituksella tilaa, että jos väistää niin sitten väistää, mutta eipä herraa pahemmin kiinnostanut tuomarin tekemiset, vaan tuijotti miuta :)
Niin ja valioluokassa kaikki 3 saivat ERI SA:n, muista luokista näitä ei herunut (ei nartuissa eikä uroksissa), jotenka valioluokan sijoitus järjestys oli sitten samalla PU-kehän sijoitus järjestys, eli totutusti Nipsu (BB Barracuda) ekaksi, ollen ROP, sitten toisena oli HR's David Cook ja Armas sitten kolmantena. :) Ei tainna olla Lehtosen mieleen brassitarjonta, kun kuitenkin paikalla oli 12 koiraa joista kolme oli vain SA:n arvoisia hänen mielestään - olihan se ilo tietty kuulua tähän kolmikkoon. ;)
Niin ja Sonjan ja Minnin depyytti ei sijoituksille asti yltänyt, mutta tyttösten yhteistyö oli kivaa katseltavaa, ja Sannalle mielettömän suuret kiitokset koiran lainasta! Oli Sonjalle mahtava kokemus päästä JH-touhuun mukaan varman koiran kanssa! Nyt olisikin sitten Kajaaniin hakusessa junnukoira Sonjalle, jos jollakin ois tarjota niin vinkatkaa! Turkillinen koira siis hakusessa, koska Minnille, ja Armaalle tuo Kajaanin maapohjainen halli on vähän liian vilpoisa JH- kehässä odotella. :)
torstai 17. marraskuuta 2011
Diipadaapaa.
Eipähän meidän elämään kai mitään uutta ja jännää kuulu, mutta tehdään nyt katsaus silti..
Demi lopettelee lopultakin juoksujaan, nämä juoksut olivat viime juoksuihin nähen ihan hirveät, Armas oli viikon päivät ihan omissa maailmoissaan, ja Demi tyrkytti itseään niin rankasti, ettei koiria voinut käyttää edes yhdessä lenkillä, kun Demin kaikki enenrgia meni keimailuun, ja Armaan sitten puolestaan Demin kyttäämiseen, siinä unohtu täysin perimmäinen syy miksi pihalla oltiin! Nää juoksut nyt oli muutenkin tosi vaikeat kun Demi teki rankan kusitulehuksen sopivasti tuohon, niin ei tiennyt yhtään, että missä vaiheessa on juoksut alottanut, mutta tärppi päivät kävivät kyllä varsin selväksi.
Noh nyt kuitenkin on rauha palannut jo meidänkin talouteen, Armas kyöhnäytyy taas omaan tapaansa vieressä koko ajan, ja yöllä herra on taas löytänyt paikkansa peiton alla, kylki kyljessa kuorsaten. Viime viikon herra nimittäin vietti nenä kiinni koiraportissa, ei paljon huomannut koiran olemassa oloa, muutoin kun vaimean piiiiiiip piiiiiiiip äänen perusteella.
- Nyt olisikin sitten viikonloppuna, nenä kohti Jyväskylää, ja näyttelykehiä! Armas tosin on kehässä vain lauantaina, sillä sunnuntaina olisi ollut Kumpumäki tuomarina, mutta sillä kun ollaan käyty jo useampi kerta niin ei vielä ole tarvetta käydä hakemassa päivitystä edellisiin arvosteluihin. :) Sunnuntaina saatan tosin käydä sitten siskon beussit handlaamassa, kun se onneton meni jalkansa rikkomaan, niin ei välttämättä itse kykenen kehässä juoksemaan. Lauantaina myös minun pikkusisko depytoi viralliseissa JH-kehissä! Sonja kisaa 6v. bullmastiffi Minnillä, tämä rauhallinen lepsaus on Sonjalle oiva kehäkaveri tutustua näyttelytoimintaan, ja ihan kivaltahan tuo tyttöjen yhteistyö näyttääkin, ainakin treenejen perusteella. Hehkutetaan vähän, Sonja ja Minni kävivät ekan koitoksensa 12.11 mätsäreissä, siellä hienosti sijoittuvat sin1 bis4! Ei paha depyytti pennulla! :)
Demi lopettelee lopultakin juoksujaan, nämä juoksut olivat viime juoksuihin nähen ihan hirveät, Armas oli viikon päivät ihan omissa maailmoissaan, ja Demi tyrkytti itseään niin rankasti, ettei koiria voinut käyttää edes yhdessä lenkillä, kun Demin kaikki enenrgia meni keimailuun, ja Armaan sitten puolestaan Demin kyttäämiseen, siinä unohtu täysin perimmäinen syy miksi pihalla oltiin! Nää juoksut nyt oli muutenkin tosi vaikeat kun Demi teki rankan kusitulehuksen sopivasti tuohon, niin ei tiennyt yhtään, että missä vaiheessa on juoksut alottanut, mutta tärppi päivät kävivät kyllä varsin selväksi.
Noh nyt kuitenkin on rauha palannut jo meidänkin talouteen, Armas kyöhnäytyy taas omaan tapaansa vieressä koko ajan, ja yöllä herra on taas löytänyt paikkansa peiton alla, kylki kyljessa kuorsaten. Viime viikon herra nimittäin vietti nenä kiinni koiraportissa, ei paljon huomannut koiran olemassa oloa, muutoin kun vaimean piiiiiiip piiiiiiiip äänen perusteella.
- Nyt olisikin sitten viikonloppuna, nenä kohti Jyväskylää, ja näyttelykehiä! Armas tosin on kehässä vain lauantaina, sillä sunnuntaina olisi ollut Kumpumäki tuomarina, mutta sillä kun ollaan käyty jo useampi kerta niin ei vielä ole tarvetta käydä hakemassa päivitystä edellisiin arvosteluihin. :) Sunnuntaina saatan tosin käydä sitten siskon beussit handlaamassa, kun se onneton meni jalkansa rikkomaan, niin ei välttämättä itse kykenen kehässä juoksemaan. Lauantaina myös minun pikkusisko depytoi viralliseissa JH-kehissä! Sonja kisaa 6v. bullmastiffi Minnillä, tämä rauhallinen lepsaus on Sonjalle oiva kehäkaveri tutustua näyttelytoimintaan, ja ihan kivaltahan tuo tyttöjen yhteistyö näyttääkin, ainakin treenejen perusteella. Hehkutetaan vähän, Sonja ja Minni kävivät ekan koitoksensa 12.11 mätsäreissä, siellä hienosti sijoittuvat sin1 bis4! Ei paha depyytti pennulla! :)
perjantai 4. marraskuuta 2011
Perheenjäseniä!
Heh, noh ei kahta ilman kolmatta, vai miten se meni.. Meille kotiutui tällä viikolla uusia perheen jäseniä, kolme kipaletta poika gerbiilejä!
Armas kävi rehvailemassa kaltaisiaan:
(c)Jonna R. |
(c)Jonna R. |
Seuranamme oli brassit, 11kk MiuMau sekä 11vko;nen Elma. Armasta ei juuri koira kaverit kiinnostaneet, mutta ihmisiä piti käydä vähän hätyyttämässä silittämään häntä. Elma kyllä kovin ihastui Armaaseen ja yritti saada kalkkista leikkimään, mutta eiiiii, sai ihan keskenään pentu pomppia :D Vähän Armas yritti MiuMaun kanssa leikkiä, mutta Miumaulle Armaan leikkimis ääni oli vähän liian kovan kuuloinen ja säikähti tätä. :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)