lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pori KV! LOPULTAKIN SE CACIB TULI!!!

(c)Erik L.

Manuel Loureiro Borges, Portugali

"Hyvä pää, erinomainen ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut. Hyvä etuosa. Tarpeeksi luustoa. Hyvä rintakehä. Kiva (hyvä?) liikkuja"

VAL ERI VAK1 PU1 SA CACIB & VSP!
Armas raaaakkaastui! :D (c)Erik L.


Loput kuvat (c)Noora V.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Vieraileva tähti.

Riipintiii tuli hoitoilemaan meille n.viikoksi omistajan matkaillessa Norjan puolella! ..parempi olisi miule tuoda tuliaisia kun uhraudun näin!

Kuten joku ehkä muistaa Dem ei juuri nartuista välitä, mutta eipähän tuota mitään, pienintäkään irvistelyä ole ollut, vaikka lenkit käytän minä yksin, koko koplaa, mutta sisällä kuitenkin varmuuden vuoksi on koiraportti välissä, koska Riiviö on vähän turhan levoton sielu, niin nämä miun koirat eivät oikein arvosta moista piippailua (..ovat toooosi kireitä, ja etenkin Armas harvinaisen pinkeä ja huumorin tajuton).


Riiviön kanssa ollaan harjoteltu vähän näyttely hommia, olenhan neidin ilmoittanut Joensuun KR:n ja myös tottisteltu ollaan, mutta se on neidista haaaarrviinaisen typerää touhua. Niin ja pyörän ja vetovaljaiden kanssa ollaan lenkkiä heitetty. Tuo koira pitäisi kyllä saaada kokeilemaan oikeaan valjakkoon, on niiiin hyvä meno vetäessä päällä että! Kuvia tottistelusta ja vetohommista pitää lisäillä myöhemmin.



Kuvat (c)Noora V.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Mökki elämää & Agirotu2011!


Perjantaina suuntasimme Liperin kautta savonrannalle, Liperistä kyytiin nousivat Pilvi koiriensa Pikin ja Zinin kanssa. Demin suhtautumista varoen, pakkauduimme autoon siten, että Zin tuli etupenkille minun jalkoihini ja aikuiset koirat Pilvin seuraksi taakse. Hyvin ahtaudesta huolimatta meni reilu puolituntinen savonrannalla, lukuun ottamatta sitä, että Piki meinasi syödä Demin nenän kun neiti halusi matkalla haistella Pikkelssiä.

Perillä sitten laskettiin koirat mökille irti juoksemaan, eikä koirilla koko illan aikaan juuri ongelmia ollut, oli kiva huomata, että Demi toimii (ainakin uros) laumassakin. Kyllähän se kiljuu, mutta sallittakoon se sille, niin kauvan kun ei agreta niin minun puolesta kivahdelkoonsa, jos muuten juttuun tulee.





Illalla Demi oli niiiiiin väsynyt, ettei se kyennyt kuin makaamaan keskelä pihaa taju poissa :D Kun neitikoirahan päätti alku illasta, ettei hän jää mökille, kun mie käyn päätalolla (vajaan 2km päässä), vaan lähti sitten juoksemaan perään. Kerta lähti juoksemaan niin saikin juosta sitten mennen tullen, josko se joskus oppii, että mie en sitä hylkää vaikka autolla lähdenkin. Ainut hyvä puoli tuossa on se, että Demi vaan juoksee perässä, ei yritä näykkiä renkaita tai kiertää auton eteen, pysäyttääkseen sen, se vaan tulee mukana, ettei häntä vaan hylätä. Illasta ja aamusta oli vähän jäykkä, hieroin ja venyttelin sitten, en tosin yhtään ihmettele tollasen revittelyn jäljiltä, mutta sunnuntaina liikkui jo normaalisti. 


Ainiin saatiinhän koirista myös yhteinen mökkki pose:


Omasta mielestä yks parhaita kuvia miun kaksikosta! :)
Lauantaina lähdettiin sitte kohti Imatraa, kuuman sään vuoksi päätettiin ottaa "seikkailureitti" ja pysähdeltiin alvariinsa. Demi jäi appivanhempien luokse maalle. 



Ensimmäinen etappi meillä oli jo Kerimäellä, suurinta puukirkkoa siinä tovi töllöteltiin ja jäätelöt syötiin. Sitten savonlinnaan, ja siellä pysähyttiin rantaan uittaa koiria, ja piettiin varmaan tunnin auringon otto hetki sitten siinä. 


Sitten matka jatkui erinäisten pysähdysten kera, mutta lopulta sitten oltiin Imatralla, joskus 7 jälkeen illalla, matkaa siis tehtiin 6 tuntia! Perillä meitä odotti sheltti Vekkula, johon Piki rakastui tulisesti, Zin puolestaan intoutui leikkimään paimenpojan kanssa.



Sunnuntai aamuna sitten suuntasimme kohti Lappeenrantaa, matkamme pää syyn takia, elikkästä siis kohteenamme oli tietysti agirotu! Paikalla oltiin jo ennen 10 koska Pikin startti oli heti kymmenen jälkeen, eli tiedossa oli pitkä ja uuvuttava päivä, sillä Armas oli radalla vasta 3 pintaan, rotuagin merkeissä. 

Lopulta sitten kun oli meidän aikamme mennä kentälle, en saanut koiraa edes nostamaan laukkaa, eli siis odotukset olivat korkealle - juuei. Myö siis startattiin ekana. Tuomarilta lupaa lähteä odotellessani päivittelin vain mielessäni kauhukuvia siitä kuinka koira jäisi ekan esteen taakse, ja vilkuttaisi sieltä minulle "juokse mamma ihan keskenäsi" - asenteella, noh luojan kiitos lupa lähteä saatua Armas pinkaisi matkaan, noh joo, ehkä hölkkäsi matkaan on osuvampi kuvaus, sillä vauhti oli niin hidas, ettei minun juuri tarvinnut juosta, vaan kevyt hölkkäily riitti, mihin en todellakaan tuon koiran kanssa ole tottunut! Hienosti Armas kuitenkin jaksoi vetää radan loppuun asti, ottaen vain yhden kiellon putkelta, kun pyörähti siinä paikallaan ympäri ennenkun juoksi sen läpi, muuten puhdas rata. 




Maaliin siis päästiin ja seuraava koirakko radalle. Neljän koiran joukkueemme ei hääppöisesti kisassa pärjännyt, sillä Armas, Dali ja Maisa olivat olleet jo aamusta asti paikalla ja sen myös koirista huomasi, Vega taas puolestaan ei vuoteen ollut edes agility esteitä nähnytkään, mutta kokemuksena oli aivan mahtava tapahtuma, ja varmasti ollaan myös ensivuonna paikan päällä!


Koko joukkue, Maisa, Vega, Armas ja Dali.
Video joukkuueemme KATURAKIT suorituksesta: *KLIK*

Että tälläistä tällä kertaa!



maanantai 4. heinäkuuta 2011

Päivittelyä päivittelyä.



Vähän on tuo blogin päivittely jäänyt, mutta sanottakoon puolustukseksi, että hyvä syy on!

Kesäkuun loppu meni aika tehokkaasti remppaa tehdessä, uudella asunnollamme, jonne muutettiin Juhannuksena. Koirat olivat melkein päivittäin mukana remppaa tekemässä, jotta tutustuivat uuteen asuntoon ja tottuivat sen tuomaan uusiin ääniin. Armas oli aika vaivaton, herra seuraili remontti puuhia silmä kovana vieressä - muttei kuitenkaan koheltanu maalipurkkeja kumoon, minkä Demi mielellään olisi tehnyt, näin ollen neiti koira pidettiin kytkettynä parvekkeen ovella.  Varsinainen muutto tosiaan sitten oli juhannuksena, tai oikeastaan juhannuksen jälkeisellä alkuviikolla, ensin kärrättiin tavarat asuntoon, ja sen jälkeen koriat perään, voi sitä riemua kun elikot nuuskuttivat joka paikan ja vimmasivat, onhan uudessa asunnossa neliöitä liki 20 enemmän kuin vanhassa luukussamme.

Juhannukseen vielä palatakseni, Demi oli ensimmäistä kertaa hoidossa! Ystäväni Sara, Riiviön omistaja, otti neitikoirani hoiviinsa, jotta minä pääsin avoni sukujuhlille, ilman huolta elikoista. Armas puolestaan lähti Nooran mukaan Lieksaan jusseilemaan! Molemmat koirat olivat olleen kiltisti, Demi oli jopa naapurin Väinökoiran kanssa käynyt vähän nuuhkuttelemassa, ja Armaalle seuraa piti Nooran vanha bisoni narttu Neena. Kiitos rakkahat ystävät vielä kerran koirien hoidosta! :) Ainiin ja allekirjoittanut aloitti juhannuksen ajamalla soratiellä auton lepikkoon, luojan kiitos koirat eivät olleet kyydissä! 

Viime viikonloppu oltiin taas möksällä, savonrannalla. Demi ui taas paljon ja Armaskin haki palloa vedestä, mutta ei taas herran takapää toimi, joten lähinnä kahlailuksi meni :/ En käsitä mikä siinä on, ei taas suostunut takajaloilla potkimaan kun harvakseltaan, joten uiminen oli taas aikamoista räpiköintiä.

Niin ja kokeiltiin myös koirien reakointi haulikon laukaukseen, appiukko on kovasti sitä mieltä, että supimetälle lähtee ärrierini kanssa - en oo ihan vielä vakuuttunut! :D Mutta niin takaisin aiheeseen. Ekana otin Armaan pitkään hihnaan, ja mentiin pellolle, ampuja pellon keskelle ja lupa ampua. Noh pamahus kun kuulu, Armas oli ihan haukkana menossa ammuttuun suuntaan, ei mitään merkkejä, että pelkäsi, päin vastoin jäi tuijottamaan taivaalle nättäen siltä kuin kysyisi "minne se meni, mie haen sen!" , ja laskinkin sitten Armaan irti, Armas ampui saman tien mettään, tuhina vaan kuulu kun nenä kävi! Palasi ekasta käskystä luokse, mutta näytti ihan siltä että oli harmissaan kun ei löytänyt mitään.  Hieno ukko!

Sitten Demi, noh siihen olin varautunut, että neiti koira sekoaa, kun Demi pelkää aina kaikkea , tai noh suhtautuu epäilevästi.  Sama kuvio kun Armaan kanssa, koira pitkään hihnaan pellolle, ampuja keskelle peltoa, ja lupa ampua.  Demi säpsähti ja rupesi tuijottamaan metsään, hetken päästä säkäkarvat nousivat, mutta ei kuitenkn ääntä antanut. Sitten katseli vähän ympärilleen ja säkäkarvat laskivat, sitten katsoi vielä metsään, taas vähän säkäkarvoja nosteli, tämän jälkeen katsahti minua ja olemuksesta näki että "antoi asian olla ja unohti koko pamahduksen" , sitten laskin hihnasta irti , jolloin Demi juoksi korvat lintassa ampujan luokse ja takaisin miun luokse ja jäi katsomaan pitkät päällä, että mitäs nyt! :D

Molempien koirien reaktio siis oli hyvä, mutta en sitten tiedä kumpi on parempi, että on utelias ja haluaa löytää "kohteen" vaiko, että jännittää mutta unohtaa koko asian? Noh pääasia, ettei tarvitse miettiä sitä, että koirat saisivat halvauksen siitä, että kuuluu joku kova ääni. :) 

Käytiin myös kentällä lähinnä Armaalle keppi ja kontakti treeniä, hyvin meni, en nyt jaksa siitä sen enenpää spekuloida :D

Kuvat lisään joko omana päivityksenään tai tähän, sitten kun saan kotosalla tietsikan tulille ja kuvat sinne. :)  Että tälläistä tällä kertaa! Viimestään ensiviikonloppuna palataan sitten agirodun merkeissä!