perjantai 28. lokakuuta 2011

Pientä kivaa :)


Käytiin eilen Liperinkennelkerhon kentällä koiruuksien kanssa, tarkoituksena oli Armaan kanssa tehdä jotain kivaa, kun on ollu nyt vähän "heitteillä" kun vaan Demin kanssa ollaan käyty ohjatuissa treeneissä, ja Armas joutunut tyytymään vain kotitokottamiseen.. ( :/ ) Vähän alkoi herra jo osoittelemaan mieltään, ei mm. tullut enää miun luokse jos pyysin - mutta avon luo kyllä meni. Ja muutenkin, jotenka siis jotain arjesta poikkeavaa piti tehdä, ja nappiin osu kun kentälle koiran vein. :D 

Tarkoituksena oli ottaa viimekisojen ansakohta kuvion treeniä,
jotakuinkin noin (putki oli kyllä kisoissa eripuolella, ja suu aukko helpommin hollilla, mutta halusin omiin treeneihin vähän enenpi vaikeutta niin tehtiin vähän hankalampi putkelle meno):

Eipähän siinä, kertaakaan ei koira menny harhaan, kuunteli täysin annetut ohjeet ja oli muutenkin tosi tosi tosi hyvällä fiiliksellä mukana. Jes. Ja sitten otettiin A:n kontakteja, silleen että Heidi piti Armasta kauvempana, ja mie lähin juoksee A:lle ja innostutin, ja annoin A:lle meno käskyn, ja Heidi laski samalla irti. Näin Armas lähti kun tykin suusta, ja silti kerkisin itte juosta A:n toiselle puolen paremmin ja sain palkattua sen heti alastulo kontaktille. Hyvin meni, ja tuntu kontaktit taas vahvistuvan. 

Heidikin kokeili Armaalla yksin kertaisesti hyppy - putki - A sarjaa, ohjaus oli aika karmeaa, mutta ei siinä näkyy ohjaajalta paljon tarvita kun koira osaa esteet - esteet tuli suoritettua ja koira palkattua :D    

Sitten Armas sai vaihtua syömään vaan lihapullia (kirjaimellisesti), ja kokeilin muistaisiko Demi jotain agilitystä, ja kyllä SE MUISTI! Eka otin yksittäisenä kaikki esteet, toimi, ja oli taitava.Sitten ajattelin pitkäskö yrittää A - hyppy - putki sarjaa (putken suun käänsin linjastole). Ja Demihän toimi, seurasi tosi hyvin kättä, ja pari kertaa mentiin tuo pätkä ja ei ongelmaa. Mutta Demillä en hirveemmin mitään viittinyt ottaa, kun kuitenkin lääkekuuri päällä, mutta jotahin pientä, ettei ihan pälli leviä sivusta katsellessa. Olipas ilo huomata, että Demille on tullut tosi paljon tuota "tekemisen iloa" ihan eritavalla tekee ja ei turhaudu enää ihan pienistä. :)

Hienot pienet. :) Ja Armaskin oli jo silmiin nähden ilosempi, ja näkyy enin murjottaminen haihtui kentällä käynnin jälkeen. ;) Samala reissulla poikettiin äitini luona Liperissä, siellä Armas sai vielä kruunata iltansa kiusaamalla äitin kissoja! :D

torstai 27. lokakuuta 2011

Ja lompakko ohenee!

Huoh, käytiinpäs Demin kanssa alkuviikosta Jari Ahon vastaanotolla.

Neidiltä otettiin pissanäyte, verikokeet ja lopuksi ultrattiin, onneksi ultrassa ei kuitenkaan mitään löytynyt, vaan diagnoosi jäi kunnon kustulehukseen. 15pv antibiootti kuuri & kipulääke pistos niskaan.

Tässä jo jonkun viikkoa olen miettinyt, että alotteleeko Demi juoksuja, kun pissinyt - tai ainakin yrittänyt - enenpi, ja muutenkin Armas ollut kiinnostuneenpi, mutta eihän herran jumala viimekskään tehnä juoksuja kahta viikkoa, joten kiikutin sitten lääkäriin. Myös verta tihkuttanut joinakin päivinä. Mitenkään Demi ei hirmu kipeältä vaikuttanut, mutta jotenkin kuitenkin hälytyskellot soi, että nyt ei kaikki ole neidillä kunnossa, etenkään kun maanantai aamuna Demi oli koko aamulenkin KILTISTI, ei vetänyt yhtään, käveli vaan perässä kuin varjo. :s Ei hyvä.

Noh nyt sitten ei taas tarvitse miettiä mihin sitä sen ylimääräsen rahan laittas.


Maha ei noista antibiooteista tykkää hyvää , vaikka syötän kyllä maitohappobakteereja antibioottejen ohella, mut toivottavasti tuo tuosta tasottuu, jos ei niin pitänee miettiä mitenkä jatketaan, en mie tuota voi vatsakurallakaan pitää.


Tällästä meidän rauhaan.
Ainiin, pitäs neitikoira ilmottaa muutamiin näyttelyihin tässä.

torstai 20. lokakuuta 2011

A R M A S

Otsikko kertoo kaiken oleellisen.

Armaan kanssa ollaan nyt ruettu vähän tokoilemaan enenpi -kun herra on jo osoittanut olevansa luonnonlahjakkuus agilityssä - niin tavoitteet siirtyvät nytten sitten tokon puolelle! :D Toiveissa olisi nytten saada opetetuksi tuolle toko-hyppy, jota siis en ole saanut aikaseksi opettaa, vaikka agilityn puolella tuo hyppiminen onkin tutuksi tullut.

Pitäisi saada myös maahan menosta tuo ennakointi perusasennosta pois, sekä liikkeestä seisominen kunnolliseksi - nytkun tuppaa hiihtää muutaman askeleen ja sitten lopuksi ennakoi vielä perusasennon. Tosin ei niitä olla harjoteltukkaan joten sallittakoon. Maahan menee kyllä aika hyvin pelkällä käskyllä, mutta seisomiseen tarvitsee käsimerkin, tai jääpi hiihtämään.


Seuraaminen on jo tosi hyvää - huomioon ottaen että kyseessä Armas! Vähän se on väljä, mutta ei sillä, se on terrieri eikä mikään palveluskoira ;) Vähän ehkä hidas perusasento, mutta kulkee kuitenkin mukana, ja tarjoaa jopa kontaktia !
Tosin nyt treenaaminen rajottuu aika pitkälti eteisen käytävälle ensikevääseen asti, kun ulkona niin kylmä ettei miun hienohipiäni siellä halua töistä tehdä! 


tiistai 18. lokakuuta 2011

Treeniäääää

Tänään saatiin treeni seuraa Sannasta&Ralfista sekä Artosta,Tiiasta & Sinnasta.

Mulla oli molemmat koirat mukana treeni menossa. Tultiin kentälle jo hyvissä ajoin, annoin koirien juosta siinä hetken rallia, ja sen jälkeen otin sitten Demillä seuruu pätkiä ja sivulle tuloja. Seuraaminen oli kivaa, mutta sivuille tuloissa kilju taas vähän. >:(

Sitten saimma seuraamme Ralfin, tässä vaiheessa Demi vähän katteli, et mikä sieltä tulee, mutta palautu heti. Siinä sitten nameja syöttelin, maahan menon & istumisen varjolla. Sitten vähän seuruuta & yksi luokse tulo, ei ongelmaa Ralfin seurassa. Paitsi sitten Ralf keksi hälyyttää pihassa räkyttävästä koirasta, siitä Demin kuppi vähän kaatui, haukahteli vähän joka suuntaan hermostuneena, ei varsinaisesti rähissyt mutta haukahteli ja pälyili, VARSIN ÄRSYTTÄVÄÄ.  Mutta kyllä se siitä sitten rauhottu, kun otti vähän vaativammin käskyn alle.

Sittenpä tuli Sinna, se oli P A H A, pimeässä, musta, ILOINEN koira, OMG sano Demi ja rupes räksyttää. Eka mentiin erisuuntaan, mutta sitten päätin, että tehdäänpä toiste päin, jallitetaan enenpi Sinna perässä, kun et käännyttäs pois päin, ja rauhottukin huomattavasti kun sai vähän perässä kulkiessa hajua ja ymmärsi mikä se oikein on.


Tosi kivasti rauhottu, ja sitten Sinna menikin autoon ja Arto&Tiian kanssa siinä vaiheltiin jokunen sananen ja Demi oli jo ihan oma pölöhö ittensä. Kivoja vinkkejä sain palkkaamiseen, pitänee vaan rueta vähän käytännössä kokeilemaan sitten miten saan vaihdettua tuon palkkaus käden oikeasta vasempaan. Niin kun siis Demillä tuo poikittaminen vielä vähän on se ongelma, niin etten ainakaan palkkauksella sitä sitten pahentas. 

Sain myös Demille vetovaljaat sovitukseen, en oo ihan varma vaan et onko ne tarpeeks pitkät, pitänee käytännössä kokeilla, et mitenkä istuupi. :)

Sitten Demi autoon ja Armas ulos, eka näyttelytreenin omainen läpi kopelointi - Tiian kohalla meni ihan hyvin, Artoa vähän väisti, mutta kiellosta lopetti, ja seiso sitten niin nätisti :o Outo. Niin ja siihen sitten vähän tokoiltiin, hienoja sivulle tuloja, ja seuruukin oli tosi hyvää, ja kontakti pysy. Niin ja kulmatkin toimi, ei pahempaa väljyyttä, mikä ihmeen mielen viiraus päivä tää nyt oikein oli! :D Ei ottanut häiriötä Sinnasta joka treenasa aivan vieressä myös. :) Demikään ei pahemmin autossa seonnut, vähän kyllä, mut ei pahasti :D

Hienot urpot mulla! :)

Niin ja oli tosi kiva nähdä Arto & Tiia, ja Sinnaa myös!

  

Sieltä se agilitySERT napsahti!



Kuten otsikko kertoo, meidän tiemme vei lauantain kisoissa kakkosluokkaan!

Kuva kesäisistä treeneistä, kun kisoissa ei kuvia tullut otatettua.
Armas oli ihan hullu jo lämmittely esteillä, se huusi, puri, räkytti, sekoili, riehu ...jne se oli niiiin täpinöissäään, että hyvä ettei haljennut koko puudeli!

No rata oli onneksi ihan ok vaikeudeltaan, ettei tosi vaikea, mutta helpompiakin kisaratoja ollaan menty. Kyllä sai emäntä pinkoa Armas irtosi taas omaan varmaan tapaansa todella hyvin, vähän liiankin kun mulle tuli välillä vähän kiire kertoa mikä este on seuraava kun Armas oli jo valmis soveltamaan omaa rataa kun mamma oli liian hidas! Kolmesti sain 19 esteen aikana hihkaista koiran viime hetkellä väärältä esteeltä oikealle, mutta luojan kiitos Armas muuttaa aika helposti suunnitelmiaan, että ei hyppää jos kerkiää hihkaista että nyt on väärä este, vaikka olisikin jo ihan "valitsemansa esteen edessä". Eli siis rata oli ohjaukselta ihan karmeaa katsottavaa, ja aikaa meni älyttömästi hukkaan siinä sähläyksessä. Noh jokatapauksessa sijalle 2/5 pääsiin ja eka agility SERTi meille ojennettiin!

Ja näin sitten meidän ykkösluokan B-rata vaihtui kakkosluokan B-radaksi. Rataan tutustuessa oli tosi ristiriitaset fiilikset, arvasin, ettei radalla olleet "ansakohdat" kävisi meillä kohtaloksi koiran osalta vaan se että mie en osaa hahmottaa, että esteet oli lähempänä toisiaan kuin edellisellä radalla, ja kusisin sitten sen takia radan. Eka ansa oli A:n jälkeen hyppy ja sen jälkeen mutkaputki, hiukan vasemmalla, ei tässä muuten mitään mutta hyppy piti kierrättää takaa. Kierti kyllä tosi hyvin, ei siinä, mut miula oli ajatuskatko kun kierrätin sen silleen, että annoin ymmärtää että rengas on seuraava, jos oisin tajunnut kierrättää toiselta puolen rengas ei ois tullut linjastolle, A:n toisella puolen siis oli puomin puoliväli. :s Eli siis siitä kohin sitten HYLsy.

 
^siinä kuvana havainnollistettu tilanne :D


Sitten loppu radassa oli vielä sellanen jippo että oli kaksi hyppyä periaatteessa peräkkäin, mutta ekalta hypyltä ei pitänytkään jatkaa sille edessä olevalle vaan jatkaa matkaa vasemmalle. Tähän moni koira kompastu viimestään, mutta tähän Armas ei sitten kompastunut enää. Että puhdas rata olis tullut varmaan muuten jos itte oisin ajatellut asian paremmin, mutta hyvät fiilikset jäi siitä, että tietää koiralla riittävän kapasiteetin myös siihen, että radala vähän ansojakin on. Smile
Ja mikä parasta kummallakaan radalla en sössinyt kepeille vientiä, et liekkö lopultakin piästiin siitä ongelmasta ;)


Tälle vuotta ois sitten vielä varmaan yhet agilitykisat, katsotaan nyt.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Reeniä reeniä!

Erittäin älykäs tokokoira! :D


Ollaan Demin kanssa reenattu muutamaan otteeseen Mutalankoululla omalla aikaa tapatreeniä, seuraa ollaan saatu Sarutosta& Riiviöstä sekä Sannasta Ralfin kanssa.

Aluksi kierreltiin vaan pitkin aluetta, ja vähitellen alettiin sitten kävelemään ns. kohti toisiamme, mutta kuitenkin hyvän turvavälin kanssa. Demi kesti kyllä tosi hyvin vaikka pimeäkin yllätti, muutaman kerran tietty piti räksyttää, mutta sekin loppu taas tosi nopeaan ja neiti tarjosikin kontaktia mielellään. Loppua kohti jätin Demin kiinni tolppaan talon taakse (Demillähän on sellaista pientä ongelmaa että jää huutamaan perään jos jää jonnehin kiinni), aika pitkään se huusi mutta lopulta kun hiljeni, niin sitten myös oli hiljaa, ja kun palasin koiran luo (20min joista oli ehkä 10min täysin hiljaa) myöhemmin makasi se rentona maassa *Jes* . Lopuksi vielä vähän käveltiin Ralfisen kanssa, että jäi sitten rauhallinen hyvä fiilis. Kotiin kun lähdettiin niin Demiä lapsetti aivan kamalasti, riehui vaan! Matkalla ikävä kyllä jouduttiin ohittamaan koira joka rupesi haukkumaan Demille, noh siihen sen piti sitten taas kohdalta haukahtaa takaisin, mutta palasi nopeasti kontaktiin, ja juoksikin pyörän vierellä oikein näppärästi kontaktissa ;) Sitten juuri ennen kotiovea, tuli vielä kaksi koiraa, mutta niille hieno tyttö ei sanonut mitään, kun saatiin juuri käännyttyä pihatielle ennenkun tuli "kohtaaminen", mutta vieraat koirat kuitenkin kerkisivät n.5-10m päähän :)

Sitten treenattiin myös eilen, mulla oli molemmat koirat mukana. Demin kanssa toko seuraamista ja maahan menoja, siis ei oo todellista miten paljon tuon seuraaminen on parantunut! Ottaa kontaktia, ja ei ohita (ainakaan alle 10m seuruu pätkissä ;) ), mutta ikävä kyllä poikittaa edelleen muttei kuitenkaan niin paljoa kuin alkuun. Pitää ensi kerralla ottaa kuvamateriaalia!

Välillä treenasin Armasta, seuruuta ja sivulle tuloja + erinäisiä temppuja, ihan vaan mielenvirkistyksen vuoksi, tosi hienosti oli, ei kiinnostunut Riiviöstä eikä sen puoleen Ralfistakin, vaan oli ihan TÖISSÄ. :D Parhautta. Demi joutu oleen autossa, ja antokin siitä hiukan rotestia, mutta rauhottu nopsaan. :)

Lopuks vielä Demi ulos autosta ja taas vähän seuruuta & sivuilletuloja sekä maahan menoja, edelleen tosi hienosti teki, ainut että sivulle tulossa KILJUU ja hyppää kylki eellä jalkaan. Noh hyvään sivulle tuloon lopetettiin sitten toko ja palattiin ohitustreeniin. Hienosti kontaktissa meni lavastetut ohitukset, mutta sitten kun kentän reunaan tuli oikea vieras koira niin sille piti sitten räksyttää, tästä suivaantuneena päätin, että nyt muuten jallitetaan sitä koiraa, ja tästä Demi olikin ihan järkyttynyt, että miksi myö nyt poistutaan kavereiden luota ja seurataan jotain tollasta, rupesi kiljumaan, mutta ei ainakaan rähissyt vieraalle koiralle :D Liitin myös ohitukseen sanan OHI, kun tähän asti oon aina vaan hokenut, että "mennään", niin nyt annoin tilanteelle ihan uuden nimen, että ei pitäisi olla siitä kiinni oikeissakaan ohitustilanteissa, että sanasta mennnään on negatiivisiä räksytys muistoja.


Loppuun sitten otettiin taas sellanen rauhottumisrinki, eli siis omistajat juorus omiaan ja koira joutu tyytymään sivusta seuraamiseen, vähän jouduin huomauttelemaan turhautuneesta piipityksestä mutta muuten jakso tosi kivasti seurailla vaan sivusta.

Kokonaisuudessaan oon tosi tyytyväinen tuohon elikkoon, jopa mieli halajaisi oikealle toko kurssille, nyt kun taas luotan siihen, että se osaa käyttäytyä koiraporukassa tosi näppärästi. Mutta ei sillä joku mulle tässä taannoin sitä sano, että useat kentällä tosi taitavat koirat, on siviilissä sitten remmiräyhiä - jännä minusta, mutta näin asia näkyy voi olla. Eli ehkä mun urpo ei ookkaa niin toivoton miltä se aina välillä tuntuu. Fiilikset on nyt kyllä aikasta katossa tota elikkoo kohtaan! :)

Ps. Huomenna ois Armaan aksakisat, voi helkutti et jännittää :s Ei muuten mut ois eka nousumahdollisuus niiiiinnnnnnn


tiistai 11. lokakuuta 2011

Tavat ja taidot -kurssi!

Noniii, aloitimme sunnuntaina Demin kanssa Tavat ja taidot - kurssin. Kurssi on Koirakoulu Vihmerän järjestämä, ja koulutus perustuu siellä vain positiivisella kouluttamiseen, koulutusohjaajana toimii Irene Turunen

Kurssi oikeastaan alkoi jo 2vkoa sitten, ensimmäinen kerta oli n.3tunnin luento nykyajan koiran "johtamis" käsitteistä ja koiran stressistä. Paljon oli hyvää, mutta paljon oli myös mielestäni porsaan reikiä tässä teoriassa, että koiraa ei kielletä, eikä koiralle anneta pidätteitä, vaan koiraa ainoastaan palkataan oikeasta. Esim. tilanne että koira syö kakkua pöydältä. Kyllä minä koiraa moisesta kiellän, olenpa sitten miten kurja koiran omistaja tahansa. Nykyaikaisen muotin mukaan koiraa pitäisi kehua siitä sitten kun se suvaitsee lopettaa - itse näen tämän vain kehumisena kakun syönnistä, enkä suinkaan sen kakun syömisen lopettamisen kehuna. Noh joo, mielestäni tämä menee jo liian ääripääksi koulutustapana, mutta jokainen tyylillään.

E n s i m m ä i n e n käytännön kerta.

Kurssin aluksi ohjaaja tervehti kaikki koiran omistajat & koirakot, ja tämän jälkeen aloitettiin sitten aluksi ihan kontaktin otolla - sen vahvistamisella. Käsiin namipalat, ja kädet sivuille, ja palkkaus koiran kontaktin otosta. Demi otti todella hyvin kontaktia, ja mukana kun oli naksutin, niin neiti oli aika vastaanottava, eikä tuijotellut nami käsiä kun muutaman kerran, äkkäsi hyvin että äippäää pitää tuijottaa. Sanoikin kouluttaja, että koira on kyllä hyvin sisäistänyt naksuttimen , vaikka ei hirveemmin sitä olla edes ehdollistettu.


Sitten halukkaillekin jaettiin naksuttimia / purkin kansia, ja kaikki vääsivät ehdollistamaan koiriaan naksulle, tämän aikana me Demin kansa tehtiin jotain istu - maahan - seiso jne. peruskäskyjä ja naksunkera palkkaus.

Sitten oli myös luopumista, käteen nami, ja sitten kun koira ei enää tavoittele namia niin koura auki ja palkkaus. Vähän aikaa meni possulla ymmärtäessä, että mikä idea tässä on, kun ollaan tuota tehty, mutta silloin olen yhdistänyt siihen kiellon "ei ota" ja nyt piti olla mitään sanomatta.

Sitten vähän lähdettiin käpsimään yhdessä 9 muun koirakon kanssa ympäri kenttää, toiset lähemmin toisiaan ja toiset enenpi kentän laidoilla, aina kontaktista palkkaus (tai jos oli koira jolla oli jo hyvä kontakti niin säännöllisen epäsäännölliseen palkkaus). Kerran Demi haukahti kun yliarvioin neidin ja kulin liian läheltä käppänää joka antoi ääntä, mutta sekään ei mennyt rähinäksi, vaan yksi haukahdus, ja takaisin kontaktiin :) Sitten palattiin takaisin omille paikoillemme, ja silloin nuori saksalaislapsonen kulki aivan meidän takaamme, niin sillekin piti haukahtaa, mutta sekään ei mennyt rähinäksi, joten tosi tyytyväinen olen.

Lopuksi rauhoiteltiin koiria silittelemällä, ja Demi otikin asian hyvin ja olikin pitkälleeen jo maassa hyvin nopeasti. :D Saimme kouluttajalta vähän erikoiskohtelua, koska Demin kanssa päämääränä olisi saada tuo haukkuminen pois, joten saatiin lähteä kentältä muutaman minuutin aikaisemmin kuin muut, niin Demi ei joudu enää lähtö ruuhkaan ja kiihdy siitä, vaan se jää rauhalliseen mielentilaan treeneistä. 


Olen kyllä tosi tyytyväinen Neitikoiraan joka haukkui K A K S I kertaa koko tunnin aikana, vaikka olisin odottanut vähintään sekoamista kun muutkin koirat haukahtelivat siellä, ja Demi provosoituu siitä yleensä aika helposti :O

Nyt odotan kauhulla aloitteleeko neitikoira juoksuja, halausin tosiaan käydä kurssin loppuun, ja katsoa saataisiko me tällä kurssilla lopultakin kukistettua remmiräyhääminen kokonaan. Kun nyt ollaan vieläkin siinä tilanteessa, että vastaan tulevan koiran luokse me päästään hiljasena, mutta sitten Demin on pakko sanoa se "viimenen sana" ei jää rähisemään, mutta kuitenkin haukahtaa / kiljuu ja se ärsyttää minua suunnattomasti, tietty tää on helvetin suuri edistys siihen nähden mitä koira oli kun tuli mulle (muistelmia viime talvelta: Demi haukkurähisimurisi karvat oikosellaan jokaisen koiran minkä näki, ja hihnan mitan yritti riuhtoontua kohteen luokse).

Näillä mennään. :)

lauantai 8. lokakuuta 2011

Päivitttelyä.

Yritän nyt etes vähän jotain kirjustella meidän hiljaiselosta..

Demiä olen nyt yrittänyt opettaa vetämään - Saruton & Riiviön avustuksella. Saisi nyt tuo neiti kiinni jutun jujusta, niin voisi sitten tilata sille kunnon vetovaljaat & mahd. vedättää Riiviön kanssa sitten. Ja tosiaan yksin siitä ei tullut mitään kun yritin saada Demin tajuamaan, että sen pitää kulkea pyörän edellä ja vetää, ja senkin pitäisi sitten tapahtua luvan kanssa. Kätevintä oli siis pyytä Saruto helppailemaan, kun Riiviö osaa vetää, eikä välitä muuttuvista tekiöistä, ja Demillä puolestaan kisavietti herää henkiin siinä vaiheessa kun kaveri menee himpun verran edellä. Näin ollen Riiviö vaan edeltä menemään ja myö perässä, kyllä se sitten lopulta alko tajuta, ettei turha riehuminen kannata, ja väsyttää ittesä vaan turhaan, jos kisoo koko ajan Riiviötä vastaan (vaikka välillä tietty pitää yrittää ohi ;) Pitääkin kokeilla ensikerralla et jos laskee painaan ohi, et ymmärtääkö jatkaa vetoa). Kerran on myös Armas ollut mukana, mut se meni jo mulle vähän haastellisemmaks kun myö ei olla aina tien ainuat liikkujat, joten saapi välillä ihan kunnolla kerätä koiria vastaan tulevien tieltä.


Pätkää kesältä kun Riiviön kanssa oltiin vetolenkilä. :) Luojan kiitos mun tietokoneesta puuttuu kaijuttimet joten mullei oo hajuukaa mitä selitän tuolla videolla :D



Noh laitettaan nyt sit viel vetokuvakin. :D
Muuta ihmeempii kai ei meidän elämään, Armas on oloneuvoksena, juoksee lenkillä mukana, mut mittään ihmeempiii sen kaa ei olla kyl nyt tehtynä. 


Kuvia onneks on: 






Laittellaanpas loppuun muutama ylimäärä kuva :D






Suunnitelmia tulevalle toki on myös, tarkoitus olisi Armaan osalta vielä kokeilla tämän vuoden puolella sitä viimeistä nousunollaa, sekä myös ainakin Voittaja näyttelyssä käydä kehillä. Demin puolestaan pitäs oppia vähän vähemmän pitämään äänestään.