Pientä kivaa :)

Käytiin eilen Liperinkennelkerhon kentällä koiruuksien kanssa, tarkoituksena oli Armaan kanssa tehdä jotain kivaa, kun on ollu nyt vähän "heitteillä" kun vaan Demin kanssa ollaan käyty ohjatuissa treeneissä, ja Armas joutunut tyytymään vain kotitokottamiseen.. ( :/ ) Vähän alkoi herra jo osoittelemaan mieltään, ei mm. tullut enää miun luokse jos pyysin - mutta avon luo kyllä meni. Ja muutenkin, jotenka siis jotain arjesta poikkeavaa piti tehdä, ja nappiin osu kun kentälle koiran vein. :D 

Tarkoituksena oli ottaa viimekisojen ansakohta kuvion treeniä,
jotakuinkin noin (putki oli kyllä kisoissa eripuolella, ja suu aukko helpommin hollilla, mutta halusin omiin treeneihin vähän enenpi vaikeutta niin tehtiin vähän hankalampi putkelle meno):

Eipähän siinä, kertaakaan ei koira menny harhaan, kuunteli täysin annetut ohjeet ja oli muutenkin tosi tosi tosi hyvällä fiiliksellä mukana. Jes. Ja sitten otettiin A:n kontakteja, silleen että Heidi piti Armasta kauvempana, ja mie lähin juoksee A:lle ja innostutin, ja annoin A:lle meno käskyn, ja Heidi laski samalla irti. Näin Armas lähti kun tykin suusta, ja silti kerkisin itte juosta A:n toiselle puolen paremmin ja sain palkattua sen heti alastulo kontaktille. Hyvin meni, ja tuntu kontaktit taas vahvistuvan. 

Heidikin kokeili Armaalla yksin kertaisesti hyppy - putki - A sarjaa, ohjaus oli aika karmeaa, mutta ei siinä näkyy ohjaajalta paljon tarvita kun koira osaa esteet - esteet tuli suoritettua ja koira palkattua :D    

Sitten Armas sai vaihtua syömään vaan lihapullia (kirjaimellisesti), ja kokeilin muistaisiko Demi jotain agilitystä, ja kyllä SE MUISTI! Eka otin yksittäisenä kaikki esteet, toimi, ja oli taitava.Sitten ajattelin pitkäskö yrittää A - hyppy - putki sarjaa (putken suun käänsin linjastole). Ja Demihän toimi, seurasi tosi hyvin kättä, ja pari kertaa mentiin tuo pätkä ja ei ongelmaa. Mutta Demillä en hirveemmin mitään viittinyt ottaa, kun kuitenkin lääkekuuri päällä, mutta jotahin pientä, ettei ihan pälli leviä sivusta katsellessa. Olipas ilo huomata, että Demille on tullut tosi paljon tuota "tekemisen iloa" ihan eritavalla tekee ja ei turhaudu enää ihan pienistä. :)

Hienot pienet. :) Ja Armaskin oli jo silmiin nähden ilosempi, ja näkyy enin murjottaminen haihtui kentällä käynnin jälkeen. ;) Samala reissulla poikettiin äitini luona Liperissä, siellä Armas sai vielä kruunata iltansa kiusaamalla äitin kissoja! :D