Noniii, aloitimme sunnuntaina Demin kanssa Tavat ja taidot - kurssin. Kurssi on Koirakoulu Vihmerän järjestämä, ja koulutus perustuu siellä vain positiivisella kouluttamiseen, koulutusohjaajana toimii Irene Turunen.
Kurssi oikeastaan alkoi jo 2vkoa sitten, ensimmäinen kerta oli n.3tunnin luento nykyajan koiran "johtamis" käsitteistä ja koiran stressistä. Paljon oli hyvää, mutta paljon oli myös mielestäni porsaan reikiä tässä teoriassa, että koiraa ei kielletä, eikä koiralle anneta pidätteitä, vaan koiraa ainoastaan palkataan oikeasta. Esim. tilanne että koira syö kakkua pöydältä. Kyllä minä koiraa moisesta kiellän, olenpa sitten miten kurja koiran omistaja tahansa. Nykyaikaisen muotin mukaan koiraa pitäisi kehua siitä sitten kun se suvaitsee lopettaa - itse näen tämän vain kehumisena kakun syönnistä, enkä suinkaan sen kakun syömisen lopettamisen kehuna. Noh joo, mielestäni tämä menee jo liian ääripääksi koulutustapana, mutta jokainen tyylillään.
E n s i m m ä i n e n käytännön kerta.
Kurssin aluksi ohjaaja tervehti kaikki koiran omistajat & koirakot, ja tämän jälkeen aloitettiin sitten aluksi ihan kontaktin otolla - sen vahvistamisella. Käsiin namipalat, ja kädet sivuille, ja palkkaus koiran kontaktin otosta. Demi otti todella hyvin kontaktia, ja mukana kun oli naksutin, niin neiti oli aika vastaanottava, eikä tuijotellut nami käsiä kun muutaman kerran, äkkäsi hyvin että äippäää pitää tuijottaa. Sanoikin kouluttaja, että koira on kyllä hyvin sisäistänyt naksuttimen , vaikka ei hirveemmin sitä olla edes ehdollistettu.
Sitten halukkaillekin jaettiin naksuttimia / purkin kansia, ja kaikki vääsivät ehdollistamaan koiriaan naksulle, tämän aikana me Demin kansa tehtiin jotain istu - maahan - seiso jne. peruskäskyjä ja naksunkera palkkaus.
Sitten oli myös luopumista, käteen nami, ja sitten kun koira ei enää tavoittele namia niin koura auki ja palkkaus. Vähän aikaa meni possulla ymmärtäessä, että mikä idea tässä on, kun ollaan tuota tehty, mutta silloin olen yhdistänyt siihen kiellon "ei ota" ja nyt piti olla mitään sanomatta.
Sitten vähän lähdettiin käpsimään yhdessä 9 muun koirakon kanssa ympäri kenttää, toiset lähemmin toisiaan ja toiset enenpi kentän laidoilla, aina kontaktista palkkaus (tai jos oli koira jolla oli jo hyvä kontakti niin säännöllisen epäsäännölliseen palkkaus). Kerran Demi haukahti kun yliarvioin neidin ja kulin liian läheltä käppänää joka antoi ääntä, mutta sekään ei mennyt rähinäksi, vaan yksi haukahdus, ja takaisin kontaktiin :) Sitten palattiin takaisin omille paikoillemme, ja silloin nuori saksalaislapsonen kulki aivan meidän takaamme, niin sillekin piti haukahtaa, mutta sekään ei mennyt rähinäksi, joten tosi tyytyväinen olen.
Lopuksi rauhoiteltiin koiria silittelemällä, ja Demi otikin asian hyvin ja olikin pitkälleeen jo maassa hyvin nopeasti. :D Saimme kouluttajalta vähän erikoiskohtelua, koska Demin kanssa päämääränä olisi saada tuo haukkuminen pois, joten saatiin lähteä kentältä muutaman minuutin aikaisemmin kuin muut, niin Demi ei joudu enää lähtö ruuhkaan ja kiihdy siitä, vaan se jää rauhalliseen mielentilaan treeneistä.
Olen kyllä tosi tyytyväinen Neitikoiraan joka haukkui K A K S I kertaa koko tunnin aikana, vaikka olisin odottanut vähintään sekoamista kun muutkin koirat haukahtelivat siellä, ja Demi provosoituu siitä yleensä aika helposti :O
Nyt odotan kauhulla aloitteleeko neitikoira juoksuja, halausin tosiaan käydä kurssin loppuun, ja katsoa saataisiko me tällä kurssilla lopultakin kukistettua remmiräyhääminen kokonaan. Kun nyt ollaan vieläkin siinä tilanteessa, että vastaan tulevan koiran luokse me päästään hiljasena, mutta sitten Demin on pakko sanoa se "viimenen sana" ei jää rähisemään, mutta kuitenkin haukahtaa / kiljuu ja se ärsyttää minua suunnattomasti, tietty tää on helvetin suuri edistys siihen nähden mitä koira oli kun tuli mulle (muistelmia viime talvelta: Demi haukkurähisimurisi karvat oikosellaan jokaisen koiran minkä näki, ja hihnan mitan yritti riuhtoontua kohteen luokse).
Näillä mennään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti