lauantai 22. helmikuuta 2014

Jyväskylä KV.

Tänään kävimme Oton ja Moran kanssa hakemassa arvostelut tuomarilta Saija Juutilainen. Tuomari oli saksanpaimenkoirilla hyvin tiukka ja piti linjansa loppuun asti! Otolle vähän toivoin EH:ta, mutta Moralle H oli aika odotettavissa, on tyttö kyllä vielä niin kovin kesken, mutta niin sitä oli äitinsäkin vielä tuossa iässä. Molemmat koirat saivat vielä suullisesti kehuja luonteestaan ja avoimmuudestaan, mainitsi erityisesti, että siihen tulisi kasvattajien kiinnittää paljon enemmän huomiota tässä rodussa - ja olen täysin samaa mieltä.


Pikku Tiitiäisen Amoral "Otto"
"19kk, oikealinjainen nuori uros. Raajaluustoa tulisi olla enemmän, samoin kulmauksia edessä ja takana. Maskuliininen pää. Hyvä purenta, ilme ja pigmentti. Napakat, hieman leveä asentoiset korvat. Jäntevä ylälinja, pitkä rintakehä. Etuosa saisi vielä kehittyä. Liikkuu vielä kevyesti ja sivuliike saisi pidentyä ja voimistua. Hyvä hännän asento. Hyvä luonne, karva ja väri. Riittävä pohjavilla. Liikkeeseen saisi tulla enemmän rodunomaista vetävyyttä, tänään askel enemmän kipittävä."

NUO H


Pikku Tiitiäisen Ajattara "Mora"
"19kk, hyvärunkoinen, oikealinjainen nuori narttu. Sopusuhtainen raajaluusto. Hienot vahvat käpälät. Narttumainen pää, jossa hyvä pituus, mutta vielä kovin kapea kallo ja kiilamainen malli puuttuu. Tummat silmät. Hyvät korvat ja purenta. Sulava kaulan kiinnitys. Hyvät leveät reidet. Hieman kapea taka-askel, vielä kovin löysät etuliikkeet. Sivuliike riittävän ulottuva ja voimakas. Säilyttää ylälinjan. Hyvä luonne. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Hyvä karvanlaatu, riittävä pohjavilla."

NUO H

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pikku M, on jo aika iso.


Huomenna suunnataankin Moran ja Oton kanssa kohti Jyväskylä KV:ta, molemmat tulivatkin tänään kasvattajatätin riemuksi tänne landelle. :)

maanantai 17. helmikuuta 2014

Iloisia pikkukoiria.

Maanantain ratoksi tehtiin nuorison kanssa rauhakseltaan edeten miltein 6km lenkki, koirat irti rallatellen, eli noille kahele kilometrejä kertyi varmasti vähintään tuplat, mutta sen olivat kyllä kaverit näköisiäkin pihaan tultaessa, et pieni lepihetki olisi paikallaan!

Paimenien kanssa on kyllä kiva liikkua tuolla, kun ei noille tarvii turhia huudella vaan pysyvät kokoajan lähellä, toisinkuin tuo meidän pikkuärrieri, joka olettaa ettei silloin tarvitse enää pysyä läsnä jos ei erikseen niin käsketä, eihän tuokaan kauvas lähde, mutta liian kauas silti!

Jäällä meni jonkun matkan päässä (150m?) moottorikelkka, joka pysähtyi vissiin verkkoja hämmentelemään, ja ihmisten äänet kuului selvästi, mutta eipähän nuo pikkupaimenet asiaa pahemmin noteeranneet, vilkaisivat ja jatkoivat omia touhujaan.

Mutta asiaan, elikkäs kuvia nuorison hurvitteluista, ja lopussa sitten myös pari kuvaa tältä päivää kun omat otukset pihalla kulutti aikaansa. :) 













***




sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Selontekoa eilisistä treenailuista


Lauantai tottiksia Ricon kanssa, pyrkimyksenä oli puhtaat käännökset ilman, että pää laskee niissä - sitä ollaan kotona ahkerasti nyt vahvistettu, ja ihan jees se kentälläkin pysyi mielessä. Tein myös pari kertaa BH jäävät, ja ne toimi kokonaisuutena, eteentulot ihan okei, kerran törmäsi röyhkeästi, mutta muuten tuli vauhdilla tiiviisti, mutta ei töytäissyt minua metriä taakse päin. Pitäisi vain enemmän tehdä tuota edestä sivulle siirtymistä, siinä vähän takkusi ja tarjosi muita "temppuja". Nyt on vaan ilmennyt uusi ongelma, Rico on ruennut vaatimaan lelupalkkaa, joten tekee puhtaammin namille.



Sitten tottistelu vuoroon pääsi neiti 8,5kk, minähän en Aamun "oikea" ohjaaja ole, joten vähän neiti kyseenalaistaa sitä, että pitääkö minun todellakin tehdä töitä sun kanssa, voitasko vaikka vaan leikkiä? No ei vaes, tosi hienosti neiti kuitenkin yritti tehdä parhaansa, vaikka ollaan koiran haltijan kanssa hyvin erityyppisiä ohjaajia.


8,5kk

Lopuksi sitten muutama höpöhöpö kuva Riksusta ja minusta.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Lauantai meiningissä

Aamupalan koirat saivat poikkeuksellisesti pihalle ja vieläpä aktivointileluihin! Rico tuumasi, että nyt ei kyllä mee nallekarkit tasan!

Paroni puolestaan teki harvinaisen selväksi, ettei uunia ole lämmitetty tarpeeksi usein, kun vanhan kissan on pitänyt muuttaa wc:n patterin viereen! Kohtuutonta tuumaa Paroni. Tänään kyllä laitettiin uuni tulille ja Paroni kyllä heti saapui lieden reunalle kölöttelemään.

Armas puolestaan antoi aamulla ymmärtää, että pienen terrierin kupolia hiukan hiertää edestakaisin pomppila luppakorva, joka ei pahemmin kyttäävää koiraa noteerannut.

Kissakin seuraili pupun touhuja, mutta äreä vanhus sai Kissankin menemään kauvemmas töllöttämään. Ihme kyllä kissat antavat pupun kyllä olla rauhassa ilman pahempaa härkkimistä.




Voihan pappakani <3 Ällä on tässä pientä protestia antanut, kun siirsin hänet häkkiasutukseen - on siis asunut huoneessa vapaana, mutta nyt on valitettavasti seinä saanut sen verran kyytiä, että saapi majailla isossa sakemannejen häkissä silloin kun ei olla valvomassa. Ällän kohtalo nyt on muutoinkin auki, meneekö takaisin appivanhemmilleni/ avon veljen tykö vai jääkö meille, kovasti he haluaisivat pupun jo takaisin "kotiin", mutta silmät vielä jonkun verran rähmivät, joten en anna ainakaan ennenkun on täysin terveet silmät.

Kissat iltapalalla lämpimän hellan päällä, kyllä Paroni kiittää ;)


Niiiin ja mikä riehakainta, Aamuapina saapui tänään taas meidän riesak...RIEMUKSEMME! Käytiin päivällä tottista vähän treenaamassa, mutta siitä kuvat selontekoineen tulee myöhemmin.

Sen lisäksi käytiin tänään illala vajaa 5km hiihtolenkki Ricon ja Demin kanssa. Demi oli avolla liinassa ja menivät jopa edellä ja Demi _toimi_ VAU. Akka kun on aika pahasti minun tissinvälikoirani, niin on mukava huomata, että emännän puikkoihin voi iskeä jonkun muunkin! ;) Joskin tänäänkään ei selvitty ilman peuroja :/ Kesken kaiken Rico lähti painamaan täpöllä kohti metsää, eihän minun auttanut kun laskea koira lennosta irti - tai lentää pilikkopimeässä perässä lepikkoon, joten valinta oli melko selvä, sinne hävisi pikku paskiai... KULLANMURU pimeyteen. Jokunen minuutti meni koiran perään karjuessa, kunnes alkoi töminä kuulua ja Rico kaahasi takaisin luoksemme - kieli maassa roikkuen! Hitto, minkähän ihmeen hätäjarrun keksin tuohon piskiin. Ärsyttää, kun nuo peurat on nyt päättänyt asua tossa meidän metsikössämme ja eivät tunnu tajuavan muuttaa kauvemmas, toki Ricokin voisi jättää ajamatta niitä, mutta ilmeisesti ei voi vastustaa kiusausta, sillä tuossa viikolla kun oli irti lenkillä mukana, ajoi ne suoraan samaisesta metsästä tietä pitkin meitä vastaan! Ihmettelin vaan, että miten saan tuon suorasta ajosta käskyllä pois, mutta hajulta en samantien, tai ainakaan tänään minä en kuullut tai nähnyt, että peurat olisivat menneet koiran edellä, ja täydestä vauhdista kun teki 90' asteen käännöksen niin uskon sen saaneen hajun vaan ja sännänneen sen perään. No kai tässä landella asumisessa pitää ne varjopuolensakin olla! Illalla sitten oli väsyneitä piskejä.