keskiviikko 28. joulukuuta 2011

V u o s i p ä i v ä !




Näistä kuvista se ajatus sitten lähti!

28.11.2010 Lähdin avon kanssa kohti etelää ja sieltä mukaan tarttui tollainen! Siitä ne ongelmat sitten alkoivat ;) Heti ensimmäisen 200km jälkeen Demi osoitti ensimmäiset pahoin voinnin merkit, oltiin ajettu ehkä 30km mutkaista ylä-alamäki pikkutietä, kun navi keksi rueta pelleilemään. Demi tökki aikansa minua olkapäähän takapenkiltä, kunnes tajusin mitä neiti yritti kertoa! Sitten pysähdyttiin jossain huoltsikalla jonne arvon navi suostui meidät lopulta viemään, eikös vaan Demi onnistunut ampaisemaan autosta ulos - takapenkiltä kuskin ovesta pihalle - eikä tietysti hihna ollut perässä, ehdin jo ajatella että näinkö nopeasti meidän yhteinen elämä päätty! No joo neiti koira palasi heti kehotuksesta luokse ja kapusi takaisin autoon - se halusi vain vähän jalotella ;) 

Aikanaan kun sitten saavuimme Joensuuhun, jossa Armas oli odottamassa hoitajansa kanssa, oli minulla lievä ressi siitä että miten Armaan Demille esittelisin, kun tiesin sen olevan remmiräyhä, ja tiesin että Armas ei moista pullistelua katso, vaan räsähtää takaisin. Päätin sitten että haen itse Armaan, koska halusin näyttää Demille heti alkuun että Armas on minun kanssani,näin ollen kuuluu laumaan. Avo jäi kaksin käsin pitämään jo siinä viaheessa perääni huutavaa saksalaista. Armaan pihalle haettua avon tehtävä oli vain pitää tiukasti kiinni - tapahtui mitä tapahtui! Reaktio oli sangen voimakas kun Demi nousi vasten hihnaa ja aloitti tajuttoman rähinän jo kauvan ennen kun pääsimme sinne asti. Tässä vaiheesa laskin Armaan irti ja jätin sen kauvemmas odottamaan, ja annoin luvan tulla luokse vasta kun Demi oli minun käsissäni. Noh rähisemiseksihän se meni, mutta kun huusin molemmilta idiooteilta korvat lukkoon haistelivat ne toisiaan ja tilanne raukesi. : ) Kyllä Demi kovasti yritti komennella Armasta mutta Armas ei moisesta hetkahtanut.

Eihän meillä ensi kuukausiin ollut mitään leluja taikka luita koirilla, ja Demi oli korostetusti alemmassa asemassa kun Armas, mutta siitä se arki sitten normaalisoitui ja keväällä koirat olivatkin jo ihan normaali parivaljakko, jakavat lelunsa ja kahakoiltakin vältyttiin siinä vaiheessa jo aika pitkälti. Välillä pientä ressin aiheuttamaan kivahtelua ja murahtelua oli, puolin ja toisin mutta se nyt kuuluu jokaisen koiran elämään. 

Nyt 28.12.2011, vuoden Demin kanssa eläneenä, voin sanoa että olen todella onnellinen että uskoin Demin hyvyyteen, enkä luovuttanut siinä vaiheessa kun tajusin ja koin kuinka syvällä koirassa nuo sen opitut ongelmat on. Luonnehan tuolla on täysi kymppi, rakastaa kaikkia ihmisiä, ei juuri riista viettiä, ihmiselle älyttömän nöyrä - mutta tarvittaessa käyttää myös omaa nuppiaan. Kaikki muut Demin kehittelemät ongelmat ollaan selätetty, mutta remmiräyhäys on ja pysyy vielä neidin luonteessa, ei todellakaan enää siinä määrin missä kun tuli, mutta on se vaan sellainen tapa haukkuja - että ihan ärsyttää! 

Vuoden aikana Demi on oppinut perusasiat agilityn puolelta, sekä tokon puolelta, saanut pari uutta koira kaveria, käynyt arkitapa kurssin, päässyt vetohommiin - joista nauttii täysin rinnoin, saanut kokea kaupungin hälinää - sekä maaseudun rauhaa, on käyty veneilemässä - on saanut uida. Niin ja myös näyttelykäytös opittiin ja saatiin erittäin hyvin arvosanoin kehäkäytös läpi. Ja mikä tärkeintä, Demi on oppinut sisäistänyt paikkansa porukassamme, eikä yritä enää sikailla sieltä ylöspäin, tyytyy asemaansa ja nauttii siitä täysin rinnoin sohvalla selälleen retkottaen! ;)

Että jos tässä nyt sitten laittaa vaakakuppiin tämän remmiräyhäyksen ja nämä positiiviset asiat, niin kyllä minä luulen tuon plussakupin painavan huomattavasti enenpi!











Kuvia ekalta kuukaudeltamme!





Helmikuulta (c)Pilvi H.






Maaliskuu.


 

Huhtikuu.




Toukokuu.


Kesäkuu. 


Heinäkuu.



Elokuu.



Syyskuu.





Lokakuu.




Marraskuu.





Joulukuu.

Tässä oli kuvin osa meidän vuodesta, paljon jäi kuvia laittamatta,mutta tähän hätään nyt jokunen kuva sieltä täältä. :) Ensivuoden tavoitteet julkaisenpa sitten viikonloppuna - niillä main ainakin.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun vietossa.

Niin se joulu tuli ja meni.
Oltiin koiruuksien & Kissan kanssa joulu Savonrannalla, maaseudun rauhassa avon porukoiden tykö. Alkuun odotin jo kauhulla mitähän siitä mahtaa tulla kun on Kissakin mukana, ja joulun seutua siellä tapasi käydä paljon vierasta porukkaa - ja kotonahan meillä ei juuri vieraita käy, niin vähän sitä jännitti että miten meluisasti koirat nämä vieraat ottavat. Noh Armas ystävällisesti räksytti alkuun jokaisen mutta tosi nopeasti se sitten hiljeni ja meni tuttavuutta tekemään, etenkin eräs mies oli mieleen joka rupesi palloa samantein pihalla heittelemään - sille ei tarvinnut urputtaa! :D Vähän jännitti että miten ihmiset tajuavat ajaa varovasti pihaan, jossa nyt olikin koiria, vaikka normaalisti ei, noh ajotavasta en tiedä, mutta koirat ainakin väisteli nätisti autot - tai siis Demi joka oli miltein koko ajan pihalla - Armasta sinne ei saanut kirveelläkään vapaa ehtoisesti jäämään ;)

Aattona koirat saivat molemmat aika pitkälti olla sisällä koko päivän, ihmisten kaverina, Demi olisi mielellään myös pihalla ollut, mutta sitten kun appiukkokin rauhottui sisälle, niin siihen loppu Deminkin kiire. On ihan älyttömästi appiukon perään, olen melkein ilmaa neidille silloin jos pitää vouhottaa appiukon perään :O Kissa sekoili koko joulun pyhät, oli oikea riesa, millon mitäkin kukkaa yritti purra, ja millon mihinkin suuntaan säntäili, voi argh, unohtamatta että millon kävi puremassa ketäkin.


Noh joka tapauksessa oli aikasta väsyä porukkaa aattoiltana (muutama erittäin huonolaatuinen puhelimella otettu kuvanen). Ainiin ja sai koirat muutaman lelun, ostin ennakkoon molemmille uudet pallot, Demille narupallon, ja Armaalle heittovarrellisen tennispallon, että saapi heitettyä kaaaauuuvvaaas palloa - ja ne testatttiinkin heti erittäin hyväksi. Sitten avon sisko oli ostanyt Armaalle ns. kolmion muotoisen vesilelun ja Demille renkaan muotoisen köysilelun. KiitoS! 




Sitten vielä joulupäivänä käytiin vähän lisää sukuloimassa, siellä vain Armas pääsi taloon sisälle, Kissa ja Demi jäivät auton vahdiksi, koska Armas olisi jäätynyt autoon. :) Olivat kaikki siis kyydissä siksi, koska jatkettiin matkaa siitä sitten kotia päin, eikä enää savonrannalle menty. Aikasta hyvin oli vaikka paikassa on 10 täysin vierasta ihmistä ja kaikki vielä tyypillisesti lässytti ja yritti tulla rapsuttaa ennenkun Armas ite sai haistella - mutta kyllähän tuo alkujärkytyksen jälkeen kaikki sylit kierti, muutamia vahvoja silmälasien sankoja varo kyllä.

Tapanina sitten käytiin isäni luona syömässä, sinnekin vain Armas pääsi mukaan, mutta Demi ei pistänyt pahakseen kun annoin sille hirven luun purtavaksi lähtiessä, niin sitä jäi autuaana natustamaan. :) Kyllä on nyt väsynytta terrieriä kun leikki vielä siinä isän kahden koiran kanssa ja oli myös isosiskoni perheineen kanssa syömässä isän luona, niin pitihän sen Armaan niiltäkin kaikki mahdollinen huomio saada. :)

Sellainen jouluaika meillä, koirat ovat varmasti hyvin tyytyväisiä kun huomenna saavat vain levätä päivän :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

A ♥







Voittaja viikonloppuna otettuja kuvasia Aasta

Blogin ulkoasua päivitelty :)

torstai 15. joulukuuta 2011

Demi tottistelee.

Käytiin eilen äidin luona liperissä, siinä samassa sitten päätin käydä tottistelemassa valoisalla kentällä - köh linjaauto asemalla :D

Eka jokunen seuruu pätkä, suoraa pätkää / yhden käännöksen kanssa, ihan kivasti, mutta rupesi edistämään taas kun alkoi maltti mennä, pitää rueta neidiltä vaatimaan enemmän. >:(

Sitten muutama luoksetulo, palkkasin eteen enkä vaatinut perusasentoa loppuun. Pitäisi varmaan kyllä opettaa Demi tulemaan suoraan sivulle, mutta jotenkin tuli opetettua sekin tuosta edestä istumisen kautta sivulle, miten Armaskin. Noh pitää nyt itelle päättää et jomminkummin :D

Ööö, niin ja liikkeestä maahan menoja. Meni rivakasti ekasta käskystä maahan, mutta luokse palatessa rupesi hiippailemaan ylös, siitä saatiin vähän neuvotella. :/

maanantai 12. joulukuuta 2011

Demillä pitää kiirettä :D


Demi sai toimittaa vetokoiran virkaa kun oli siskontyttö viikonlopun kyläilemässä, ja eipähän tuo tuntunut laittavan asiaa ollenkaan pahakseen ;) Perjantaina käytiin pieni lenkki auratuilla teillä, joissa vauhti meinasi kiihtyä liiaksi kun Demin oli niin kevyt vetää. Lauantaina sitten lähdettiin maalle, yöllä oli lunta tullut ja teillä ei mennyt kuin auton jälet (joissa ahkio kyllä kulki hyvin, ja pysyi linjassaan eikä valunut sinne tänne) niin oli vähän hillitympäää vauhti kun ei päässyt reutomaan miten vaan. Aika paljon oli ongelmia sen suhteen ettei Demi kovin hyvin kulkenut ilman että mie kulin samaa tahtia - jota mie en tietenkään pitkän päälle jaksanut, kun tuo neidin vauhti on tollasta juoksua :D Onneksi sitten Armaan perässä lähti ihan hyvin kulkemaan. Jännä kun potkukelkan kanssahan minä jään kanssa taakse ja annan sieltä kehotuksia mennä eteenpäin - ja silloin menee, niin eikö se ole melkein sama kun kävelen perässä ja sieltä annan ohjeita jatkaa ahkion kanssa eteenpäin ? Noh ei näkyy.

Vetovarusteena oli vetovaljaat, liina ja ahkio, en aisoja jaksanut viritellä päälle viikonlopun aikaan, maalle ei mahtuna autoon ja muutenkin on nopiampi kiskasta vetovaljaat piäle kun rueta länkiä & aisoja kiinnittää :) .




--




Siinä vielä jokunen kuva viikonlopun touhuiluista. :)