torstai 27. kesäkuuta 2013

Potilaiden virikkeitä.

Potilaat pääsivät pienelle kävelylle Nemo pennun kanssa. Armaankin tassu on jo niin hyvässä kunnossa, ettei vuoda tai ole auki mistään, joten sai olla ihan niine hyvineen, könkkää nimittäin kolmella jalalla ihan omatoimisesti - saas nähhä miten rupeaa jalkaa käyttämään sitten kun kynsi on kasvanut. Pakettia en viitsinyt jalkaan askarrella, koska on niin pirun kuuma, että jo pariin tuntiin rupes mätää työntää, ja menee iho rikki - kokeiltu on. :(  Mutta ei Armaan vauhtia kolme tassuisuus haitannut, toinen oli niiiiiiiiiin onnellinen kun pääsi tuulettumaan! :)


Rico sai valvotusti vähän nujuta pennun kanssa - joskin enemmälti rihuminen oli bannassa. Muutama posetuskuvakin tuli otettua, ihmeen hyvin Riksu keskittyi ja viihtyi mannekiininä, olisin odottanut, että tämä lomailu on tehnyt tehtävänsä ja herra ottaisi ritolat samantien kun ketju kaulan ympäriltä pois lähti. Joukossa myös kuvia pikkuNemosta 3kk, joka kyllä olisi halunnut bilettää ihan koko rahan edestä.


Hih, loppukevennys:

Kaikki kuvat (c)Noora Väisänenn.

Ollaan vaan ja hengaillaan.

Demin jäätyä maalle appivanhempien iloksi, minun viikkoni on mennyt melkolailla löysäillen kahden liikuntakieltoisen kanssa.

Armas on alkanut taas pitää älämölöä iltaisin jos jää yksin (työpäivät on onneksi hiljaa), joten ei ole paljon itse tarvinnut suunnitella käyvänsä missään, jos avo ei jää kotiin koirien seuraksi. Armas on saanut Riconkin opetettua huutamaan - sillä erotuksella, että Rico huutaa vain silloin kun Armas huutaa, ei sillä ole pienintäkään hajua siitä miksi ne huutaa :D Lopettaa kun Armas lopettaa. Olin aika yllättynyt, ettei tämän aikaisemmin ole ruennut urpoilenaan, kun kuitenkin, neljättä viikkoa on tekemättä yhtään mitään, ja Armas vaatii aika paljon fyysistä rasitusta, ettei tylsisty.

Riksu pojan kanssa ollaan seurustelun ohella opeteltu maahan menoa uusiksi, en tiiä mikä aivopieru on ollu opettaa sille lonkkaasentoinen maate meno.. Enpä varmaan tullut ajatelleeksi asiaa, että se nyt jäisi oikeasti sellaiseksi vaikka pikkupentuna lösähti aina lonkalleen - ei Armaan kanssa tarvii moista miettii, ja Demikin on niin skarppi, että aika harvoin lonkkailee :D

Nojoo, kaipa se joskus sisäistää mikä on toivottua - tai sitten ei, on aika rentoreiska, niin ei ehkä yhdistä asentoa ja palkkaa :D

Sen lisäksi rupesin tosissaa miettii, et vaikka Rikke ei osaakkaan noutokapulaa mulle toimittaaa, se vois rueta etsii pienempiä esineitä vaikka ruohon seasta, se tykkää tuoda mulle kaikkee pientä, jonka sitten saa kaivella sen poskista  esim. Klemmari, ostoskuitti, marmorinkuulia. Tosi raskasta yrittää arvata et tuleeko se näyttää mulle jotain vai muuten vaan töllöttää kun napittaa nenän eessä :D Rico siis antaa aarteensä sitten kun sille sanoo, että näytä aarre, kiitos. Muuten se pitää vaan suussa sitä asiaa mitä tuli näyttää :D vaarallista toki tuollainen pikkuasioitten hamstraaminen, mutta parempi että kantelee ko syö. Nii aattelin, et saattas oppii kivuttomasti etsimään myös ihmisen hukkaamia esineitä maastosta :)

Tuosta esineitä etsivästä koirasta oon haaveillu siitä asti kun nuorena heppatyttönä olin tallilla lomittaa ja tekemässä aitaa, hävitin päätalon avaimen peltoon ja hädissäni muistin sitten tallin belggarin osaavan etsiä asioita - ainakin emäntänsä kanssa. Eikun koira vislailemaan paikalle, ja sitten epätoivoissani hoin koiralle "etsi ihmisen esine" , ja ei aikaakaan kun koira rupesi pellon reunaa läpi käymään ja niin se hittovie avaimet löysi - ja hevosen kengän :D Minuun se teki suuren vaikutuksen, mutta siltikään en omia koiriani ole moiseen saanut opetetuksi, Armas nyt teoriassa osaa ( ja käytännössä jos on sillä fiiliksellä, että jaksaa ehtiä piilossa olevaa esinettä, näkyvät tuo kyllä) mutta Demiä en oo saanu hoksaamaan , että myös avaimet voi ottaa suuhun ja kiikuttaa emännälle :D Eli Riksu vois olla potenttiaalinen uhri moiseen harrastukseen ;)

Tännää lähettää poikien kanssa Nooran ja Nemon luo, saavat jotain aktiviteettiä potilaat, vaikka riekkuminen nyt onkin bannissa, niin on se jo jotain :D

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kuvia.

Kyllä juhannuksena pari kuvaakin tul Riksusta otettua, vaikka pääosin menikin aika varjellessa, ettei Rico pääse teutaroimaan itseään yhtään enenpää rikki. Sukulaislapset pitivät onneksi Ricolle hyvin tehokkaasti seuraa. 


 


 
Sitten kuvia maanatailta, Noora kävi kakaroidensa kanssa kylässä, mie sain kokeilla händleröidä nuortamiestä, hih kylläpäs oli hauska pikkupennelin kanssa tehä juttusia, nekun on niin kamalan... yksinkertaisia :D

Nemo ja siskontyttöni. :)
3kk.
Samaa tahtia askeleemme käy.
Rrraaviaa mars.
PikkuKuutti.

Juhannusta.

Meidän juhannus ei mennyt taas menny ihan suunnitelmien mukaan, perjantai aamuna laskin koirat normaaliin tapaan ulos, ja seuraavan kerran pari tuntia myöhemmin menin antamaan niille ruokaa - samassa huomasin, jottei Rico astu vasemmalle etujalalleen oikein. Ja ulahteli liikkuessa. 

Astui ns. ranteelleen, eikä tassu kerinnyt kääntyä jalan alle, jalka laahasi. Tarkastin jalan ja tassun, ettei ollut haavoja tms, mitään sellaista ei löytynyt, mutta jalkoja venytellessä ulahti, en uskonut kivun tulevan tassusta, ranteesta tai kyynäreestä. Koska Rico ei pystynyt astumaan jalalle kunnolla, nostin sen autoon - tämä aiheutti kimakan ulahduksen - joten uskoin kivun tulevan olkapään/rintakehän seudulta.

Rico oli _tosi_ kipeä. Iltapäivälle asti seurailin vain tilannetta - mutta iltaa kohen koiranolo ei lähtenyt ainakaan parantumaan, joten soitin päivystävälle ja pyysin saada tuoda koiran klinikalle kuvattavaksi - koska jos kuitenkin piti Joensuuhun ajaa kipulääkettä apteekista hakemaan, oli sama käydä kuvaamassakin ja saada varmuus mitä pinnan alla tapahtuu. Itse paikannin kivun kyynäreestä ylöspäin.

Klinikalle päästyä eläinlääkäri antoi Ricolle kevyen rauhotuksen - tai sen piti olla kevyt, mutta Rico tupsahti niin sikeään uneen, ettei enää ollut tietonen mistään. 




Koiraa kuvattiin ekana kyynäreestä alaspäin, eikä mitään vikaa löytynyt (kuten arvasin) sitten kuvattiin olkaa ja rintakehää. Päivystävän eläinlääkärin mielestä rintakehässä oli jotain häikkää, mutta viikonloppua vasten asialle ei mitään tehtäisi - muuta kun, että saisi kunnon kipulääkkeet ja ajan klinikalle maanantai aamuksi.



Maanantaina kun klinikalle mentiin vastassa oli toinen eläinlääkäri, hän katsoi kuvat läpi ja hänen mielestään kuvissa ei ollut mitään hälyyttävää - kirurgista toimenpidettä vaativaa. Taivuteltaessa aristi voimakkaasti olkanivelen seutua sekä rintakehää. Määräsi 2vkoa täys lepoa, hihnassa oloa. ½ Rimadyl tabletti 2xpäivässä, 14pv ajan. Jos oireet jatkuvat sen jälkeen, lisätutkimuksiin. Sydän ja hengitysäänet olivat normaalit.

Kieltämätättä, kyllä tässä vähän kysymysmerkki olo on, kun eläinlääkäreiden mielipiteet oli NIIIN toisistaan poikkeavat!

Kipulääkkeetkin on aika tujakat, joten mietin vaan et mitenköhän hyvin koiranvointia saa seurattua, jos se on ns. huumattu hiljaseks. No joo, toivottovasti se nyt on vaan sitten pehmytkudos vamma, joka paranee levolla - saattaa olla hyvin vihanen Jolkkosen neiti, jos myöhemmin löytyy jotain.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Lapsirakasta?


Minussa ja Armaassa on ollut aina yksi yhteinen piirre (ja nyt ei puhuta siitä, että molemmat oltas jotenkin äkkipikaisia, valikoivia, nirsoja tai muuten vaan omalaatuisia) - ei pahemmin olla piitattu lapsista (siskon tyttöäni lukuunottamatta <3) , mutta nyt sitten molemmat nynnytetään onessamme pikkukuuttia 8kk! Saanko oksentaa! :D 

--

Käytiin siis eilen koko katran kanssa Norpan ja Nemon rauhaa rikkomassa. Alkuun ajattelin Ricon saavan teutaroida pennun kanssa suorilta, mutta mitäpä vielä, R oli niin isoa miestä ja pörhisteli pennulle kun isompikin kiho, koska huomautus käytöksestä ei uponnut selkärankaan asti, lähti pentu seuraavasta pörinästä niska perse otteella autoon aakeen laakeessa kaaressa! Hemmetin teini.


Sitten laskin Demin autosta, kävi pentua haistelemassa ja sitten kiireellä karkuun, Nemosta Demi oli huurrjjaaannn kiinnostava ja nöyristelikin Demiä aikalailla kun jallitti perässä. Kerran D taisi liian kovasti napata pentua nenästä kun ojensi, siihen malliin pentu kiljui, mutta aika samalta touhu näytti silloin kun Demillä oli vielä omat pennut kotona - niin ja Ricoa vielä tänäpäivänäkin "puree" kuonoon ja päästää epämääräistä mölinää (ei murise eikä vingu vaan jotain siltä väliltä) kun teini heittäytyy liian villiksi. Aika ilmaa pentu muuten oli Demille, paitsi kun pissillä kävi niin D säntäsi heti haistelemaan ja sen ilme oli vähän epäuskoinen, taisi äidin vaistoja vähän kysellä ;)



Sitten Armaskin pääsi autosta, sille pentu oli myös yhtä ilmaa kuin ennen, paitsi kun huomasi Kuutin rattaissa! Voi elämä mitkä linttakorvat tuli ja se ulvominen.. On tuo omituinen otus.

Mentiin sitten sisään kahville Arpun kanssa, sakemannit laitoin vaijereihin eripuolille pihaa, etteivät sotkeennnu keskennään.  Sisällä Armas hienosti vältti kohtaamisia pennun kanssa.

Otettiin kahvittelun jälkeen Norpan kanssa kuvia pikkukuutista, kunnes Armas yks kaks hyppäsi sen viereen nojatuoliin- tai no pikemmin syliin! Oltiin Nortin kanssa molemmat ihan WTF!?!? Siihen se tyytyväisenä meni ja antoi Kuutin repiä itseään (....kunnes Kuutti tarrasi sen kipeästä tassusta, sitten ilme kyllä kiristy sen verran merkittävästi, että allekirjoittanutta jännitti lähteekö lapselta pää, mutta ei, ei edes murahtanut - ilme kyllä kertoi kaiken oleellisen). Huvittaa ajatella miten Norppa saa ikinä Kuutin ymmärtämään, että kaikki murisevat ja hampaita näyttävät koirat ei oo ilosia ja kilttejä :D Armas kun pitää murinan ja ulvomisen välimaastoista ääntä samalla kun hymyilee = näyttää koko hammasrivistönsä, ollessaan todella iloinen. :)


Ennen lähtöä vielä pieni metsälenkki teinin ja Nemon kanssa, teini oli saanut pari tuntia käsitellä asiaa ja oli jo paljon yhteistyökykyisenpi, kuitenkin juoksemisen yhteydessä meinasi pörähtää ( eli kun kiihtyi). Tähän ratkaisu oli sitruunapanta - kaukoohjaimella, pari kertaa vaan piti nappia painaa ja turha pöriseminen loppui seinään ja kaverukset sai juosta keskenään ongelmitta. Toki välillä Rico oli vahingossa liian kovakourainen mm. Yrittäessään kellahtaa kyljelleen pennun päälle, mutta Nemoa se ei tuntunut haittaavan kun aina vaan silti piti perästä pinkoa :D 



Kyllä nuo hurtat aika sopeutuvia kaikkine kenkkuiluneen ovat :)

Vähän sitä vähän tätä.




Viikonloppu oli jokseenkin normaalista poikkeava, kun lähdettiin maalle vain Armaan ja Demin kanssa! Rico ei toki kotiin yksin jäänyt vaan lähti bestiksensä Taunon tykö yökylään! :) Ricon viikonlopun edesottamuksista voi lukea täältä (tästä & tästä) :)

Me maalle meniät suuntasimme perjantai iltana suorinta tietä appivanhempien mökille,  jopas nukutti hyvin luonnon helmassa, mökissä ilman sähkö ja juoksevaa vettä! Aamulla kun lähdettiin pihaan aamupalalle sai D vaihtaa juoksu tossut ylle ja juosta pihaan - neiti on oivaltanut, että auton edessä (juoksee pientareella ei keskellä tietä) voi myös mennä , minkä nyt kohtasi jonkun aivopierun ja täydestä vauhdista päätti sännätä metsään ( kanalinnun pesä ja äiti lintu päätti säikähtää ja pyrähtää lentoon), siinä vaiheessa iskettiin talla pohjaan-hah, unohtu lintu pesineen siinä vaiheessa kun Demille tuli kiire emännän perään. Ei toista kertaa enää säntäillyt viikonlopun aikaan metsään, vaan kuuliaisesti jolkotteli tietä etiä päin :D

 
Pihassa käytiin pieni lenkki koirien kanssa, Armaskin sai könkätä kolmella jalalla mukana, siitäkös se riemastui :) aloitettiin myös operaatio kissan raapimapuu! Tästä tulee vielä hieno - kunhan sen jotenkin saa pysymään vakuuttavasti pystyssä :D Appiukko oli siis metästä roudannu hienon puun rungon missä oli vielä paksut juuretkin tallella, joten siitä saa tosi nätin sisustuksellisen esineen! :)




Puunpinnalta poistettiin ensitöiksi kuori, sitten siihen ois tarkoitus varteen laittaa köysi ympäri (paitsi juuret jaa puu pinnalle näkyviin) ja päähän pömpeli mihin kissat vois kiivetä, varteen haluaisin tason mutta taitaa haaveeksi jäädä.



Otettiin Demin kanssa keppejä viikonloppuna taas tehotreeninä, ja ne on jo hienot oikealta puolen ohjattuna, toiselta puolen ei ota onnistuakseen :s Josko sillä juhannuksena loksahtaa kun on monta päivää aikaa hokea asiaa :D

Sunnuntaina sitten otettiin Demillä keppejen lisäksi yksi hakutreeni , vähän haastavampi mitä ollaan tehty ennen. Eli jätin Demin appiukolle ja kaivoin autosta hakupalkat - eli pallot, Demi sekosi siinä vaiheessa jo siinä määrin, että appiukon käsi oli sijoiltaan ja jouduin koiran viemään uudelleen hänelle :D Jätin Demin pihaan, ja lähdin kahden maalimiehen kanssa pienen metsä pläntin takana olevalle pellolle ( jonne D ei siis nähnyt), ja ukot kätkeytyivät pellon eripuolille, olin olevinaan tosi hyvin suunnitellut hommat, että D saisi eka hajun vieraasta maalimiehestä ja löytäisi sen ekaksi ( epäilin, että jos löytää tutun maalimiehen eka, ei enää näe tarpeelliseksi etsiä toista) ja sitten saisin löhetettyä sen uudelleen tutun hajun perään eri suuntaan.

No pellon reunaan kum tultiin ja lähetin koiran, ampui suoraan pellon toiseen päähän ja melko suoralla pistolla tuttu maalimies löytyi ja ilmaisu irtosi! Koira palasi palkan kanssa oitis luokseni, ja lähetin sen sitten haravoimaan toista puolta pellosta, ensin Demi katsoi minua vähän WTF, mutta sitten se lähti loikkimaan peltoa määrätietoisesti edestakaisin ja pian toinenkin ukko löytyi, eka Demi istui eteen, pohti hetken ja sitten aloitti ilmaisun!! Jessss!

Meille tuo oli tosi hieno harjoitus, en ennen ole uskaltanut Demillä edes kokeilla tuota, että piiloon menee useampi + ukot ei lähtiessä innosta koiraa, vaan menivät piiloon siten, ettei koira saa suuntimia. Pakko kai se on luottaa siihen, jotta D on oivaltanut jutun juonen. :) Juhannuksena ajattelin, että ajaltaisimme pihasta pois, ja lähettäisin sen suoraan autolta töihin, ilman että näkee hakupalkkojen vaihtavan emäntää, saattaa olla liian suuri loikkaus, mutta toiaaalta jos se sitten lähteekin siitä ja löytää ukon, niin päästään hurjasti eteenpäin harrastuksen kanssa :)

--
Maanantaina oli Ricon PEKOtreenit, nääh, teki kyllä hienosti töitä ja sai hajun molemmista ukoista, mutta paikannus kusi molempien kanssa, toinen oli viimeviikolta tuttu piilo, josta ukko ei löytynyt sillon, se pitkän yrittämisen jälkeen löytyi tällä kertaa. Sitten oli toinen ukko, joka oli katon rajassa kaapin päällä, sen hajulla pyöri pitkään ja yritti, mutta sitten lopulta löi hanskat tiskiin, vaikka tehtävää helpotettiin ja Rico näki maalimiehen, ei enää halunnut ottaa mitään kontaktia maalimieheen. Tein sitten niin, että kävin Ricon kanssa toisessa huoneessa, palasin ja ekasta katseesta maalimieheen palkkasin koiran itse ( palkkautuu parhaiten minun kanssa leikkimällä) ja sitten haki vielä maalimieheltä palkan. Yhtä nopeasti kyllä ahistus/turhautuminen unohtui mitä tulikin.

Lopuksi otettiin kaikille koirille kevennys, ukko lähti juosten silmien alta piiloon ja koira laskettiin perään! Rico oli ihan täpinöissään, ja häntä tötteröllä paineli ukon perää! Sieltähän se ukko sitten löytyi ja ylivertaisen ihana vinkuva pikkupallo oli palkkana! Tämä kevennys oli todella paikallaan. :)

--

Armaan kinttu voi ihan ok, vielä olis 2vko jäljellä.. Alkaa olla tassu aika heikossa hapessa kun karva kuolee pystyy ja vähän joka puolelta auki, mutta kynsi ei sentään vuoda enää. Yhden lastan Armas onnistui viikonlopun aikaan  katkasemaan - elä kysy, en tiedä.

EDIT! tekstin kirjotin aamulla, ja iltapäivällä avasin Arpun kintun - nyt sitten on kannuskynnen sivusta hankautunut suhteellisen syvälle ihot ja karvat pois, eli on vereslihalla koko kannuksen anturan sivu, JIPPII! Nyt sitten on viiiellää enemmän pumpulia viritelty paketin sisään.