Demin jäätyä maalle appivanhempien iloksi, minun viikkoni on mennyt melkolailla löysäillen kahden liikuntakieltoisen kanssa.
Armas on alkanut taas pitää älämölöä iltaisin jos jää yksin (työpäivät on onneksi hiljaa), joten ei ole paljon itse tarvinnut suunnitella käyvänsä missään, jos avo ei jää kotiin koirien seuraksi. Armas on saanut Riconkin opetettua huutamaan - sillä erotuksella, että Rico huutaa vain silloin kun Armas huutaa, ei sillä ole pienintäkään hajua siitä miksi ne huutaa :D Lopettaa kun Armas lopettaa. Olin aika yllättynyt, ettei tämän aikaisemmin ole ruennut urpoilenaan, kun kuitenkin, neljättä viikkoa on tekemättä yhtään mitään, ja Armas vaatii aika paljon fyysistä rasitusta, ettei tylsisty.
Riksu pojan kanssa ollaan seurustelun ohella opeteltu maahan menoa uusiksi, en tiiä mikä aivopieru on ollu opettaa sille lonkkaasentoinen maate meno.. Enpä varmaan tullut ajatelleeksi asiaa, että se nyt jäisi oikeasti sellaiseksi vaikka pikkupentuna lösähti aina lonkalleen - ei Armaan kanssa tarvii moista miettii, ja Demikin on niin skarppi, että aika harvoin lonkkailee :D
Nojoo, kaipa se joskus sisäistää mikä on toivottua - tai sitten ei, on aika rentoreiska, niin ei ehkä yhdistä asentoa ja palkkaa :D
Sen lisäksi rupesin tosissaa miettii, et vaikka Rikke ei osaakkaan noutokapulaa mulle toimittaaa, se vois rueta etsii pienempiä esineitä vaikka ruohon seasta, se tykkää tuoda mulle kaikkee pientä, jonka sitten saa kaivella sen poskista esim. Klemmari, ostoskuitti, marmorinkuulia. Tosi raskasta yrittää arvata et tuleeko se näyttää mulle jotain vai muuten vaan töllöttää kun napittaa nenän eessä :D Rico siis antaa aarteensä sitten kun sille sanoo, että näytä aarre, kiitos. Muuten se pitää vaan suussa sitä asiaa mitä tuli näyttää :D vaarallista toki tuollainen pikkuasioitten hamstraaminen, mutta parempi että kantelee ko syö. Nii aattelin, et saattas oppii kivuttomasti etsimään myös ihmisen hukkaamia esineitä maastosta :)
Tuosta esineitä etsivästä koirasta oon haaveillu siitä asti kun nuorena heppatyttönä olin tallilla lomittaa ja tekemässä aitaa, hävitin päätalon avaimen peltoon ja hädissäni muistin sitten tallin belggarin osaavan etsiä asioita - ainakin emäntänsä kanssa. Eikun koira vislailemaan paikalle, ja sitten epätoivoissani hoin koiralle "etsi ihmisen esine" , ja ei aikaakaan kun koira rupesi pellon reunaa läpi käymään ja niin se hittovie avaimet löysi - ja hevosen kengän :D Minuun se teki suuren vaikutuksen, mutta siltikään en omia koiriani ole moiseen saanut opetetuksi, Armas nyt teoriassa osaa ( ja käytännössä jos on sillä fiiliksellä, että jaksaa ehtiä piilossa olevaa esinettä, näkyvät tuo kyllä) mutta Demiä en oo saanu hoksaamaan , että myös avaimet voi ottaa suuhun ja kiikuttaa emännälle :D Eli Riksu vois olla potenttiaalinen uhri moiseen harrastukseen ;)
Tännää lähettää poikien kanssa Nooran ja Nemon luo, saavat jotain aktiviteettiä potilaat, vaikka riekkuminen nyt onkin bannissa, niin on se jo jotain :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti