Tiistai aamuna katsoin kuinka Armas liikkui jo paremmin ja varvas päältä päin näytti ihan hyvältä, vaikkakin turvonnut oli. Mentiin kyllä sitten vielä varmistukseksi tohtorille - ja se oli todella fiksu veto!
Lääkärin katsoessa jalkaa, Armas huusi kuin viimeistä päivää ja oli sen tuntuinen, että olisi saattanut täti olla nenää lyhyempi jos olisi vielä lähelle tullut. Päädyttiin siihen ettei jalkaa enää katsottaisi kun on tolpillaan - selvästi siellä oli jotain vialla, vaan lekuri tökkäsi Arpun kanttuvei.
Ensin varmistettiin, ettei varvas ole murtunut - no Joo olihan se tietysti. Kynsi oli myös niin vaurioitunut että se piti poistaa. Murtunut varmas tuettiin terveeseen varpaaseen ja mukaan sain myös lastan. nyt olisi erityisen tärkeää, että murtuma pääsisi luutumaan- muuten edessä on leikkaus, jossa irtopala poistettaisiin. 3-4vkon päästä pitää käydä kontrolli kuvissa ja sitten näkee saako terveen paperit ja päästään taas agilityn pariin vai joudutaanko varvasta operoida.
Armas sai 10pv antibiootit sekä kipulääkkeet.
Keskiviikko aamuna oli ensimmäinen jalan hoitokerta, Armas oli jo yöllä useammman kerran herättänyt kun jalka vissiin vihotteli, joten aamulla käärettä purkaessa huuto oli sydäntä riipivää :'(
Varvas oli aika turvoksissa ja näyttihän verestävä kynnen ydinkin aika karulta, ohje oli että varmasta pitää suihkuttaa päivittäin , joten tein työtä käskettyä. Sitten oli vuorossa varpaan tukeminen toiseen varpaaseen. Voi hyvä luoja, että meinasi mennä hermo kun en meinannut millään saada pakettia järkevästi laitettua - Armaskin muisti välillä ulahdellen kertoa, että vähän hellänä on. No lopulta siitä sitten jonkinmoinen paketti tuli aikaiseksi.
Ohjeeksi saatiin käyttää kauluria - mutta en usko hetkeäkään Armaan repivän ideaalisidettä irti - sen verran kovasti se huusi sitä irrottaessa! Tietysti lastan kansaa täytyy kauluria pitää, kun tarkoitus olisi saada lasta siten, että "varpaan päät" näkyy - kynsi saisi happea ja uusiutuisi paremmin ja vahvemmaksi.
Keskiviikko iltana oli sitten lastan laiton paikka kun varvas ei enää solkenaan vuotanut, joo-o, olihan se oma soppasa, mut kyllä siitä lopulta ihan sievä paketti tuli :D Sitten koiralle kauluri päähän ja mökkiin siksi aikaa kun kaupassa käytiin. Kotiin tullessa meitä odotti hysteerinen koira, joka oli repinyt kaulurin irti - purrut sen reijille, sekä lasta sojotti minne sattuu! Armas ei tosiaan sietänyt kauluria.
Sama toistui torstaina - sillä erotuksella ettei ollut hyvin sitkeistä yrityksistä huolimatta saanut kauluria irti - MUTTA kailuri oli sieltä täältä nyt jo halkikin. Yritystä on ollu. Päivällä sitten hain siskolta häkin lainaa, hänellä kun löyty F:n sairashäkki (doggikokoa) ylimääräisenä. Tähän Armas jäi sitten iltapäiväksi kun mie menin takas töihin - sen jälkeen Armas ei enää seonnut kaulurista, varmaan kun häkki on niin iso, ettei kauluri kopsahtele seiniin niin Armas ei saa raivaria. :)
Torstaina kun mie lähin sakemannejen kaa aksatreeneihin (joista oma postaus) pääsi Armas avon mukaan mattopyykille ja arskaa ottamaan mattolaiturille :) Sukka vain piti laittaa lastan päälle jottei varvas mene likaiseksi. To-pe yön Armas nukkui rauhassa - jopa tötterö oli päässä! JES, sietäisikö tuo tuota pikkuhiljaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti