Minussa ja Armaassa on ollut aina yksi yhteinen piirre (ja nyt ei puhuta siitä, että molemmat oltas jotenkin äkkipikaisia, valikoivia, nirsoja tai muuten vaan omalaatuisia) - ei pahemmin olla piitattu lapsista (siskon tyttöäni lukuunottamatta <3) , mutta nyt sitten molemmat nynnytetään onessamme pikkukuuttia 8kk! Saanko oksentaa! :D
--
Käytiin siis eilen koko katran kanssa Norpan ja Nemon rauhaa rikkomassa. Alkuun ajattelin Ricon saavan teutaroida pennun kanssa suorilta, mutta mitäpä vielä, R oli niin isoa miestä ja pörhisteli pennulle kun isompikin kiho, koska huomautus käytöksestä ei uponnut selkärankaan asti, lähti pentu seuraavasta pörinästä niska perse otteella autoon aakeen laakeessa kaaressa! Hemmetin teini.
Sitten laskin Demin autosta, kävi pentua haistelemassa ja sitten kiireellä karkuun, Nemosta Demi oli huurrjjaaannn kiinnostava ja nöyristelikin Demiä aikalailla kun jallitti perässä. Kerran D taisi liian kovasti napata pentua nenästä kun ojensi, siihen malliin pentu kiljui, mutta aika samalta touhu näytti silloin kun Demillä oli vielä omat pennut kotona - niin ja Ricoa vielä tänäpäivänäkin "puree" kuonoon ja päästää epämääräistä mölinää (ei murise eikä vingu vaan jotain siltä väliltä) kun teini heittäytyy liian villiksi. Aika ilmaa pentu muuten oli Demille, paitsi kun pissillä kävi niin D säntäsi heti haistelemaan ja sen ilme oli vähän epäuskoinen, taisi äidin vaistoja vähän kysellä ;)
Sitten Armaskin pääsi autosta, sille pentu oli myös yhtä ilmaa kuin ennen, paitsi kun huomasi Kuutin rattaissa! Voi elämä mitkä linttakorvat tuli ja se ulvominen.. On tuo omituinen otus.
Mentiin sitten sisään kahville Arpun kanssa, sakemannit laitoin vaijereihin eripuolille pihaa, etteivät sotkeennnu keskennään. Sisällä Armas hienosti vältti kohtaamisia pennun kanssa.
Otettiin kahvittelun jälkeen Norpan kanssa kuvia pikkukuutista, kunnes Armas yks kaks hyppäsi sen viereen nojatuoliin- tai no pikemmin syliin! Oltiin Nortin kanssa molemmat ihan WTF!?!? Siihen se tyytyväisenä meni ja antoi Kuutin repiä itseään (....kunnes Kuutti tarrasi sen kipeästä tassusta, sitten ilme kyllä kiristy sen verran merkittävästi, että allekirjoittanutta jännitti lähteekö lapselta pää, mutta ei, ei edes murahtanut - ilme kyllä kertoi kaiken oleellisen). Huvittaa ajatella miten Norppa saa ikinä Kuutin ymmärtämään, että kaikki murisevat ja hampaita näyttävät koirat ei oo ilosia ja kilttejä :D Armas kun pitää murinan ja ulvomisen välimaastoista ääntä samalla kun hymyilee = näyttää koko hammasrivistönsä, ollessaan todella iloinen. :)
Ennen lähtöä vielä pieni metsälenkki teinin ja Nemon kanssa, teini oli saanut pari tuntia käsitellä asiaa ja oli jo paljon yhteistyökykyisenpi, kuitenkin juoksemisen yhteydessä meinasi pörähtää ( eli kun kiihtyi). Tähän ratkaisu oli sitruunapanta - kaukoohjaimella, pari kertaa vaan piti nappia painaa ja turha pöriseminen loppui seinään ja kaverukset sai juosta keskenään ongelmitta. Toki välillä Rico oli vahingossa liian kovakourainen mm. Yrittäessään kellahtaa kyljelleen pennun päälle, mutta Nemoa se ei tuntunut haittaavan kun aina vaan silti piti perästä pinkoa :D
Kyllä nuo hurtat aika sopeutuvia kaikkine kenkkuiluneen ovat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti