tiistai 28. helmikuuta 2012

Johan tätä pyttyjen kiillotusta nyt on luvassa !


Sunnuntaina oli seuran vuosikokous, jossa Armaalle myönnettii seuran vuoden BEST IN-kiertopalkinto, sekä Vuoden AGILITY-kiertopalkinto, sen lisäksi tuollaiset lasiset pytingit jäävät sitten itselle muistoksi. :)

Sen lisäksi tänään saapui tieto Armaan suhteesta  MPS/OI:hin, ja kuten jo arvata saattoi sukutaulun perusteella, Armas on kantaja. Koiran elämään tämä ei vaikuta mitään, mutta jalostukseen käytettäessä tulisi ottaa huomioon, ettei narttu olisi kantaja / sairas, muutoin pentujen tulevaisuus näyttäisi varsin kehnolta.

Tuusniemi RN Rotunsa paras Tiitiäinen !

Tuomari; Cristian Stefanescu, Romania

"Kaunis pää, hyvä pigmentti. Tyypillinen ilme. Normaalisti rinta. Elegantit jalkat. Hyvä turkki." 

VAL ERI VAK1 SA PU1 ROP 



Ryhmäkehissä oli kylmä!

Kotisohvalla oli jo mukava poseerata palkintojen kera!

  --

Mukana oli myös Erittäin Hyvä saksalainen!

Tuomari; Pirjo Aaltonen, FI

"Sopivan kokoinen, tänään niukassa karvapeitteessä esitetty narttu, jolla hyvät mittasuhteet, luusto saisi olla voimakkaampi kokoonnähden (neiti n.58cm /30kg). Riittävä päänvahvuus, hyvät korvat. Saisi olla voimakkaammin kulmautut edestä. Takaa saisi liikkua pidemmäkkä askeleella, hieman kinnerahdas takaa."

AVO EH




 Molemmat koirat oli todella mallikkaasti, ja eritoten Demi EH lämmitti sydäntä, onhan se jo neidin kolmas EH! :) Armaan tuomari ei ollut tainnut pahemmin rasseja ennen arvostella, sillä arvosteli koirat maasta käsin, noh hyvää harjotusta sekin. 

Demikin yllätti ylenpalttisella sosiaalisuudellaan ja vähän olisi jopa voinut leikkiä Kata- seefferin kanssa, mutta sitten kun Kata meni liika lähelle Armaan häkkiä, niin piti Demin komentaa, että nenä pois sieltä. Muutoin oli oikein mukavasti, ei turhia piippaillut, ja muutoinkin hyvässä hengessä neniä vaihteli. :)

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Sunnuntain agilitytreenit


Tuollainen rata oli aiheena.

Armaan kanssa otettiin rata useampaan kertaan, eka fiiliksen mukaan, seuraavaksi palkkaus kontakteilla ja viimeisenä sitten äänettömällä ohjauksella! On se vaan niin taitava, no problem. 

Demikin yllätti positiivisesti, ekalla kierroksella meni tosi hyvin, pari kertaa palkkasin, ja kepeillä estin vain etenemisen väärään väliin, tosi hyvin meni. Seuraava kierros ei mennytkään sitten niin hyvin, huomasi että miula on pallo joten rupesi sähläämään eikä juuri kuunnellut. Mutta tosi hyvin se on jo ymmärtänyt noi takaa kierrot, pitäs vielä välistä vetoja reenata. Niin sitten jonkun ihme rengasongelman teki, ei olevinaan enää tajunnut mistä kohin rengfas hypätään, okei tuo Napakan rengas on tosi pieni, ja nyt oli asetettukin niin matalalla, mutta silti, kyllä se siitä aikasemminkin osas mennä niin mitä lie perseili sitten siinä, mutta sitten kun saatiin taas asia selväks (n. miljoonannella yrityksellä) niin ei ongelmaa :D  

Sitten Demin kanssa oltiin malttamis harjoituksia, kun muuan sheltti oli radalla niin myö oltiin hallin nurkassa, ja palkkasin siitä kun oli hiljaa, neiti kun ei meinannut millään pystyä hillitsemään itseään, vaan se olisi pitänyt päästä heti radalle itsekin. Noh toinen kerta meni sitten paremmin, ja pysyi maassa ja oli melko hiljaa!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Saksalainen noutaja tulee luokse!

Kirjotellaanpas nyt vähän jälkikäteen, kun unehtu alkuviikosta kirjottaa. Tiistaina oltiin noutajien tokotreeneissä, aiheena oli luoksetulo. Paikalle saavuttiin Demin kanssa pyöräillen, sai Demi vähän purkaa energiaansa juosten, ja keskittyikin tosi mukavasti reeneissä.
Vähän minua kyllä jännitti laskea Demi irti kun läsnä oli niin monta narttukoiraa. HUI! Noh tehtävä alkoi yksinkertaisti luoksepäästävyydellä, ohjaaja sanoi että koira saa tulla tervehtimään, mutta itse otin tämän koeluontoisesti, eli vaadin Demiä istumaan ja keskittymään minuun, ja sehän meni oikein nappiin! Jes! Siinä ohella vähän kontaktiharjoituksia, ei onkelmaa.
Ensimmäinen luoksetulo oli ihan sellainen perus, treenien vetäjä piti koiraa, ja itse juoksi karkuun ja samalla kutsuen koiraa, ja tästä palkkausta sitten. Tässä painotettiin sitä että ensin palkka sitten kiinni hihnasta, ettei koira opi siihen että aina kun menee omistajan luo joutuu hihnaan. Tässä ei ongelmaa.



Sitten vuorossa oli eräänlainen siksak-kuvio. Asetuttiin silleen, että vastapäätä ei ollut ketään,  ja treenien vetäjä sitten meni ykköskoiran luo, otti tämän hihnan, ja ykkösen omistaja sitten meni kakkoskoirakon luokse, ja piteli tätä, jne. lopussa sitten jokaisella koiralla oli vieras piteliä, ja kuviota lähdettiin purkamaan lopusta päin siten, että vuorollaan jokainen kutsui omaa koiraansa.  Demin kanssa oltiin 2:sena, eli toisiksi viimeisenä luoksetulossa, Demi oli kuolla ikävään sillä välin, oli varma että olin unohtanut sen kun pidin vierasta koiraa ;) Noh luoksetulo ei Demillä tuottanut ongelmia, hyvä ettei lähtenyt piteliäkin mukaan! :D

Seuraavaks sitten otettiin luoksetuloja samassa kuviossa kuin äsken mutta siten että treenien vetäjä piti suorittavaa koiraa 5 ja 6 koirakon välissä kiinni ja koiran omistaja meni viimeisen parin kohdalle ja kutsui koiraa luokseen. Tätä jännitin, vieraita koiria MOLEMMILLA puolin huh huh. Noh turhaa jännitin, no problem.

Loppuun sitten vielä silleen että asetuttiin kaikki riviin, siinä sitten jokainen otti koiraansa sellaisen välimatkan kun tiesi koiransa kestävän (niin ikäänkuin paikkamakuussa) ja jätti koiran paikalleen, ja taas jokainen vuorollaan kutsui koiran luoksensa. Itse jätin Demin hihnan mitan päähän, en uskaltanut vielä irti jättää, koska viereiset koirat olivat narttuja, ja tilanne täysin uusi. Ekaksi Demi ihmetteli sivuista lähteviä koirakoira, mutta sittenpä se jo oivalsi että tämä on jutun juoni ja ei paljon pääkään enää pyörinyt. Hienosti. :) 

Ja kaiken päätteeksi sitten loppuun samankaltainen luoksetulo kuin alussa, mutta piti tehdä jotain yllättävää, itse juoksin putki kasan taakse piiloon, tarkoituksena oli saada koira tulemaan vieläkin innokkaammin luokse (..tosin Demin kohdalla kouluttaja sanoi, ettei tuo koira enää tuon innokkaammin voi tulla luokse ;) ).

Todella kiva fiilis jäi näistä reeneistä, Demi toimi häiriössä tosi kivasti, ja oli myönteistä huomata, ettei se olekkaan niin lahjottavissa kuin luulin. Hieno tyttö!

Kotona ollaan liikkeestä maahan menoa treenattu, se on jo oikein mallikkaasti hallussa, ei ennakoi, ja muutenkin aika täsmällinen on! Hienoa.


Huomenna olisi sitten Tuusniemi RN, saapi nähä mitä neiti saksalainen tällä kertaa saapi :D

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kuvaisaa.


 Nuo on viikonlopulta kun käytiin Noljakassa jäällä vähän ulkoilee, aika vähäseks se kirjaimellisesti jäi kun Armas jääty, niin näin parhaaks lähtä kotia.Positiivista oli että jäällä oli paljon koiria, ja Demi ei välittänyt niistä! Jes. Ja yksi neropatti vielä laski jonkun ison karvaperkeleensä tutustumaan minun koiriin, vaikka huusin sille nimenomaan että miun koirat on vihasia (.. joita ne ei ole, Demi hiukan äkkipikainen vain, mutta en halua että irtokoirat tulee tervehtimään, jos en tiedä onko ne uroksia vai narttuja, ja jos ne ei oo omistajillaan hallussa). Noh Armas alotti rutinan, joten tiesin, aha se on uros, joten ei tarvinnut pelätä että se reijittää ittesä Demillä (..irto narttu vois reijittääkin jos Demille tulis uhoamaan). 


Tänään sitten käytiin pyörälenkillä, ja Demi räyhäs 2/7 koirasta, ja yhdelle haukahti, muita vaan katsoi vähän jäykistellen mutta muuten anto olla! Niihin olin tosi tyytyväinen. Pitääkin rueta pitää vähän kalluppiva niin voi seurata mitenkä menee. :) Noista koirista kaikki muut näki n.5-10m säteellä joko siten että ne oli metsän/pihan tms. puolella, mutta nuo kaksi mitkä rähisi (joka sekin loppui 5-10sec. sisällä, että ei jää päälle) tuli jalkakäytävällä vastaan, jossa oli niin isot lumivallit ettei yhtään voinut antaa hihnaa, eikä myöskään tilaa, että väistäs kauvempaa, niin mentiin sitten max.1½m hajuraolla, joka oli Demille tänään liian vähän. Mutta tosiaan positiivista, että haukku ei jää nyt päälle enää, ja palaa samantien takaisin "töihin" eikä pälyile etsien seuraavaa uhria. 

Vastaan tuli myös monen monta pyörää, jäkiskaukalo jossa vedeltiin vissiin ihan urakalla, kun sellanen metakka kuulu, sitten toisessa kaukalossa jäädytyskone, mentiin vierestä, vilkas vaan mutta ei välittänyt. Lukuisia ihmisiä tuli myös vastaan, vain yhtä tavoitteli, ja onnistui puikata hihasta ohimennen haistelemaan, muihin ei reaktiato (ja tuon ainukaisenkin olisin kyllä estänyt jos olisin äkännyt että ei menekkään suoraan ohi, koska ei antanut ennakko varoitusta kiinnostuksesta).  

Että taas sai olla tyytyväinen ettei koira välitä tuon taivaallista äänistä sunmuista, että kaipa siihen on sitten hyvä lohduttautua silloin kun se haukku vastaantuleville koirille, että muu korjaa sitten tuon puutteet.  :) 











Agilityhehkutus!

Nyt on saksalaishehkutus!

Oltiin eilen hallilla, ja ekaa kertaa oli keinu & rengas "radalla" (meille se on jo rata jos siinä on enemmän kuin 5 estettä, tuossa oli 14 :D ) Demilläkin. Kumpoistakaan ei sitten kesän kokeilun jälkeen oltui menty, ja epäilin että ainakin rengas tuottaa ongelmia, koska tuolla oli niin pieni rengas, että jopa Armaalle näytti aika naftilta. Mutta eikös pieni saksalainen ensimmäisen kerran jälkeen suorittanut renkaan jo vauhdista, ilman että ajatuksenakaan oli hypätä sivusta (..jota Armas teki alkuu tosi paljon)! HIENO! Ja keinuhan nyt ei tuottanut mitään ongelmia kun tuo nyt ei pelkää mitään tollasta :D Palkkasin kontaktelle ja muuten satunnaisesti, huomasin hirmuista edistymistä sen suhteen että ei jäänyt enää joka esteen jälkeen odottamaan palkkaa - keskittyi paremmin tekemiseen! :D

Kepit meni ekan kerran melko itsenäiseisesti, tosin siis tietysti käsiapujen kanssa, mutta vain kerran piti estää eteneminen, ja ohjata oikeaan väliin (neljästi mentiin joten, minusta se oli aika hyvin!)! :) Olen tosi yllättynyt noiden keppien kehittymisestä! Hidashan se on kun sillä on niin pitkä runko, mutta hyvä vaan jos ei rupeaisikaan rynnimään kepeillä. Niin ja este korkeus on 45cm neidille, vielä en maksi rimoilla ole ollenkaan viitsinyt treenata, saapi totutella vielä tän kevään medi rimoihin, että varmasti kroppa tottuu agilityn rasitukseen.


Niin ja tosi huippu asenne oli taas vieraisiin koiriinkin, kerran treenejen aikaan meinasi käydä hassusti, kun ohjasin Demin kepeille - ja ovi pois hallsita oli keppien takana, niin Demi luuli että mennään pois, joten hyppäsi ovea vasten - ovi levahtaa auki, ja siellä oli takana toinen koira vuoroaan odottommassa, hetken Demi kattoi odotteliaa, ja sitten palasi takaisin kepeille, jossa minä koiraa huhuilin (olin sen verta kaukana, etten olisi millään ehtinyt estää koiran ulos sinkoamista jos se oisi niin päättänyt tehdä). Eihän Demi kentällä muista välitä, mutta tuo tilanne oli niin yllättävä - minullekin, että en olisi yhtään ihmetellyt jos olisi siinä vaiheessa ruennut räksyttämään. :)

Niin ja olihan Armaskin mukana, sen harrastamisen saralle ei mitään uutta, ei jaksanut ottaa taas tosissaan treenejä, vaan keskittyi räksyttämään minulle kun vaadin herrralta niin "helppoja juttuja" niin oli sitä mieltä että hän hoitaa ne vasemmalla tassulla - ja niinhän se teki. Voi sitä murinan määrää kepeillä! :D Jännä, että sittenkun pyörittelin sitä tuossa radan alussa erinäisen määrän takaa kiertoja ja välistä vetoja sunmuuta, niin silloin ei haukkunut vaan keskittyi tekemään - oli tarpeeksi haastavaa hommaa niin halusi keskittyä ;)

... mutta nyt huomasin yhen ongelman! Kun reenaa kahen koiran kanssa rataa niin miunhan pitää lähteä salille! Ei miun kunto kestä tollasta raatamista! Laughing

torstai 16. helmikuuta 2012

Sosiaalistusta ja hierojaa.

Käväistiin tuossa koiruuksien kanssa Etelä -Suomen kiertue, kilometrejä kertyi n.1800km, ja paikkakuntiakin tuli jokunen kierrettyä :D Kiitosta mm, Heidille, että saatiin pistäytyä ja että saivat molemmat koiruudet vähän koirakaveri-seuraa. :) Armas pääsi sisälle asti, sitä vähän ahdisti ekaksi kun vastassa oli Dali, Jedi, Soda ja sitten vielä siskopuoli Dina joka oli sitä mieltä että Armas voi suksia sinne mistä tuli - pentujen lähelle asiaa ei ollut. Kyllä Armas sitten vähän Jedin (siis mitä ihmettä, oli valinnan vaihtoehtona narttukin, niin tää valihtee nuoren uroksen??) kanssa yritti leikkiä, mutta sitten tuli taas ylpeys vastaan ja ei.

Kovasti Armasta kiinnosti kun mamma pääsi portin taakse Dinan pieniä pentuja silittelemään, ja pitikin ihan porttia vasten nousta, johon Dina antoi kyllä selvän vastalauseen, ja olisi varpaat varmasti lähtenyt jos ei olisi siitä alas laskeutunut :D Ei voinut Armas ymmärtää mitä ne pienet möykyt oikein olivat. :) Armas sai samalla kertaa myös koko villapuvun, jonka Heidin äiti oli neulonut!

Demi puolestaan sai ulkona vähän juosta Dalin & Jedin kanssa, aluksi Jediä vähän jännitti röyhkeä saksanneiti, ja loppuakohten kun Jedi lämpesi, niin Dalia alkoi kylmää ja röyhkeä saksalainen tuntui lähinnä vituttavan sitä :D Noooh  saipahan Demi vähän tietää kaapin paikkaa, ja miten sitä voi käyttäytyä! :)

Ainiin, ja lauantaina sitten käytiin Nellisiskon luona, siellä Armas sai neitiseuraa Nellistä, sekä Luna-colliesta, josta oli kasvanut kaunis "aikuinen" :)

Reissun jälkeen tiistaina Kapasen Heli tuli meille kotiin hieromaan koirat, Armaalle tämä oli jo tuttua kauraa, joten se osasikin olla hyvin nätisti, ja mitään jumeja siinä ei pahemmin ollut. Demi oli sitten oma projektinsa, sen mielestä 2min oli ehtodon maksimi minkä voi rellottaa rauhassa kylellään lattialla.

En sitten tiedä oliko sillä kipuja hieronnan aikana vai ihanko vaan vouhottomasin ilosta pyöri koko ajan. Pitkissä selkälihaksissa sillä tosin kyllä oli jotain jumikohtia, joka kyllä oli ihan ymmärrettävää kun lumien tulon aikaan aika paljon joutui jännittämään itseään kun meillä oli peilijäässä pihat ja hiekotuksesta ei tietoakaan. :/ Pitää rahatilanteen salliessa uudestaan Demille hieroja ottaa. 

Sitten illalla saatiin lenkki seuraa Pilvistä ja Zinistä, Zinillekin Demin raisu leikki tyyli oli vähän liikaa, joten tyytyi juoksemaan karkuun/ katsomaan kauvempaa kun saksalainen onnessaan juoksi penkoissa. Niin ja meidät yllätti pimeässä metässä mäyräkoira! Demihän tietty oli irti ja ampui ajakkana vieraan koiran luokse, mutta ihan yhtä nopeasti tuli myös takaisin luokse! :) Hieno tyttö. Tosin hienous loppu siihen paikkaan kun otin sen hihnaan, sitten alko haukku/purina. Olisinpa tajunnut pitää sen irti ja lähteä vaan kävelemään erisuuntaan - koira irti ollen, olisi selvinnyt ilman haukkua tuostakin tilanteesta, mutta ei, en taas voinut olla niin fiksu että luottasin koiraan. ARRGH.Tyhmä minä. 

Nyt koirat olivat Heidin kanssa maalla, kun allekirjoittanut on Seinäjoella skillsvalmennuksessa. Kuulema Demi oli vähän ollut ikävöivän oloinen, oli tullut Heidin eteen ja kattonut sitä ja piippaullut. Voi raasua, mamma hylkäsi pienen. :) Armas puolestaan näyttää keskisormea pakkasille.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Demi on piippaava noutaja !


Meillä oli Demin kanssa eilen ensimmäiset toko treenit Pohjois-Karjalan noutajakoirien pitämänä. Sopivasti meille ensimmäisen kerran aiheena oli "palkkaus ja aktivointi" , paljon sen haastavanpaan neitiolenollutviikonvähälläliikunnallapakkasentakia ei olisi pystynyt.

Ei pirulainen sitä piippuksen määrää! En uskonutkaan että Demi osaisi olla niin raivostuttava! Se ei tuon taivaallista välitänyt muista koirista, mutta se piippus! LOPUTON piippaus. ARGHH! Jooo-o. Siis melkein mielummin olisin muille koirille purraamista kuunnellut kun tuota piippausta!

Noh asiaan. Ensimmäisenä meillä oli pieni pätkä seuraamista, lähtö perusasennosta ja liike seis perusasentoon, ja loppuun palkkaus - VAIN äänellä.

Seuraamisessa Demi oli ihan kujalla, en kerinnyt valmistella sitä yhtään työtekoon, kun ensimmäisiä tekijöitä oltiin, niin jotenkin sitten kuvittelin kyllähän se nyt tajuaa, että töitä tehdään - juu kyllähän se mukana oli mutta mielenkiinto oli kaikkialla muualla :D Noh treenien ohjaaja sitten pyysi tekemään uusiksi, ja koira oli huomattavasti paremmin mukana, palkkausta ei kyllä vain äänellä ottanut kovin todesta, vaan lähti haahuilemaan. Kyllä se normaalisti reagoi myös äänellä palkkaukseen aika innokkaasti, mutta nyt oli niin uusi tilanne että ei oikein toivotulla tavalla ottanut vastaan kehuja.

Toisella kierroksella oli sitten lelupalkka, ja kerkisin vuoroa odotellessa Demiä vähän valmistella tapahtumaan, joten se tiesi odottaa pallo palkkaa, ja tekikin paljon paljon paremmin, ohjaajakin sanoi että Demin olemuksesta huomasi, että sen mielestä on kannattavaa tehdä töitä, että saa pallon. :)

Loppuun sitten oli muovitötskän koskettamista - ja palkkausta siitä. Tää oli aika samaa mitä tehtiin myös tapakurssilla, ja sitten kun Demi äkkäsi että nyt ei tarvitse tuijottaa mammaa, niin hyvin kävi koskemassa kartiota. Kauvimmiltaan lähetin sen parin metrin päästä koskettamaan kartiota ja hyvin meni. :)

Eli ihan kivasti teki, mutta se piippaus, ilman sitä olisin ollut tosi tyytyväinen neitikoiraan. Toivottavasti säät lauhtus niin päästäs normaaliin ulkoilu rytmiin, ja näin saatas sitten treeneistä tulevaisuudessa kaikki irti, eikä menisi Demillä piippaamiseksi.

..Ja Armashan se vetäs peruna pellon nenäänsä siitä että DEMI pääsi treenaamaan, herra hienohipiää ei saa edes pihalle lenkille, mutta treeneihin kyllä olisi lähtenyt.. Ei tainna ukko tajuta että nämä reenit on ULKONA... Hoh hoi... Noh aamulla oli taas koirat kavereita, mutta illalla kyllä oli sellanen rutina Armaalla Demille koko ajan, että piti ihan sanoa että alappas nyt kalappia siitä!

torstai 2. helmikuuta 2012

Alakas nää pakkeset riittää.

Hoh hoi. Nyt alkas riittää kun koko viikon ollut vähintään -25' pakkasta, joten kai sanomatta selvää ettei paljon pihalla (pissalenkit ja sisälle) viihdytä. Armas jäätyy hetkessä, ja jopa Demi linkkaa kun on tassut jäässä :o Noh asiaan, tuossa eilissä päivänä sattui naapurin (minä tiedän että se on naapurin, mutta koirat ei sitä koskaan ole lenkillä nähneet) vuotias partacollie lenkillä vastaan, ei tosiakaan miten huonosti Demi käyttäyty, haukahteli, ei ottanut millään lailla kontaktia - rupesi haukkumaan minulle, kun kielsin ! Sitä ei neiti koira olekkaan tehnyt, mutta nyt teki. ARGHHH. Noh siinä aikani kun naapurin isännän kanssa juttelin, ja Demi vähän suvaitsi rauhottua (.. ei hyökkinyt / haukkunut), partacollien isäntä kysyi että voiko laskea pennun irti, myönnyin. Demi lopetti samantien kyttäämisen, kun partacollien hihnan lukko napsahti! Siis mitä? Ymmärrän kyllä sen että se rauhottuu heti kun se itse on irti, mutta että kun kaveri pääsi irti niin neiti rauhottui sen tähden...

Hetkeä myöhemmin laskin Deminkin irti, kun oli täysin rauhottunut ja kaiveli penkkoja. Voi hyvä tavaton sitä vauhtia kun Demi rupesi paimentamaan nuorta collieta liikkeelle, hetken touhu taisi olla pennusta jopa mukavaa, mutta loppua kohti piti jo Demiä toppuutella, kun liikaa oli energiaa, niin ei päässyt pentu karkuun Demin painimis yrityksiä, vaan jäi armotta alle. Siinä ne jonkun 10min riekkasivat, kunnes olin jo niin jäässä (..ja Armas etenkin) että oli aika rientää jo kotia. Demi katsoi haikeana leikkikaverin perään - olisi ollut niiiiin kiva jatkaa leikkejä.

Ei tee hyvää hihna käytökselle tällänen pakkanen! Sisällä ollaan yritetty temppuilla/tokoilla että edes jotain aivotyötä neiti koirakin saisi, kun tuota fyysistä liikuntaa ei nyt ihan tolkuttomasti ole tarjolla.