maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannusta.

Meidän juhannus ei mennyt taas menny ihan suunnitelmien mukaan, perjantai aamuna laskin koirat normaaliin tapaan ulos, ja seuraavan kerran pari tuntia myöhemmin menin antamaan niille ruokaa - samassa huomasin, jottei Rico astu vasemmalle etujalalleen oikein. Ja ulahteli liikkuessa. 

Astui ns. ranteelleen, eikä tassu kerinnyt kääntyä jalan alle, jalka laahasi. Tarkastin jalan ja tassun, ettei ollut haavoja tms, mitään sellaista ei löytynyt, mutta jalkoja venytellessä ulahti, en uskonut kivun tulevan tassusta, ranteesta tai kyynäreestä. Koska Rico ei pystynyt astumaan jalalle kunnolla, nostin sen autoon - tämä aiheutti kimakan ulahduksen - joten uskoin kivun tulevan olkapään/rintakehän seudulta.

Rico oli _tosi_ kipeä. Iltapäivälle asti seurailin vain tilannetta - mutta iltaa kohen koiranolo ei lähtenyt ainakaan parantumaan, joten soitin päivystävälle ja pyysin saada tuoda koiran klinikalle kuvattavaksi - koska jos kuitenkin piti Joensuuhun ajaa kipulääkettä apteekista hakemaan, oli sama käydä kuvaamassakin ja saada varmuus mitä pinnan alla tapahtuu. Itse paikannin kivun kyynäreestä ylöspäin.

Klinikalle päästyä eläinlääkäri antoi Ricolle kevyen rauhotuksen - tai sen piti olla kevyt, mutta Rico tupsahti niin sikeään uneen, ettei enää ollut tietonen mistään. 




Koiraa kuvattiin ekana kyynäreestä alaspäin, eikä mitään vikaa löytynyt (kuten arvasin) sitten kuvattiin olkaa ja rintakehää. Päivystävän eläinlääkärin mielestä rintakehässä oli jotain häikkää, mutta viikonloppua vasten asialle ei mitään tehtäisi - muuta kun, että saisi kunnon kipulääkkeet ja ajan klinikalle maanantai aamuksi.



Maanantaina kun klinikalle mentiin vastassa oli toinen eläinlääkäri, hän katsoi kuvat läpi ja hänen mielestään kuvissa ei ollut mitään hälyyttävää - kirurgista toimenpidettä vaativaa. Taivuteltaessa aristi voimakkaasti olkanivelen seutua sekä rintakehää. Määräsi 2vkoa täys lepoa, hihnassa oloa. ½ Rimadyl tabletti 2xpäivässä, 14pv ajan. Jos oireet jatkuvat sen jälkeen, lisätutkimuksiin. Sydän ja hengitysäänet olivat normaalit.

Kieltämätättä, kyllä tässä vähän kysymysmerkki olo on, kun eläinlääkäreiden mielipiteet oli NIIIN toisistaan poikkeavat!

Kipulääkkeetkin on aika tujakat, joten mietin vaan et mitenköhän hyvin koiranvointia saa seurattua, jos se on ns. huumattu hiljaseks. No joo, toivottovasti se nyt on vaan sitten pehmytkudos vamma, joka paranee levolla - saattaa olla hyvin vihanen Jolkkosen neiti, jos myöhemmin löytyy jotain.

Ei kommentteja: