Lauantai meiningissä

Aamupalan koirat saivat poikkeuksellisesti pihalle ja vieläpä aktivointileluihin! Rico tuumasi, että nyt ei kyllä mee nallekarkit tasan!

Paroni puolestaan teki harvinaisen selväksi, ettei uunia ole lämmitetty tarpeeksi usein, kun vanhan kissan on pitänyt muuttaa wc:n patterin viereen! Kohtuutonta tuumaa Paroni. Tänään kyllä laitettiin uuni tulille ja Paroni kyllä heti saapui lieden reunalle kölöttelemään.

Armas puolestaan antoi aamulla ymmärtää, että pienen terrierin kupolia hiukan hiertää edestakaisin pomppila luppakorva, joka ei pahemmin kyttäävää koiraa noteerannut.

Kissakin seuraili pupun touhuja, mutta äreä vanhus sai Kissankin menemään kauvemmas töllöttämään. Ihme kyllä kissat antavat pupun kyllä olla rauhassa ilman pahempaa härkkimistä.

Voihan pappakani <3 Ällä on tässä pientä protestia antanut, kun siirsin hänet häkkiasutukseen - on siis asunut huoneessa vapaana, mutta nyt on valitettavasti seinä saanut sen verran kyytiä, että saapi majailla isossa sakemannejen häkissä silloin kun ei olla valvomassa. Ällän kohtalo nyt on muutoinkin auki, meneekö takaisin appivanhemmilleni/ avon veljen tykö vai jääkö meille, kovasti he haluaisivat pupun jo takaisin "kotiin", mutta silmät vielä jonkun verran rähmivät, joten en anna ainakaan ennenkun on täysin terveet silmät.

Kissat iltapalalla lämpimän hellan päällä, kyllä Paroni kiittää ;)

Niiiin ja mikä riehakainta, Aamuapina saapui tänään taas meidän riesak...RIEMUKSEMME! Käytiin päivällä tottista vähän treenaamassa, mutta siitä kuvat selontekoineen tulee myöhemmin.

Sen lisäksi käytiin tänään illala vajaa 5km hiihtolenkki Ricon ja Demin kanssa. Demi oli avolla liinassa ja menivät jopa edellä ja Demi _toimi_ VAU. Akka kun on aika pahasti minun tissinvälikoirani, niin on mukava huomata, että emännän puikkoihin voi iskeä jonkun muunkin! ;) Joskin tänäänkään ei selvitty ilman peuroja :/ Kesken kaiken Rico lähti painamaan täpöllä kohti metsää, eihän minun auttanut kun laskea koira lennosta irti - tai lentää pilikkopimeässä perässä lepikkoon, joten valinta oli melko selvä, sinne hävisi pikku paskiai... KULLANMURU pimeyteen. Jokunen minuutti meni koiran perään karjuessa, kunnes alkoi töminä kuulua ja Rico kaahasi takaisin luoksemme - kieli maassa roikkuen! Hitto, minkähän ihmeen hätäjarrun keksin tuohon piskiin. Ärsyttää, kun nuo peurat on nyt päättänyt asua tossa meidän metsikössämme ja eivät tunnu tajuavan muuttaa kauvemmas, toki Ricokin voisi jättää ajamatta niitä, mutta ilmeisesti ei voi vastustaa kiusausta, sillä tuossa viikolla kun oli irti lenkillä mukana, ajoi ne suoraan samaisesta metsästä tietä pitkin meitä vastaan! Ihmettelin vaan, että miten saan tuon suorasta ajosta käskyllä pois, mutta hajulta en samantien, tai ainakaan tänään minä en kuullut tai nähnyt, että peurat olisivat menneet koiran edellä, ja täydestä vauhdista kun teki 90' asteen käännöksen niin uskon sen saaneen hajun vaan ja sännänneen sen perään. No kai tässä landella asumisessa pitää ne varjopuolensakin olla! Illalla sitten oli väsyneitä piskejä.