Päivittelyä päivittelyä.

Vähän on tuo blogin päivittely jäänyt, mutta sanottakoon puolustukseksi, että hyvä syy on!

Kesäkuun loppu meni aika tehokkaasti remppaa tehdessä, uudella asunnollamme, jonne muutettiin Juhannuksena. Koirat olivat melkein päivittäin mukana remppaa tekemässä, jotta tutustuivat uuteen asuntoon ja tottuivat sen tuomaan uusiin ääniin. Armas oli aika vaivaton, herra seuraili remontti puuhia silmä kovana vieressä - muttei kuitenkaan koheltanu maalipurkkeja kumoon, minkä Demi mielellään olisi tehnyt, näin ollen neiti koira pidettiin kytkettynä parvekkeen ovella.  Varsinainen muutto tosiaan sitten oli juhannuksena, tai oikeastaan juhannuksen jälkeisellä alkuviikolla, ensin kärrättiin tavarat asuntoon, ja sen jälkeen koriat perään, voi sitä riemua kun elikot nuuskuttivat joka paikan ja vimmasivat, onhan uudessa asunnossa neliöitä liki 20 enemmän kuin vanhassa luukussamme.

Juhannukseen vielä palatakseni, Demi oli ensimmäistä kertaa hoidossa! Ystäväni Sara, Riiviön omistaja, otti neitikoirani hoiviinsa, jotta minä pääsin avoni sukujuhlille, ilman huolta elikoista. Armas puolestaan lähti Nooran mukaan Lieksaan jusseilemaan! Molemmat koirat olivat olleen kiltisti, Demi oli jopa naapurin Väinökoiran kanssa käynyt vähän nuuhkuttelemassa, ja Armaalle seuraa piti Nooran vanha bisoni narttu Neena. Kiitos rakkahat ystävät vielä kerran koirien hoidosta! :) Ainiin ja allekirjoittanut aloitti juhannuksen ajamalla soratiellä auton lepikkoon, luojan kiitos koirat eivät olleet kyydissä! 

Viime viikonloppu oltiin taas möksällä, savonrannalla. Demi ui taas paljon ja Armaskin haki palloa vedestä, mutta ei taas herran takapää toimi, joten lähinnä kahlailuksi meni :/ En käsitä mikä siinä on, ei taas suostunut takajaloilla potkimaan kun harvakseltaan, joten uiminen oli taas aikamoista räpiköintiä.

Niin ja kokeiltiin myös koirien reakointi haulikon laukaukseen, appiukko on kovasti sitä mieltä, että supimetälle lähtee ärrierini kanssa - en oo ihan vielä vakuuttunut! :D Mutta niin takaisin aiheeseen. Ekana otin Armaan pitkään hihnaan, ja mentiin pellolle, ampuja pellon keskelle ja lupa ampua. Noh pamahus kun kuulu, Armas oli ihan haukkana menossa ammuttuun suuntaan, ei mitään merkkejä, että pelkäsi, päin vastoin jäi tuijottamaan taivaalle nättäen siltä kuin kysyisi "minne se meni, mie haen sen!" , ja laskinkin sitten Armaan irti, Armas ampui saman tien mettään, tuhina vaan kuulu kun nenä kävi! Palasi ekasta käskystä luokse, mutta näytti ihan siltä että oli harmissaan kun ei löytänyt mitään.  Hieno ukko!

Sitten Demi, noh siihen olin varautunut, että neiti koira sekoaa, kun Demi pelkää aina kaikkea , tai noh suhtautuu epäilevästi.  Sama kuvio kun Armaan kanssa, koira pitkään hihnaan pellolle, ampuja keskelle peltoa, ja lupa ampua.  Demi säpsähti ja rupesi tuijottamaan metsään, hetken päästä säkäkarvat nousivat, mutta ei kuitenkn ääntä antanut. Sitten katseli vähän ympärilleen ja säkäkarvat laskivat, sitten katsoi vielä metsään, taas vähän säkäkarvoja nosteli, tämän jälkeen katsahti minua ja olemuksesta näki että "antoi asian olla ja unohti koko pamahduksen" , sitten laskin hihnasta irti , jolloin Demi juoksi korvat lintassa ampujan luokse ja takaisin miun luokse ja jäi katsomaan pitkät päällä, että mitäs nyt! :D

Molempien koirien reaktio siis oli hyvä, mutta en sitten tiedä kumpi on parempi, että on utelias ja haluaa löytää "kohteen" vaiko, että jännittää mutta unohtaa koko asian? Noh pääasia, ettei tarvitse miettiä sitä, että koirat saisivat halvauksen siitä, että kuuluu joku kova ääni. :) 

Käytiin myös kentällä lähinnä Armaalle keppi ja kontakti treeniä, hyvin meni, en nyt jaksa siitä sen enenpää spekuloida :D

Kuvat lisään joko omana päivityksenään tai tähän, sitten kun saan kotosalla tietsikan tulille ja kuvat sinne. :)  Että tälläistä tällä kertaa! Viimestään ensiviikonloppuna palataan sitten agirodun merkeissä!