Perjantaina suuntasimme Liperin kautta savonrannalle, Liperistä kyytiin nousivat Pilvi koiriensa Pikin ja Zinin kanssa. Demin suhtautumista varoen, pakkauduimme autoon siten, että Zin tuli etupenkille minun jalkoihini ja aikuiset koirat Pilvin seuraksi taakse. Hyvin ahtaudesta huolimatta meni reilu puolituntinen savonrannalla, lukuun ottamatta sitä, että Piki meinasi syödä Demin nenän kun neiti halusi matkalla haistella Pikkelssiä.
Perillä sitten laskettiin koirat mökille irti juoksemaan, eikä koirilla koko illan aikaan juuri ongelmia ollut, oli kiva huomata, että Demi toimii (ainakin uros) laumassakin. Kyllähän se kiljuu, mutta sallittakoon se sille, niin kauvan kun ei agreta niin minun puolesta kivahdelkoonsa, jos muuten juttuun tulee.
Ainiin saatiinhän koirista myös yhteinen mökkki pose:
Omasta mielestä yks parhaita kuvia miun kaksikosta! :) |
Ensimmäinen etappi meillä oli jo Kerimäellä, suurinta puukirkkoa siinä tovi töllöteltiin ja jäätelöt syötiin. Sitten savonlinnaan, ja siellä pysähyttiin rantaan uittaa koiria, ja piettiin varmaan tunnin auringon otto hetki sitten siinä.
Sitten matka jatkui erinäisten pysähdysten kera, mutta lopulta sitten oltiin Imatralla, joskus 7 jälkeen illalla, matkaa siis tehtiin 6 tuntia! Perillä meitä odotti sheltti Vekkula, johon Piki rakastui tulisesti, Zin puolestaan intoutui leikkimään paimenpojan kanssa.
Sunnuntai aamuna sitten suuntasimme kohti Lappeenrantaa, matkamme pää syyn takia, elikkästä siis kohteenamme oli tietysti agirotu! Paikalla oltiin jo ennen 10 koska Pikin startti oli heti kymmenen jälkeen, eli tiedossa oli pitkä ja uuvuttava päivä, sillä Armas oli radalla vasta 3 pintaan, rotuagin merkeissä.
Lopulta sitten kun oli meidän aikamme mennä kentälle, en saanut koiraa edes nostamaan laukkaa, eli siis odotukset olivat korkealle - juuei. Myö siis startattiin ekana. Tuomarilta lupaa lähteä odotellessani päivittelin vain mielessäni kauhukuvia siitä kuinka koira jäisi ekan esteen taakse, ja vilkuttaisi sieltä minulle "juokse mamma ihan keskenäsi" - asenteella, noh luojan kiitos lupa lähteä saatua Armas pinkaisi matkaan, noh joo, ehkä hölkkäsi matkaan on osuvampi kuvaus, sillä vauhti oli niin hidas, ettei minun juuri tarvinnut juosta, vaan kevyt hölkkäily riitti, mihin en todellakaan tuon koiran kanssa ole tottunut! Hienosti Armas kuitenkin jaksoi vetää radan loppuun asti, ottaen vain yhden kiellon putkelta, kun pyörähti siinä paikallaan ympäri ennenkun juoksi sen läpi, muuten puhdas rata.
Maaliin siis päästiin ja seuraava koirakko radalle. Neljän koiran joukkueemme ei hääppöisesti kisassa pärjännyt, sillä Armas, Dali ja Maisa olivat olleet jo aamusta asti paikalla ja sen myös koirista huomasi, Vega taas puolestaan ei vuoteen ollut edes agility esteitä nähnytkään, mutta kokemuksena oli aivan mahtava tapahtuma, ja varmasti ollaan myös ensivuonna paikan päällä!
Koko joukkue, Maisa, Vega, Armas ja Dali. |
Että tälläistä tällä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti