Oli eilen tarkoituksissa päästä potkukelkkailemaan Demin kanssa, joskin toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin viimeksi, mutta eih, joku oli hiekottanut kaikki tiet siihen kuntoon ettei siellä potkukelkalla potkittu :( PÖH!
Noh päätettiin kuitenkin lenkkeillä Karsikkoon Casper-faaraon luokse kahveilemaan. Demille laitoin vetovaljaat päälle, ja itelle vetovyön, että josko neiti ymmärtäisi, että nyt olisi lupa vetää. Voi tauti sitä huutoa, kun Demi äkkäsi että kaivoin valjaat esille, ei pysynyt neiti koira nahoissaan, piti viedä eteisestä muutaman kerran olkkarin portin taakse rauhottumaan, kun oli niin kiihtynyt että hyppi jopa ovea vasten, että nyt mennään! :O
Oikeastaan samoin tein kun pihalle piästiin Demi oli sitä mieltä, että nyt muuten mennään eikä meinata! Ei hyvä tavaton, ei millään olisi malttanut rauhallisesti kävellä (kiljuu/joglaa), vaan heti olisi pitänyt saada viedä minua kuin pässiä narussa! Että joo, ei epäilystäkään siitä, ettei olisi tajunnut että valjaat päällä saa vetää - kaulapannassa ei. :D Meno matka karsikkoon oli aika - noh selälle käyvä, kun sai pidätellä kyllä ihan kunnolla ettei vedä kumoon miuta. Noh perille kuitenkin hengissä päästiin, ja voi elämä taas mikä huuto oli kun Demi näki pitkästä aikaa ihanan Casperin, huoltojoukkoineen, ja Armas puolestaan oli enenpi innoissaan niinstä huoltojoukoista, ei niinkään 1½v faaraouroksesta ;)
Siinä kahviteltuamme ja seurusteltuamme suuntasimme takaisin mutalan suuntaan, Kossu ja Casper lähtivät saattamaan meitä, Demi meinasi taas revetä liitoksistaan, olisi halunnut päästä Casperin kanssa telkkuamaan, siinä sitten näköpiiriin sattui muuutama vieraskoirakin, niille neiti avautui epätavallisen suureen voluumiin, eikä mikään kielto taas mennyt läpi - eikun koira kylelleen lumihankeen ja odottaa että rauhoittuu, sen jälkeen sitten olikin taas kuulolla. Seuraavassa risteyksessä kun tuli taas vieraskoira vastaan, sille ei neitikoiran tarvinnut enää kuin nostella säkäkarvojaan, riitti että "OHI" käskyllä mentiin tilanteesta ohi. Demi vain välillä tarvitsee vähän muistuttelua tuohon ettei sikailla. :)
Menomatka oli huomattavasti miellyttävämpi, Demi veti vain sen verran, että paine tuntui, mutta minun ei tarvinnut takakenossa kävellä, vaan sain suorassa ihan kävellä, ilman pelkoa että töksähdän nenälleni kun neiti kiskaisee. :D Muutama hölkkäpätkäkin otettiin, siinä Demi meinasi vähän intoutua liikaa, ja lähti painattamaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen pysyi ravissa! :D Nyt on hyväksi valjaat todettu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti