Hilda on nyt malttanut jonkin verran keskittyä leikkimään kavereiden kanssa, joten on saanut juosta valvotusti paimenten kanssa omalla pihalla vapaanakin (meillä on toisella puolen taloa n.200m aidattua aluetta koirilla), mutta pihan viereen pellon reunamille ei passaa mennä, sitten unohtuu kyllä kaverit ja nenä vie metsään pupujen perään.
Thealla ja Hildalla erityisesti menee jutut hyvin yksiin, Rico harvemmin oikeastaan kummankaan kanssa enää jaksaa rallata, hän arvostaa omaa tilaa ja omia aarteita..
Thea on varasijalla Kuopion elokuun luonnetestiin, toukokuun testi kun jäi covid-19 jalkoihin, mutta jos sinne ei mahduta niin pitää sitten ajella kauvemmas. Myös SPL arviointi peruuntui, joten semmoinenkin toivottavasti järjestetään vielä jossain hollilla tämän vuoden aikana niin päästäisiin sinnekin.
Hilda olisi tässä kesä-elokuun välillä tarkoitus käyttää terveystarkeissa ja ehkä syksylle joku näyttelykin olisi kiva käydä jos tämä vallitseva tilanne tästä asettuu. Takakorkeus nyt ei enää ole niin häiritsevä, mutta hännän kantohan tuolla on aivan liian korkea, että kyllä meidän näyttelyura siltä osin kuopattu on, harmittaa kyllä vietävästi, mutta josko siitä jänispuolelle koekoira leivotaan, siinä ei korkea häntä haittaa!
Hilda pääsi myös viikonloppuna leikkimään lemppari beussi ystävänsä, Lemmyn kanssa. Hildan mielestä Lemmy on parasta painiseuraa, ja uskokaa tai älkää niin se on tuo ajoluppa joka näissä leikeissä on se retuuttavampi osapuoli, lienee luulee olevansa saksanpaimenkoira. :D
