maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tiimivahvistuksia.

Saatiin lauantaista maanantaihin joukkoihimme kääpiöpinseri vahvistukset Taunon ja Hilman, joiden kanssa sitten rokki viikonloppua vieteltiin. 

Hilma yllätti olemalla todella reipas, 10min Erjan lähdön jälkeen oli hysterian rajamailla, mutta sitten rauhottui, ja oli kuin kotonaan. Tauno päätti kokeilla ensitöikseen miten paljon tässä talossa saa sikailla, ja koettelikin minun hermoani - ja Armaan, ihan urakalla. Kaikesta sikailusta kyllä palaute tuli. Mm.Kissan olisi halunnut syödä.

Lauantaina ei ihmeitä tehty, kun minä lähinnä keskityin kavereita kuskailemaan, ja kääkät saivat olla sitten autossa Armaan kanssa mukana seuraeläiminä - hirmu reippaita olivat, illempana jätin sitten kääkät Ricon kanssa kotia, ja Armas sai yksin jatkaa kyytiläisenä oloa. Kääkät eivät tuntuneet pahaksi pistävän moista suosimista - vaan jäivät rauhallisesti Ricon kanssa.


Armaallehan tämä rokki on jo varsin tuttu ja nähty juttu, joten pieni lenkki käytiin heittämässä rokkialueella tänäkin vuonna, ja tuttujakin jokunen löytyi, siitäkös pieni rasilialainen oli hilpeänä! :) 

Sunnuntai aamu alkoi taas Taunon kurinpalautuksella - mutta sittenpä se käyttäytyikin ihan asiallisesti, ja jätti turhan pärräämisen Armaalle kokonaan - erä voitto. 


Maattiin koko päivä sohvan pohjalla koko pataljoona, mutta iltapäivällä sitten suunnattiin montulle ja siellä koirat sitten saivat riehua juuri niin paljon kuin tarpeekseen näkivät. Hilma-suuri-metsästäjällä oli varmuuden vuoksi parikymmentämetriä liinaa perässä, kun epäilin, että jos se päättää lähtä metsälle, saattaa tulla pitkä ilta :D Mutta ei, Hilma oli tosi kiva ja läsnä koko ajan, eikä edes komentanut Ricoa kertaakaan kauvemmas, vaikka kävi aina tasaisen väliajoin katsomassa mitä Hilma tekee! 









 Sain jopa kaikki pysymään aloillaan niin pitkään, että saatiin jonkinmoinen kuva räpsätyksi, kuten huomaa Armaan leveästä hymystä, melko lämmin monttukeli oli. 



Sitten tuli pieni taantuma hyvin käyttäytyneille kääkille, Tauno puskasta pongasi jotain - oletettavasti lintu tai jänis. Hemmetinmoinen huuto alko kuuluu, mietin vaan, että sillälailla, käärme puri sitä, mutta sitten kun hävisi rasilialainenkin kuin pieru saharaan, tiesin että nyt on kyse riistasta, pari napakkaa karjaisua niin Armas oli takaisin, mutta Tauno antoi vielä hiukan odotuttaa itseään - tai pikemminkin ehkä harrasti jotain formuloiden aikaajoja, sillä se juoksi aina luokse ja ohi, ja heitti takaisin lenkin pieneen metsikköön. En uskaltanut yrittääkkään ottaa sitä kiinni siinä mielentilassa, sillä sittenkös jos se olisi keksinyt, että hitto tuohan ottaa miut kiinni ja ei olisikaan sitä vähää enää kiinni antanut, niin pelattiin sitten niin, että huutelin vaan näkyviin sen aina, ja kutsuin jatkamaan matkaa meidän kanssa, muutaman kerran se pyörähti aika liki ja palasi sitten pusikkoon, mutta sitten kun alettiin olla jo edetty aika kauvas pusikoista, päätti Tanekin unohtaa koko saaliin ja tuli meidän luokse. Odottelin kaikessa rauhassa Taunon rauhottuvan ja sitten vasta kun oli palautunut kunnolla kuulolle, pyysin luokse ja laitoin hihnaan, siltä varalta, että olisi vielä halunnut lähteä metälle, kun ohitettiin puskat kun palattiin autolle päin. 






Illalla koirat sitten olivatkin melko rauhallista sakkia, joskin ilta sai siinä mielessä erikoisen käänteen, että meidän terraariossa oli käynyt joku pienenpienien ötököiden (varmaan purujen mukana tullu jotain) vallan kaappaus, niin kyllä kääkät katto kieroon kun kolmannen kerran tunnin sisään imuria esiin kaivoin ja sydän kurkussa paikkoja jynssäsin kloridin ja raidin kanssa, samalla imuri heiluen! Hiiretkin pääsi pyykille, pariin kertaan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saattaa tovi mennä hiukan epäilevästi terraariota silmäillen.



Maanantai aamuna, herättiin 5 jälkeen - elkää kysykö, kuka herää loma-aamunaan klo.5..... En todellakaan tiedä. Käytin koirat ja ennenkun olin edes ennättänyt aamupalalle oli sohva tämän näköinen:



Voisin väittää, että koirat oli sitä mieltä, että unet ovat vielä hiukan verran kesken, että saisin datailla ihan keskenäni. Kissatkin saivat vain mulkaisun aikaseksi ohi kulkiessaan.

Päiväksi lähdettiin Savonrannalle, tämä tiesi PEKOtreeneistä taas pois jäämistä, mutta mielummin niin, kun koirat saivat maalla rallata mielin määrin ja sitten itsekkin sain hetkeksi hengähtää kun kaupungista pääsi pois. :)

Demi otti kääkät tosi... siis LIIAN hyvin, en voinut uskoa, että se ottaisi omalle maalleen kääkät noin kevyesti - leikkiä olisi tahtonut vain :O Jopa Hilmalle huiskutteli häntää, tosin komensin kauvemmas, kun siitä nyt ei aina ihan varma voi olla narttujen kanssa, että ärähtääkö, ja sillon kun koko eroa on reilu 25kg niin.... Hyvin kuitenkin meni koko päivä, ei pienintäkään konfliktia keidenkään välillä, hieno viisikko.




Pihan alkutotuttelun jälkeen lähettiin käymään pienellä kävelyllä lähi pelloilla ja metsissä ja samalla poikettiin kahvilla avon isovanhemmilla. Koska Hilma on pieni ja söpö, pääsi hän sisälle asti, muut jäi rannalle ruikuttaa ;) Hilma hurmasi kaikki, kävi sylistä syliin kiertämässä, ja mummun pyörätuoliakaan ei tarvinnut pelätä :) 


 
 



Kavereita otti päähän kun joutuvat olee ulkona, kun Hilma pääs sisälle.
  
Sitten lähdettiin mökille saunan lämmitykseen. Sakemannit etenkin intoutuivat painimaan kovaan ääneen, Tauno eli mukana, mutta ei ihan ollut varma pitääkö tuohon väliin mennä nyt erottamaan noita, vai pitäisikö tuohon osallistua :D

 
 
 
 
 
 

Ihan pikkasen taitaa nakkara tuoksua nenään :D
 
 
 
 

Parin tunnin jälkeen mystisesti alkoi porukka sammahtaa, Hilma ja Armas ottivat tietysti parhaat paikat autosta, Taunokin kokeili, mutta ei sitten nähnyt sakemanneja tarpeeksi hyvin, niin tyytyi makoilemaan auton edustalla.

 

Mökiltä mentiin vielä takaisin appivanhempien tykö, ja siinä kahvit imaistiin ennekun takaisin Joensuuhun suunnattiin - kappas, taas Hilma sai etuoikeuden olla sisällä, muiden jäädessä pihalle, luuletteko että tuolla nassulla on jotain osuutta asiaan: 


Mukava pari päivää oli kyllä hoitoruffejen kanssa, mukava huomata olevansa noin suosiossa, että eivät ottaneet ritoloita vaikka mahdollisuus siihen avautuikin muutamaan otteesee! Omat koiratkin yllättivät, pääsääntöisesti hyvässä. Ehkä saan ne toistekkin vielä lainaan. :)



Erillainen IlosaariRock!

...Vai pitäisikö sanoa normaali? :D Viime vuonna tähän aikaan uskalsin huokaista helpotuksesta - minulla oli 10 maailman ihaninta koiraa  -- tai koiran alkua!



ANCARA "Rico" 14.07 1v! Onnea vielä koko sisaruskatraalle <3

Vuoden aikana olen päässyt tapaamaan valtaosaa pennuista, ja kaikki ovat olleet todella mukavan oloisia paimenkoiran alkuja! Luonteeltaan ihmisille avoimia ja ystävällisiä. Eikä ulkonäössäkään ole ollut moittimista. :) Seuraavan vuoden aikana pääseekin sitten moneen kertaan jännittämään terveystuloksia -HUIH!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vesileikkejä.













Monenlaista.

Päivitys on taas jäänyt, mutta tällä kertaa voin sanoa, että meillä on tapahtunut vaikka mitä! Nähtiin Nooraa ja Nemoa viime viikolla neljänä päivää, joten koirat saivat telkuta paljon yhdessä :) Pieni välikohtaus sattui kyllä kun Demi taas otti Nemoa nenästä kiinni, ei siis purrut, vaan... Otti kuonon suuhun, kertoakseen haluavansa enemmän omaa tilaa. Tässä sitten vissiin napsahti hammas sitten kuitenkin liian kovasti pienen kuonoon ja silmän alus turposi ja aristi, reikää kuitenkaan ei tullut. Onneksi paha mieli hävisi pennulta nopeaan kun Ricon kanssa sai painia. :) Epämääräinen määrä kuvia Nepparin rehvailusta:


Sunnuntaina oli POKSin mätsärit, sinne saapui minun kasvattini Savonlinnasta , lupasin Ottopojan käyttää kehässä. Voi tauti miten komea nuorimies siitä olikaan tullut - luonne edelleen myöskin samanlainen rusetille väännettävä mitä 9kk sitten, kun Oton samasta pihasta heipattelin kotimatkalle <3 Kotipihassa homma sujui kun rasvattu ja näin ollen luottavaisin mielin kohti kehää.... 

 
 

Jo hallin pihassa ilmeni yksi .... Pieni.... Ongelma, koira h u u s i aivan taukoamatta, se ei rähissyt, se ei piipannut, se huusi. Otto siis oli ensimmäistä kertaa paikasa ja jossa oli niin paljon koiria - ihan vaan lievän stressireaktion sai. Niin kaivan kun liikkui, oli hiljaa, mutta heti kun pysähtyi niin huuto alkoi. Tottumattomuutta varmasti, koska autosta katseli rauhassa ja kehässä liikkui kyllä, eikä toimintakyky mennyt, vaikka namit eivät kelvanneetkaan. Mölystä huolimatta Ottopoika sijoittui viidenneksi <3 Kyllähän se kaiken teki mitä piti, ainut vaan, että ilmaisi itseään heti kun piti seisoa aloillaan. Hieno piski siitä tulee kun emäntä vaan käyttää vähän usseemmin isolla kirkolla kun kerran vuoteen ;) 



Sitten sain myös Nepparin händlättäväksi, sillä Nemoa selvästi vähän häiritsi halli ja hallin melu. Harjoittelu kierroksella Nep oli aika hermostuneen oloinen, pälyili joka suuntaan, mutta liikkui kuitenkin ihan kivasti ja pysyi neljällä jalalla, vaikka asettelua ei kestänytkään ( enkä viitsinyt painostakkaan). Kuitenkin kehien alettua jännitys unohtui tyysti (olihan pentu kerinnyt pienet tirsat ottaa odotellesa) ja pentu esiintyi kuin kokenut konkari, ja hurmasikin tuomarin täysin "mie niin osaan tän"- asenteellaan! :D Punainen ruusuke tuli niin, että heilahti ja punaisten kehässä vielä kavuttiin neljännelle palkintosijalle! Voi jehna, kyl se vaan on hieno. 





Sitten odoteltiin vielä Demin kehä, neiti oli ihan täpinöissään kehään pääsystä ja käyttäytyikin mitä mainioimmin! Niinkin hyvin, että sai punaisen :) Punaisten kehässä taisi olla 12 koirakkoa, toinentoistaan hienompia, siellä Demi pääsi seitsemän parhaan joukkoon jos oikein muistan, mutta sitten tiputtiin, hieno ämmä <3





Sitten maanantaina oli Ricon vuoro edustaa PEKOtreeneissä, otettiin 3 ukkoa, kaks lähti näkölähtönä yhtä aikaa ja vika lähti myös näkölähtönä, mutta kohti yläkertaa. :) Ekan ukon hajun Rico sai vahvasti, mutta paikannus ontui, ukko oli oven edessä muovipussin alla, Rico seisoi miltein päällä ja ilmaisi minulle ovea- ukko selvästi oli siellä Ricon mielestä. Näytin, ettei ovi aukea, niin lähti kiertämään seinän toiselle puolen toista kautta, mutta kesken matkan palasi takaisin ja äkkäsi ukon :D

Siitä matka jatkui etiä päin, Rico tarkasti todella hienosti huoneet, pari kaapinovea pyysi myös auki, ja niitä sitten availin sille. Sitten tuli pitkä käytävä, jolla oli monta komeroa, siitä Riksu veti pitkäksi, mutta sitten kun uudestaan tuli käytävään teki hienon piston komeroon ja löysikin ukon :) Komerossa haisi lievästi sanottuna viemäri ja sitten siinä oli joku lämmittävä masiina niin aromit oli sen mukaiset.

Viimeisen perään lähti myös sellaista haipakkaa, että! Yläkerrankin kaikki tilat kiersi läpi hienosti, mutta pieniä ongelmia oli ukon paikannuksen kanssa, ukko oli kaapissa jonka ovi raollaan, jotenkin haju painoi ikkuna seinustalle, ja siinä Rico hetken pyöri kunnes sitten yks kaks sai hajusta kiinni ja nenä pystysä suoraan kaappiin hölkkäsi, tokkopa tuo edes tajusi, että minne nenä vei, kunhan meni vaan :D 




Tää on kyllä niin Ricon juttu. :) Pitää varmaan vaan rueta olemaan hetsaamatta sitä ukoille, sillä taitaa luulla, että se huuto on niinkun se toivottu juttu siinä :D Ikinä ei kyllä ukolle pääse ennenkun hiljaa kontaktin ottaa. Tosin itteppä olen sen tuohon opettanut, kun tehdään niin paljon, että varmasti haluaa ukin perään lähteä :S Onneksi sisäistin asian näinkin nopeasti, niin voi olla helposti hiljaseks käskettävissäkin. :D