Tiimivahvistuksia.

Saatiin lauantaista maanantaihin joukkoihimme kääpiöpinseri vahvistukset Taunon ja Hilman, joiden kanssa sitten rokki viikonloppua vieteltiin. 

Hilma yllätti olemalla todella reipas, 10min Erjan lähdön jälkeen oli hysterian rajamailla, mutta sitten rauhottui, ja oli kuin kotonaan. Tauno päätti kokeilla ensitöikseen miten paljon tässä talossa saa sikailla, ja koettelikin minun hermoani - ja Armaan, ihan urakalla. Kaikesta sikailusta kyllä palaute tuli. Mm.Kissan olisi halunnut syödä.

Lauantaina ei ihmeitä tehty, kun minä lähinnä keskityin kavereita kuskailemaan, ja kääkät saivat olla sitten autossa Armaan kanssa mukana seuraeläiminä - hirmu reippaita olivat, illempana jätin sitten kääkät Ricon kanssa kotia, ja Armas sai yksin jatkaa kyytiläisenä oloa. Kääkät eivät tuntuneet pahaksi pistävän moista suosimista - vaan jäivät rauhallisesti Ricon kanssa.

Armaallehan tämä rokki on jo varsin tuttu ja nähty juttu, joten pieni lenkki käytiin heittämässä rokkialueella tänäkin vuonna, ja tuttujakin jokunen löytyi, siitäkös pieni rasilialainen oli hilpeänä! :) 

Sunnuntai aamu alkoi taas Taunon kurinpalautuksella - mutta sittenpä se käyttäytyikin ihan asiallisesti, ja jätti turhan pärräämisen Armaalle kokonaan - erä voitto. 

Maattiin koko päivä sohvan pohjalla koko pataljoona, mutta iltapäivällä sitten suunnattiin montulle ja siellä koirat sitten saivat riehua juuri niin paljon kuin tarpeekseen näkivät. Hilma-suuri-metsästäjällä oli varmuuden vuoksi parikymmentämetriä liinaa perässä, kun epäilin, että jos se päättää lähtä metsälle, saattaa tulla pitkä ilta :D Mutta ei, Hilma oli tosi kiva ja läsnä koko ajan, eikä edes komentanut Ricoa kertaakaan kauvemmas, vaikka kävi aina tasaisen väliajoin katsomassa mitä Hilma tekee! 

 Sain jopa kaikki pysymään aloillaan niin pitkään, että saatiin jonkinmoinen kuva räpsätyksi, kuten huomaa Armaan leveästä hymystä, melko lämmin monttukeli oli. 

Sitten tuli pieni taantuma hyvin käyttäytyneille kääkille, Tauno puskasta pongasi jotain - oletettavasti lintu tai jänis. Hemmetinmoinen huuto alko kuuluu, mietin vaan, että sillälailla, käärme puri sitä, mutta sitten kun hävisi rasilialainenkin kuin pieru saharaan, tiesin että nyt on kyse riistasta, pari napakkaa karjaisua niin Armas oli takaisin, mutta Tauno antoi vielä hiukan odotuttaa itseään - tai pikemminkin ehkä harrasti jotain formuloiden aikaajoja, sillä se juoksi aina luokse ja ohi, ja heitti takaisin lenkin pieneen metsikköön. En uskaltanut yrittääkkään ottaa sitä kiinni siinä mielentilassa, sillä sittenkös jos se olisi keksinyt, että hitto tuohan ottaa miut kiinni ja ei olisikaan sitä vähää enää kiinni antanut, niin pelattiin sitten niin, että huutelin vaan näkyviin sen aina, ja kutsuin jatkamaan matkaa meidän kanssa, muutaman kerran se pyörähti aika liki ja palasi sitten pusikkoon, mutta sitten kun alettiin olla jo edetty aika kauvas pusikoista, päätti Tanekin unohtaa koko saaliin ja tuli meidän luokse. Odottelin kaikessa rauhassa Taunon rauhottuvan ja sitten vasta kun oli palautunut kunnolla kuulolle, pyysin luokse ja laitoin hihnaan, siltä varalta, että olisi vielä halunnut lähteä metälle, kun ohitettiin puskat kun palattiin autolle päin. 

Illalla koirat sitten olivatkin melko rauhallista sakkia, joskin ilta sai siinä mielessä erikoisen käänteen, että meidän terraariossa oli käynyt joku pienenpienien ötököiden (varmaan purujen mukana tullu jotain) vallan kaappaus, niin kyllä kääkät katto kieroon kun kolmannen kerran tunnin sisään imuria esiin kaivoin ja sydän kurkussa paikkoja jynssäsin kloridin ja raidin kanssa, samalla imuri heiluen! Hiiretkin pääsi pyykille, pariin kertaan, ihan vaan varmuuden vuoksi. Saattaa tovi mennä hiukan epäilevästi terraariota silmäillen.

Maanantai aamuna, herättiin 5 jälkeen - elkää kysykö, kuka herää loma-aamunaan klo.5..... En todellakaan tiedä. Käytin koirat ja ennenkun olin edes ennättänyt aamupalalle oli sohva tämän näköinen:

Voisin väittää, että koirat oli sitä mieltä, että unet ovat vielä hiukan verran kesken, että saisin datailla ihan keskenäni. Kissatkin saivat vain mulkaisun aikaseksi ohi kulkiessaan.

Päiväksi lähdettiin Savonrannalle, tämä tiesi PEKOtreeneistä taas pois jäämistä, mutta mielummin niin, kun koirat saivat maalla rallata mielin määrin ja sitten itsekkin sain hetkeksi hengähtää kun kaupungista pääsi pois. :)

Demi otti kääkät tosi... siis LIIAN hyvin, en voinut uskoa, että se ottaisi omalle maalleen kääkät noin kevyesti - leikkiä olisi tahtonut vain :O Jopa Hilmalle huiskutteli häntää, tosin komensin kauvemmas, kun siitä nyt ei aina ihan varma voi olla narttujen kanssa, että ärähtääkö, ja sillon kun koko eroa on reilu 25kg niin.... Hyvin kuitenkin meni koko päivä, ei pienintäkään konfliktia keidenkään välillä, hieno viisikko.

Pihan alkutotuttelun jälkeen lähettiin käymään pienellä kävelyllä lähi pelloilla ja metsissä ja samalla poikettiin kahvilla avon isovanhemmilla. Koska Hilma on pieni ja söpö, pääsi hän sisälle asti, muut jäi rannalle ruikuttaa ;) Hilma hurmasi kaikki, kävi sylistä syliin kiertämässä, ja mummun pyörätuoliakaan ei tarvinnut pelätä :) 

 

 

Kavereita otti päähän kun joutuvat olee ulkona, kun Hilma pääs sisälle.

  
Sitten lähdettiin mökille saunan lämmitykseen. Sakemannit etenkin intoutuivat painimaan kovaan ääneen, Tauno eli mukana, mutta ei ihan ollut varma pitääkö tuohon väliin mennä nyt erottamaan noita, vai pitäisikö tuohon osallistua :D

 

 

 

 

 

 

Ihan pikkasen taitaa nakkara tuoksua nenään :D

 

 

 

 

Parin tunnin jälkeen mystisesti alkoi porukka sammahtaa, Hilma ja Armas ottivat tietysti parhaat paikat autosta, Taunokin kokeili, mutta ei sitten nähnyt sakemanneja tarpeeksi hyvin, niin tyytyi makoilemaan auton edustalla.

 

Mökiltä mentiin vielä takaisin appivanhempien tykö, ja siinä kahvit imaistiin ennekun takaisin Joensuuhun suunnattiin - kappas, taas Hilma sai etuoikeuden olla sisällä, muiden jäädessä pihalle, luuletteko että tuolla nassulla on jotain osuutta asiaan: 

Mukava pari päivää oli kyllä hoitoruffejen kanssa, mukava huomata olevansa noin suosiossa, että eivät ottaneet ritoloita vaikka mahdollisuus siihen avautuikin muutamaan otteesee! Omat koiratkin yllättivät, pääsääntöisesti hyvässä. Ehkä saan ne toistekkin vielä lainaan. :)