maanantai 17. helmikuuta 2014

Iloisia pikkukoiria.

Maanantain ratoksi tehtiin nuorison kanssa rauhakseltaan edeten miltein 6km lenkki, koirat irti rallatellen, eli noille kahele kilometrejä kertyi varmasti vähintään tuplat, mutta sen olivat kyllä kaverit näköisiäkin pihaan tultaessa, et pieni lepihetki olisi paikallaan!

Paimenien kanssa on kyllä kiva liikkua tuolla, kun ei noille tarvii turhia huudella vaan pysyvät kokoajan lähellä, toisinkuin tuo meidän pikkuärrieri, joka olettaa ettei silloin tarvitse enää pysyä läsnä jos ei erikseen niin käsketä, eihän tuokaan kauvas lähde, mutta liian kauas silti!

Jäällä meni jonkun matkan päässä (150m?) moottorikelkka, joka pysähtyi vissiin verkkoja hämmentelemään, ja ihmisten äänet kuului selvästi, mutta eipähän nuo pikkupaimenet asiaa pahemmin noteeranneet, vilkaisivat ja jatkoivat omia touhujaan.

Mutta asiaan, elikkäs kuvia nuorison hurvitteluista, ja lopussa sitten myös pari kuvaa tältä päivää kun omat otukset pihalla kulutti aikaansa. :) 













***




sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Selontekoa eilisistä treenailuista


Lauantai tottiksia Ricon kanssa, pyrkimyksenä oli puhtaat käännökset ilman, että pää laskee niissä - sitä ollaan kotona ahkerasti nyt vahvistettu, ja ihan jees se kentälläkin pysyi mielessä. Tein myös pari kertaa BH jäävät, ja ne toimi kokonaisuutena, eteentulot ihan okei, kerran törmäsi röyhkeästi, mutta muuten tuli vauhdilla tiiviisti, mutta ei töytäissyt minua metriä taakse päin. Pitäisi vain enemmän tehdä tuota edestä sivulle siirtymistä, siinä vähän takkusi ja tarjosi muita "temppuja". Nyt on vaan ilmennyt uusi ongelma, Rico on ruennut vaatimaan lelupalkkaa, joten tekee puhtaammin namille.



Sitten tottistelu vuoroon pääsi neiti 8,5kk, minähän en Aamun "oikea" ohjaaja ole, joten vähän neiti kyseenalaistaa sitä, että pitääkö minun todellakin tehdä töitä sun kanssa, voitasko vaikka vaan leikkiä? No ei vaes, tosi hienosti neiti kuitenkin yritti tehdä parhaansa, vaikka ollaan koiran haltijan kanssa hyvin erityyppisiä ohjaajia.


8,5kk

Lopuksi sitten muutama höpöhöpö kuva Riksusta ja minusta.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Lauantai meiningissä

Aamupalan koirat saivat poikkeuksellisesti pihalle ja vieläpä aktivointileluihin! Rico tuumasi, että nyt ei kyllä mee nallekarkit tasan!

Paroni puolestaan teki harvinaisen selväksi, ettei uunia ole lämmitetty tarpeeksi usein, kun vanhan kissan on pitänyt muuttaa wc:n patterin viereen! Kohtuutonta tuumaa Paroni. Tänään kyllä laitettiin uuni tulille ja Paroni kyllä heti saapui lieden reunalle kölöttelemään.

Armas puolestaan antoi aamulla ymmärtää, että pienen terrierin kupolia hiukan hiertää edestakaisin pomppila luppakorva, joka ei pahemmin kyttäävää koiraa noteerannut.

Kissakin seuraili pupun touhuja, mutta äreä vanhus sai Kissankin menemään kauvemmas töllöttämään. Ihme kyllä kissat antavat pupun kyllä olla rauhassa ilman pahempaa härkkimistä.




Voihan pappakani <3 Ällä on tässä pientä protestia antanut, kun siirsin hänet häkkiasutukseen - on siis asunut huoneessa vapaana, mutta nyt on valitettavasti seinä saanut sen verran kyytiä, että saapi majailla isossa sakemannejen häkissä silloin kun ei olla valvomassa. Ällän kohtalo nyt on muutoinkin auki, meneekö takaisin appivanhemmilleni/ avon veljen tykö vai jääkö meille, kovasti he haluaisivat pupun jo takaisin "kotiin", mutta silmät vielä jonkun verran rähmivät, joten en anna ainakaan ennenkun on täysin terveet silmät.

Kissat iltapalalla lämpimän hellan päällä, kyllä Paroni kiittää ;)


Niiiin ja mikä riehakainta, Aamuapina saapui tänään taas meidän riesak...RIEMUKSEMME! Käytiin päivällä tottista vähän treenaamassa, mutta siitä kuvat selontekoineen tulee myöhemmin.

Sen lisäksi käytiin tänään illala vajaa 5km hiihtolenkki Ricon ja Demin kanssa. Demi oli avolla liinassa ja menivät jopa edellä ja Demi _toimi_ VAU. Akka kun on aika pahasti minun tissinvälikoirani, niin on mukava huomata, että emännän puikkoihin voi iskeä jonkun muunkin! ;) Joskin tänäänkään ei selvitty ilman peuroja :/ Kesken kaiken Rico lähti painamaan täpöllä kohti metsää, eihän minun auttanut kun laskea koira lennosta irti - tai lentää pilikkopimeässä perässä lepikkoon, joten valinta oli melko selvä, sinne hävisi pikku paskiai... KULLANMURU pimeyteen. Jokunen minuutti meni koiran perään karjuessa, kunnes alkoi töminä kuulua ja Rico kaahasi takaisin luoksemme - kieli maassa roikkuen! Hitto, minkähän ihmeen hätäjarrun keksin tuohon piskiin. Ärsyttää, kun nuo peurat on nyt päättänyt asua tossa meidän metsikössämme ja eivät tunnu tajuavan muuttaa kauvemmas, toki Ricokin voisi jättää ajamatta niitä, mutta ilmeisesti ei voi vastustaa kiusausta, sillä tuossa viikolla kun oli irti lenkillä mukana, ajoi ne suoraan samaisesta metsästä tietä pitkin meitä vastaan! Ihmettelin vaan, että miten saan tuon suorasta ajosta käskyllä pois, mutta hajulta en samantien, tai ainakaan tänään minä en kuullut tai nähnyt, että peurat olisivat menneet koiran edellä, ja täydestä vauhdista kun teki 90' asteen käännöksen niin uskon sen saaneen hajun vaan ja sännänneen sen perään. No kai tässä landella asumisessa pitää ne varjopuolensakin olla! Illalla sitten oli väsyneitä piskejä.




maanantai 10. helmikuuta 2014

Pidä kiinni!


Yllä olevat ystävät ovat aiheuttaneet meille vähän harmaita hiuksia viimeaikoina, tykkäävät pörrätä pihan ympäryspelloille, eivätkä säikähdä välttämättä edes koiran haukkua mikä pihasta kuuluu.

Tänään päästiin sitten todistamaan sitä, kun nämä päättävät sännätä nenänedestä muutamankymmenen metrin päästä poikki pellon, kun oltiin hiihtolenkillä rakkiloiden kanssa! 8km oli mennyt ihan hyvin, mutta sitten juuri ennen pihaan tuloa huomasin metsän puolella liikettä ja kerkisin avopuolisolle vain tokaista: "tuolla on peuroja, en saa pidettyä näitä!" , kun hän jo hypähti liinaan kiinni ja samassa paimenet sinkosivat eteenpäin kitarisat vilkkuen ja molemmat mentiin nutulleen siinä, mutta saatiinpahan pidettyä koirat kiinni! Demi rauhoittui tilanteesta aika hetimiten, ja sen sai laskettua irti, mutta Ricolle kyllä jäi sellainen raivo päälle, että ei ollut toivoakaan kujettaa sitä edes valjaista, onneksi oli panta kaulassa! Vähän matkaa kun mentiin eteenpäin, sai Ricokin palikkansa kasaan ja pääsi äitin kaveriksi juoksemaan, vähän se kahteli mehtään sillä silmällä, että tuonne ne meni, mutta antoi sitten asian olla kun kehotin jatkamaan matkaa.

Sitten kuvia viikonlopulta, käytiin moikkaamassa Ottoa ja Renttua, Demin kanssa. Samalla otettiin vähän hakua Demille ja Otolle ja Demi pääsi katsomaan kanoja. Hakuilut meni Demillä todella kivasti! Samoin Otolla! Ja kanoihinkin Dem reagoi tosi kivasti, minkä nyt meinasi silmät pudota päästä kun kana lähti kävelemään tytön palloa kohti, kyllä otti pallon suuhun livakkaan ja lähti erisuuntaan niin kovaa kun pääsi :D




Niin ja sitten Riksupiksun-posetus viikon takaa, onhan se saanu massaa ihan kiitettävästi, ei jää enää juurikkaan isästään. Niin ja muutama diipadaapa kuva, joissa jostain syystä näytän ihan joltain hipiltä. :D



Niiin ja sitten Ällästä muutama kuvanen:



Tälläistä meidän elämään tällä kertaa. :)