Paljon asiaa!

Pari viikkoa kun oli kirjottamatta, erinäisistä syistä (joista mainittakoot, että työt alko :s ) niin nyt on sitten enenpi vähempi kirjottamista!

Eli siis ihan eka, 24-28.3 meillä oli kyläilemässä Armaan sisko Nelli omistajineen. Demi meni täksi viikonlopuksi Heidin luo Karsikkoon hoitoon, ettei narttukoirien välillä pääsisi käymään vahinkoa - yhteenottojen merkeissä. Pari kertaa viikonlopun aikaan koiruudet kuitenkin näkivät toisensa, ja olin TODELLA ylpeä Demistä, ei neiti koira edes ruennut rähisemään Nellille, joka puolestaan senkin edestä teki selväksi, ettei voinut sietää mustaa saksalaistani. Armas ja Nelli viihtyivät hyvin yhdessä, ja omistajien poissa ollessakaan eivät brasilian kauhukakarat olleet laittaneet asuntoa sileäksi. 

Sunnuntaina kävimme brasilialaisien kanssa Liperissä, äitiäni moikkaamassa, samalla otin sieltä kameran lainaan, koska 1-3.4 olimme lähdössä Imatralle heppailemaan niin halusin sinne kameran mukaan. Siinä tuli sitten viikon aikaan otettua jokunen sata kuvaa, ja niistä parhaimistoa tässä: 

 

Niin, sitten tosiaan 1.4 lähdimme, mie, Heidi ja koirat Imatralle! Imatralla meitä odotti talouden oma koira, Vekkula -sheltti, sekä suokkari Ömppä ja shettis Hippi. Demille paikka oli tuttu, sillä olimme viettäneet samassa paikassa yhden yön silloin kun hain Demin, Armaalle puolestaan paikka oli täysin uusi, ja ukko olikin aika kireänä sitten kun saavuttiin pihaan, ja Vekku osoitti kiinnostuksensa Demiä kohtaan. Vaikka Armas ei millään voinut sietää sitä, että Vekku yritti hyvin tarmokkaasti hyppiä saksalaiseni selkään, ei pojilla mennyt kun kertaalleen viikon lopun aikaan rähinäksi. 

Demi otti heti perjantaina kyytiä Ömpältä ja Hipiltä, idiootti meni tarhaan vaikka kielto oli kova, siinäpähän juoksi viitisen kertaa tarhaa ympäri kaksi hyvin tuohtunutta kaviokasta perässä, tämän jälkeen älysi puikata pois tarhasta. Armas jätti hevoset suosiolla rauhaan.

Sunnuntaina me ihmisväki menimme heppa mätsäreihin! Olinhan toki käynyt lukuisissa koira mätsäreissä, mutta kyllä nämä olivat ihan oma tapahtumansa siihen verrattuna mihin olin tottunut! Me oltiin Hipin kanssa shettisten 3! :) Tapahtuman yhteyteen oli myös järjestetty heppaagilityä. Mentiin rata Hipin kanssa, muttei siinä sen kummasemmin pärjätty, kun en saanut Hippiä astumaan molempia jalkoja auton renkaankumin sisään. Muutama kuva tapahtumasta ja maalta muutenkin:

Mie ja Hippi ennen mätsäri koitosta.

Seisotusta.

Agility poni pomppaa!

Ömppä loikkaa!

Keskiviikkona 6.4 piti alkaa sitten agilityn alkeiskurssi Demin kanssa, noh eikös vaan minua odottanut töistä tullessa asunto joka oli yltäpäältä ulosteen peitossa. Demillä oli jostain syytä vetänyt mahan ihan sekaisin, ja sainkin viettää hyvän tovin sitten paikkoja siivotessa. Eihän se ilo siihen loppunut, Kati, joka sattui tulemaan kahville samalla oven avauksella ja saikin käteensä kaksi kappaletta hihnoja kun viitoin hälle, et viepi koirat pihalle, kertoi sisälle takaisin tullessa, että saksalainen paskoo v e r t a. Luojan kiitos se sitten meni ohi omalla painollaan, kun neiti koira oli paastolla seuraavaan iltaan. Torstaina olisi ollut Armaan treenit, mutta ei sitten menty, ihan sillä varauksella jos Demin ripuli olisikin ollut jotain mikä tarttuu Armaaseen, ja sitä kautta muihin treeneissä oleviin koiriin. 

Perjantaina sitten käytiin omalla aikaa treenaamassa ja juoksuttamassa koiria kentällä, kun pääsin jo kahdelta töistä. Tarkoitus oli ottaa molempien kanssa vähän eka tokoa, sitten Demi tutustuttaa A esteeseen sekä muuriin. Ihan aluksi kuitenkin koirilta otettiin enin virta pois heittelemällä palloa, koska parin päivän "sairasloma" oli saanut koirat ihan sekaisin.

Sitten kun aloitettiin "oikeat työt" otin Armaan ensiksi kentälle. Ihan ekana sivulle tuloja, perusasentoa sekä hiukan seuraamista. Perusasento jees kontaktin kera, mutta seuraamisessa kontaktia ei herunut muualle kuin käteeni jossa oli pallo jolla palkkasin. 

Sen jälkeen otin A-lla kontakti treeniä. Hermo meinasi mennä kun arvon brasilialainen ei suvainnut millään ottaa jälkimmäistä kontaktia kunnolla. Huomasin myös ikäväkseni, että Armaalla on tullut todella vaarallinen tapa hypätä A-esteellä, korkeimman kohdan yli, lentäen komeassa kaaressa toiselle puolen estettä. Ei kiva. 

Loppuun vähän muistuttelin Arpun mieleen kaikkia turhia temppuja joita se osaa.

 Sitten oli Demin vuoro, joka oli kovin tympääntynyt jo odotteluun:

Deminkin kanssa aloitin tokoamalla. Ei sen kanssa olla vielä muuta kun sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltu (joihin suuntaa antavat opit saanut edellisellä omistajalla), on vähän ongelmaa sen suhteen, että Demi on _todella_ vino. Kontaktin pitää tosi kivasti, mutta kulkee tosi vinossa. :s Pitää jotain seinän viertä rueta seuruuttamaan niin josko se siitä. Pallolla vire pysy tosi hyvin, ja intoa tekemiseen riitti.  

Sitten oli agilityn vuoro. Aloitin A- esteestä. Demi kiipesi ekan kerran tosi hyvin, tosin tuli myöskin ryminällä alas, siten etten kerinnyt pysäyttää kontaktille, mutta seuraavalla kerralla ennakoin vähän liikaa, ja sanoin seis jo hyvissä ajoin, ja näin ollen koira napsahti istumaan jo ennen kontaktia - en tosiaan odottanut, että olisi pysähtynyt niin näpsäkästi! Muutaman onnistuneen kerran jälkeen otin välissä hypyn muutaman kerran, joka sujuikin moitteettomasti, maksi korkeudellakin.

Tämän jälkeen vuorossa oli muuri, alkuksi medi korkeudessa, sitten maxi. Tuntui ihan hullulta käskeä koira hyppäämään maxi muurin yli, sillä se oli tooooosi korkea mielestäni! Mutta eipä yrittänyt neitikoira kiertää vaan hyppäsi moitteettomasti yli. Hienoa! 

Muistuteltiin myös putki, se piti ekana juosta vierestä, mutta sitten muisti, että siitähän piti mennä läpi! Vieläkään en sen kummemmin ohjannut koiraa, vaan mentiin yksi este kerralla, siten että kutsuin toiselta puolen, viittoen kuitenkin estettä, paitsi putkeen saatoin vauhdin kanssa. Olen kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hyvin Demi otti nuo uudet esteet, ja sain todettua samalla, että pallo on sopiva väline meille vireen ylläpitoon. 

 Sunnuntaina 10.4 käytiin kentällä taas treenaamassa, tokoa. Armaan kanssa lähinnä seuraamista, perusasentoa sekä nyt lisänä liikkeestä maahan. Hyvin toimi koira, ja vire mitä parhain, ainut että maasta en yhdellä kehotuksella saanut ottamaan perusasentoa, vaan piti kannustaa monesti, että uskoi saavansa nousta. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että meni maahan. Demille vain muutama sivulle tulo ja muutama seuruu pätkä kentän kopin seinämän viertä. 

Ja kyllä koirat nauttii, että on taas kevät ja saa sulalla kentällä juosta niin lujaa kun kintuista lähtee! Kuvissa muuten uudet hienot valjaat jotka hoitotäti Kati oli ukolle ostanut :) Ainiin Demikin sai synttäreiden johdosta, uuden hienon oranssin Jokke-niitti pannan! Armaalla on samallainen, mutta maastonvihreä. 

Mutta tässä kaikki olennaisin mitä meidän elämässä on tapahtunut viime aikoina, keskiviikkona sitten agility Demin kanssa! 

Mirrin poseeraus.

Bloggauksen kuvat ©Heidi H. / Siina J.
Ja kirjoittaja pahoittelee, että jotkin kuvista pomppivat vähän miten sattuu, mutta mokkula tökkii niin voimakkaasti, ettei hermo kestä selvitellä asiaa sen enenpi :D

Ainiiin! Ja enää ei ole neitikoira varmaan kahteen- kolmeen viikkoon rähissyt yhtään koiraa "kunnolla", muutaman kerran saattanut haukahtaa, mutta  huomion saa pois käskyllä! Jes. Mutta ei pie intoutua liikaa, sitähän ei taas tiiä mikä koira rähinän taas laukaisee.