Molempina päivinä paras!

Pitkän, n. vuoden kestäneen kisatauon jälkeen palasimme Armaan kanssa taas agilityradoille, ja kyllä kannatti!

Lauantaina starttasimme VarPSin kisoissa, jotka olivat sorapohjaisella kentällä. Kisoihin oli ilmoitettu vain neljä medi1 koiraa, joista me Armaan kanssa starttasimme viimeisinä. Paineita ei juuri ollut, kun kolme muuta koiraa oli ottanut hylsyn, niin ei meillä sen huonommin voisi mennä.

Rata alkoi kahdella hypyllä, tämän jälkeen rengas ja siitä jatkona puomi. Armas oli puolessa välin puomia kun minä edes pääsin koko puomin luo ja keskisikin sitten hypätä kontaktin yli kun en ollut karjumassa vieressä kuin palosireeni hiljentämässä vauhtia, 5vp. Siitä sitten oli vienti putkelle, ja perään pari hyppyä, näissä ei taina mitään olla, mutta sitten tuli keinu. Nooh herrahan tietysti odotteli minua jo puolessa välin keinua, kun minä yritin saada luuni keinule asti, siinä odotellessaan Armas keksikin kääntyä takaisin päin, ja mie olin ihan, että elä nyt helekutti soikoon kiänny takas. Siinä hetken tilannetta jännitettyäni, Armas teki yhtä siron käännöksen kuin äsken ja palasi keinun meno suuntaan, ja suoritti keinun normaalisti loppuun. Tästä ei virheitä kun keinun molemmat päät pysyivät ilmassa koko tämän apinoimisen ajan, ja kuuluikin yleisöstä kommettia "se on sirkuskoira!". Keinun jälkeen oli pari hyppyä, joista toisen riman Armas otti alas, kun unohti taas, ettei omista siipiä, siitä 5vp.  Siitä sitten A:lle, ja sitten suoraan edessä kepit, oli muuten hankala tuoda kepeille kun ne oli niin suoraan siinä eessä, noh jotain sählättiin niin 5vp. siitä sitten. Kepeiltä oli hyppy, putki ja sitten vielä viimeinen hyppy, näissä Armaalla ei ollut enää mitään ongelmaa.

Niin sitä sitten tehtiin ainoana medi1 luokan koirana tulos, ja näin ollen voittokotiin, tosin ilman LUVAa! Sij. 1/4 ja ratavirheet 15vp, ja ihanneaika alitettiin 9sec.

Palkinnoksi lahjakortti seuran seuraaviin kisoihin, koirien vesilelu, pari luuta sekä muutama koiran keksi. Vähän jäi masentamaan kun ei ruusukkeita ollut :(

Sunnuntaina sitten suunnattiin Pieksämäen Palveluskoirayhdistys RY:n järjestämiin agilitykisoihin, agilityB-radalle. Kisat järjestettiin hallissa, joten miun luotto meni siinä sitten, kun hallissa hajut jää niin paljon pahemmin seisomaan kun kentällä, niin epäilin Armaan jäävän haistelemaan vaan, kun aika moni koira sitä teki. Medi1;siä oli ilmoitettu 6, mutta oli yksi pois jäänti. Armas startttasi toisena. Jo rataan tutustuessa kävi ilmi, että ihanne aika oli todella kova, eikä sitä tultaisi varmasti hevillä alittamaan.

Radalle lähdettiin sillä asenteella, että jos tulos saadaan niin ollaan jo voittajia. Rata alkoi kolmella hypyllä, joista ensimmäisen Armas laitto sileäksi, siitä 5vp. Oli kyllä oma mokani, kun jätin koiran aiiivaan liian kauas, niin ei sitten osannut hahmottaa hyppykohtaa. Hyppyjen jälkeen oli putki, siitä hyppy, hyppy, A , hyppy, putki, hyppy, puomi. Puomille otti kontaktit tosi hyvin. Siitä sitten hyppy ja kepit. Meillä on kyllä joku keppi kirous nyt, vienti kepeille kusi taas, ja tuomari tuli tosi lähelle, ja vieressä näytti että kielto, ja sitten vielä yskäisi, tästähän pieni rasilialainen tykkäsi hyvää, rupesi sitten räksyttämään tuomarille, ennenkun sitten oman ajan räksytettyään suostui jatkamaan matkaa, ja suoritti kepit hienosti loppuun saakka. Kepeiltä matka jatkui hypyn kautta keinulle, ja keinusta putkeen, ja tämän jälkeen sitten vielä kolme hyppyä ennen maalia.

Näin ollen tulos oli 7,70, 5vp kepeiltä ja 2,7sec yli aikaa. Tämä riitti ykkös sijoitukseen - 1/5! Tällä kertaa kuitenkin kolme koirakkoa teki tuloksen medeissäkin. Kukaan ei kuitenkaan mini taikka medi koirissa saanut ihanne aikaa alitettua, eli siis kovat olisi ajat saanut olla.

Palkinnoksi tuli lahjakortti seuran järjestämiin kisoihin, pokaali, ruusuke sekä ruisleipää :D

Vielä loppuun kyllä pitää kommentoida, että olen tosi tyytyväinen koiraan, joka ei vuoteen ole kisannut (agirodun joukkue skabaa lukuunottamatta) ja treeneissäkään ei olla montaa kertaa käyty. Mutta olihan se jo tiedossa tietysti, että Armas on koira jolle useat toistot eivät sovi, vaan sillä pysyy motivaatio korkealla kun vain satunnaisesti harrastetaan. :) Saman huomasi kun oli nuo Porin, Kuopion ja Joensuun näyttelyt peräkkäisinä viikonloppuina, Joensuussa Armas väisti tuomaria jo ihan mahdottomasti (siihen verrattuna miten oli Porissa ja Kuopiossa), eikä varmasti sen takia, että olisi pelännyt, vaan koska perseili ihan vaan tympääntymistään.