+203, laukausvarma!!!

Willenskraft Vonne "Demi" 

Luonnetesti 26.05.2012 Pärnävaara

Tuomarit, Reijo Hynynen & Wilhelmiina Virolainen

Toimintakyky           +2   (Hyvä)

Terävyys                   +1  (Pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustutshalu         +3  (Kohtuullinen,hillitty)

Taisteluhalu             +2  (Kohtuullinen)

Hermorakenne         +1  (Hieman rauhaton)

Temperamentti         +3  (Vilkas)

Kovuus                     +3  (Kohtuulisen kova)

Luokseenpästävyys  +3  (Hyvän tahtoinen,luokseen päästävä,avoin)

Laukaus pelottomuus +++ Laukausvarma

Kyllähän mie tiesin, ettei tuolta koiralta vati ihan helposti kaadu, mutta et noikin hyvät pisteet oikeilta alueilta niin JES!

 

Tuomareiden kanssa leikkimään lähti miltein heti, joka oli yllätys, tai siis se ei että lähti vaan se että leikki sillä harjanvarrella, sitä en uskonut :D Kelkkaa ei muuta kuin vilkas, muutoin keskittyi heiluttamaan kelkan vetäjälle häntää, kun Demiä ihmetytti niiiiiin paljon miten se nyt noi heiluu ja naruja heittelee! Sitten haalaria aluksi säikähti - mutta palautui samantien, eikä muistanut enää uudestaan ohi mennessä, että jotain olisi tapahtunut, sama tynnyrin kanssa, molemmat käveli suoraan katsomaan eikä empinyt hetkeäkään. 

Sitten kun oli vuorossa omistajan puolustusta, niin siinä Demi antoi ajoissa varottavan haukahduksen, ja tämän jälkeen antoi "uhkan" edetä aika pitkällle, ennenkuin alotti nonstop paukutuksen (ja tuomari sanoi että hampaitaankin vilautteli siihen malliin ettei minun tarvitse kyllä pelätä tuon koiran kanssa liikkua missään), tuomarin tullessa "ihan iholle" peruutti taakse, mutta aivan saman tien myös nousi sieltä (joka oli itselleni tärkeintä, että ei jäänyt taakse), ja jatkoi paukutustaan - kunnes tuomari sitten perääntyi pois ja heitti risun pois niin Demi luuli että hänelle heitettiin keppi ja unohti jo että tuomari oli hetki sitten ollut "pahis". :D Eli siis palautui samantien.

Pimeässä huoneessa tuli hirmusta haipakkaa - ihan kuin mihin tahansa "valoisaan huoneeseen", vähän ihmetteli kun tuomarit heittivät muovisen tuolin koiran yli viereen, mutta ei sitäkään säikähtänyt katsoi vain ihan hölmönä ja jatkoi etenemistä. Ekana löytyi toinen tuomari, ja siitä sitten jatkoi jouhevasti melkeinpä suorilta minun luokseni, eli ei ongelmaa. 

Yksin seinään jäädessä kyllä pisti semmoisen metelin pystyyn, että huh huh, mun on kyllä ollut tarkoitus harjotella tuota yksin kiinni jäämistä, mutta eh... on vähän unohtunut :D Noh joka tapauksessa miun perään huusi koko ajan, kunnes sitten reakoi lähestyvään uhkaan ja antoi pari uskottavaa haukahdusta siihenkin suuntaan, mutta päälimmäisenä kyllä oli mamma mielessä. Muttta tosiaan minkä kuuntelin, niin aika pitkälle sai uhka tulla ennenkun Demi lähti puolustamaan itseään ja heti uhkan laannuttua jatkoi mamman perään haikailua, eikä välittänyt sen enenpää "hyvikseksi muuttuneesta tuomarista".

Laukauksetkin Demi kuunteli vaan "ohi mennen" ei pahemmin keskittynyt kuuntelmaan niitä, vaan seuraili lähinnä mitä tuomarit tekivät. :)

Todella tyytyväinen olen koiraan, ja oli mukava saada palautetta miten hyvää työtä koiran kanssa on tehty - kysyivät alkuun siis koiran historiasta ja näin pois päin, voin olla todella ylpeä kodinvaihtajastani!