A ♥

Voittaja viikonloppuna otettuja kuvasia Aasta ♥

Blogin ulkoasua päivitelty :)

Demi tottistelee.

Käytiin eilen äidin luona liperissä, siinä samassa sitten päätin käydä tottistelemassa valoisalla kentällä - köh linjaauto asemalla :D

Eka jokunen seuruu pätkä, suoraa pätkää / yhden käännöksen kanssa, ihan kivasti, mutta rupesi edistämään taas kun alkoi maltti mennä, pitää rueta neidiltä vaatimaan enemmän. >:(

Sitten muutama luoksetulo, palkkasin eteen enkä vaatinut perusasentoa loppuun. Pitäisi varmaan kyllä opettaa Demi tulemaan suoraan sivulle, mutta jotenkin tuli opetettua sekin tuosta edestä istumisen kautta sivulle, miten Armaskin. Noh pitää nyt itelle päättää et jomminkummin :D

Ööö, niin ja liikkeestä maahan menoja. Meni rivakasti ekasta käskystä maahan, mutta luokse palatessa rupesi hiippailemaan ylös, siitä saatiin vähän neuvotella. :/

Demillä pitää kiirettä :D

Demi sai toimittaa vetokoiran virkaa kun oli siskontyttö viikonlopun kyläilemässä, ja eipähän tuo tuntunut laittavan asiaa ollenkaan pahakseen ;) Perjantaina käytiin pieni lenkki auratuilla teillä, joissa vauhti meinasi kiihtyä liiaksi kun Demin oli niin kevyt vetää. Lauantaina sitten lähdettiin maalle, yöllä oli lunta tullut ja teillä ei mennyt kuin auton jälet (joissa ahkio kyllä kulki hyvin, ja pysyi linjassaan eikä valunut sinne tänne) niin oli vähän hillitympäää vauhti kun ei päässyt reutomaan miten vaan. Aika paljon oli ongelmia sen suhteen ettei Demi kovin hyvin kulkenut ilman että mie kulin samaa tahtia - jota mie en tietenkään pitkän päälle jaksanut, kun tuo neidin vauhti on tollasta juoksua :D Onneksi sitten Armaan perässä lähti ihan hyvin kulkemaan. Jännä kun potkukelkan kanssahan minä jään kanssa taakse ja annan sieltä kehotuksia mennä eteenpäin - ja silloin menee, niin eikö se ole melkein sama kun kävelen perässä ja sieltä annan ohjeita jatkaa ahkion kanssa eteenpäin ? Noh ei näkyy.

Vetovarusteena oli vetovaljaat, liina ja ahkio, en aisoja jaksanut viritellä päälle viikonlopun aikaan, maalle ei mahtuna autoon ja muutenkin on nopiampi kiskasta vetovaljaat piäle kun rueta länkiä & aisoja kiinnittää :) .

--

Siinä vielä jokunen kuva viikonlopun touhuiluista. :)

Armas ei vaan ole näyttelykoira, millon mie sen uskon??

Tänään Kantelesärkässä agilitykisoissa Armas tykitti hienosti itsensä A radalla 2/6 ja B radalla 1/6 eli korkeimmalla pallilla sai poseerata! Noh ei se kyllä ihan niin hyvin mennyt kuin olisi voinut mennä, virheitä tuli molemmilta radoilta, mutta ihanneaika sitten puolestaan alittui myös molemmilla radoilla. Oli minun onneni että mulla on äärettömän nopea koira, niin ei tullut aika virhettä, sillä ihanneajat tällä tuomarilla olivat eritttäääiiiin tiukat. :)

4.12 Voittaja 2011

Nyt on aikasta vapaa suomennos, kun oli jotenkin tosi kauttarantain kirjotettu, niin yritäppä siinä sitten saada pää pointti irti..

Tuomari: Roberto Velez Pico, Puerto Rico

"Toivoisin pään olevan maskuliinisempi. Erittäin hyvät hartiat. Todella hyvä ylälinja. Toivoisin näkeväni enemmän potkua takana. Erittäin hyvä luonne."

VAL ERI VAK4

Armaan esiintyminen oli aikasta vaisua katsottavaa, ennenmminkin yritti liikaa, kuin että olisi ollut vasta hakoinen. Ei suostunut oikein intoutumaan millään, yritin nostattaa kierroksia tempuilla, mutta eiii (( - ei tietysti, aina on kehässä riehuminen kielletty, niin miksi nyt sitten saisi riehu, tuumasi Armas )). Pakko kai se on taas myöntää, ei ne näyttelyt vaan oo Armaan juttu. Pöh!

Mutta reissu oli mukava, oli mukavata nähhä brasiliero immeissii pitkästä aikaa sankoin joukoin. :) Niin ja Ikea Tampereeltakin tuli ostettua tyhjäks :D Voittajasta ostin Armaalle metallihäkin, Demille heijastinliivin, sekä koirille sapuskaa jokusen kilon. Niin ja tuli koeajettua häkin vetoalustakin, joka tuli postista alkuviikosta, oli muuten ihan älykätevä näyttelypaikalla! Sai koira rauhassa olla siellä, ja sai itte liikkua ilman että tarvis miettiä kuka vahtii tavaroita, kun nyt ne kulki kätevästi mukana :)    

-- Demi oli viikonlopun appivanahemmilla hoidossa, ja hienosti oli neitikoira ollut :) Tänään kun kotiin tuli, niin ei paljon ole pää pedistä alku tervehdyksen jälkeen noussut, sen verta koville ottanut tuo maalla olo! :D

Tokoa kuvin.

Pöh,joku hiekotti tiet :(

Oli eilen tarkoituksissa päästä potkukelkkailemaan Demin kanssa, joskin toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin viimeksi, mutta eih, joku oli hiekottanut kaikki tiet siihen kuntoon ettei siellä potkukelkalla potkittu :( PÖH!

Noh päätettiin kuitenkin lenkkeillä Karsikkoon Casper-faaraon luokse kahveilemaan. Demille laitoin vetovaljaat päälle, ja itelle vetovyön, että josko neiti ymmärtäisi, että nyt olisi lupa vetää. Voi tauti sitä huutoa, kun Demi äkkäsi että kaivoin valjaat esille, ei pysynyt neiti koira nahoissaan, piti viedä eteisestä muutaman kerran olkkarin portin taakse rauhottumaan, kun oli niin kiihtynyt että hyppi jopa ovea vasten, että nyt mennään! :O

Oikeastaan samoin tein kun pihalle piästiin Demi oli sitä mieltä, että nyt muuten mennään eikä meinata! Ei hyvä tavaton, ei millään olisi  malttanut rauhallisesti kävellä (kiljuu/joglaa), vaan heti olisi pitänyt saada viedä  minua kuin pässiä narussa! Että joo, ei epäilystäkään siitä, ettei olisi tajunnut että valjaat päällä saa vetää - kaulapannassa ei. :D Meno matka karsikkoon oli aika - noh selälle käyvä, kun sai pidätellä kyllä ihan kunnolla ettei vedä kumoon miuta. Noh perille kuitenkin hengissä päästiin, ja voi elämä taas mikä huuto oli kun Demi näki pitkästä aikaa ihanan Casperin, huoltojoukkoineen, ja Armas puolestaan oli enenpi innoissaan niinstä huoltojoukoista, ei niinkään 1½v faaraouroksesta ;)

Siinä kahviteltuamme ja seurusteltuamme suuntasimme takaisin mutalan suuntaan, Kossu ja Casper lähtivät saattamaan meitä, Demi meinasi taas revetä liitoksistaan, olisi halunnut päästä Casperin kanssa telkkuamaan, siinä sitten näköpiiriin sattui muuutama vieraskoirakin, niille neiti avautui epätavallisen suureen voluumiin, eikä mikään kielto taas mennyt läpi - eikun koira kylelleen lumihankeen ja odottaa että rauhoittuu, sen jälkeen sitten olikin taas kuulolla. Seuraavassa risteyksessä kun tuli taas vieraskoira vastaan, sille ei neitikoiran tarvinnut enää kuin nostella säkäkarvojaan, riitti että "OHI" käskyllä mentiin tilanteesta ohi. Demi vain välillä tarvitsee vähän muistuttelua tuohon ettei sikailla.  :)

Menomatka oli huomattavasti miellyttävämpi, Demi veti vain sen verran, että paine tuntui, mutta minun ei tarvinnut takakenossa kävellä, vaan sain suorassa ihan kävellä, ilman pelkoa että töksähdän nenälleni kun neiti kiskaisee. :D Muutama hölkkäpätkäkin otettiin, siinä Demi meinasi vähän intoutua liikaa, ja lähti painattamaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen pysyi ravissa! :D Nyt on hyväksi valjaat todettu ;)