Isoja asioita pienelle koiralle.

Katsokaa ensin yllä oleva video, ennenkun tuomitsette, valitettavasti minä taikka useammat eläinlääkärit, jotka koiraa ovat tutkineet, eivät ymmärtäneet koiran tilan vakavuutta. Ymmärrän heitä, ymmärrän itseäni, miksi lisätutkimuksiin meno lykkääntyi puolisen vuotta. Videot kuvattu viikon sisällä  ennen diagnoosin toteamisesta.

Heinäkuussa Armaan oireilu (tai siis oireettomuus) paheni siinä määrin, että Armas neliraajahalvautui tilapäisesti (palautui kyllä täysin), jolloin tein päätöksen, että enää ei jäädä kuulostelemaan. Varasin ajan Aistiin.

Maanantaina 28.7. me sitten odoteltiin Aistin odotusaulassa lääkärin luo pääsyä.

Lääkärinä meillä oli ELL Rakauskas Mindaugas, jonka kanssa kommunikointi tapahtui lähinnä tulkin välityksellä, sillä minun englannilla ei kovin pitkälle päästy. Hän kyllä ymmärsi suomea paremmin, kuin minä häntä.

Ensin juteltiin siitä miksi oltiin siellä, eli Armaan oireista, jotka nyt kertaan tähän, eli:

Kerran vuoteen sai voimakkaat kipukohtaukset, koira oli selkeästi kivulias, kulki kyyryssä, kiljahteli ym. Ensimmäisen kerran 2/2013, silloin diagnoosi suolistotulehdus -> kipulääkitys ja mahan suojalääkkeet, ja sitten 1/2014, jolloin diagnoosi jätettiin avoimeksi, mutta kortisoni auttoi kipuihin. Näytin videon.

Lievempiä kiputiloja oli muutamia, koira saattoi olla väsynyt / poissaoleva, mutta seuraavana päivänä taas painatti menemään tuhatta ja sataa, ja tämän jälkeen taas saattoi mennä useampi kuukausi ilman mitään oireita. Ulkopuoliset eivät kaikkia näitä lieviää 'kiputiloja' edes havainneet.

Yleisesti ottaen Armaasta alkoi tulla vähitellen arvaamaton laumassa, viimeinen niitti oli keväällä, kun kävi syyttä kaverin kääkkäpennun päälle (ei purrut kiinni, mutta kuitenkin), se oli viimeisiä kertoja kun Armas oli laumassa.

Tässä vielä postaukset viimeisimmältä kahdelta ELL käynneiltämme 2013 & 2014 .

Tämän jälkeen ELL teki omat tutkimuksensa, otteet suoraan hoitokertomuksesta.

Kliininen tutkimus: Normaali
Ortopedinen tutkimus: Normaali
Neurologinen tutkimus: Armas on virkeä ja valpas, sillä on normaali asentotunto ja asentotuntoreaktiot kaikissa raajoissa. Aivohermot ovat normaalit ja selkäydinrefleksit  normaalit. Armas ei ole kivulias selän painelussa tai kaularankaa käsiteltäessä.

Tässä vaiheessa eläinlääkäri totesi koiran olevan tämän pohjalta terve, mutta videolla näkyvä kipu tulisi luultavammin koiran kaularangasta. Oli mahdollista ottaa MRI sekä muita tarvittavia kokeista (esim.selkäydinnäyte, jos vika ei muualta löydy), suostuin, annoin budjetin jonka sisällä heillä oli täysin vapaat kädet tutkia missä vika on. Meidän passitettiin muualle siksi aikaa, sillä tutkimuksiin menisi aikaa, ja odotushuone ei olisi ollut fiksuin paikka odottaa piinaavia tunteja diagnoosia.

3h myöhemmin minulle soitettiin, magneettikuvat oli otettu ja vika paikallistettu. Vaatisi akuutisti leikkaushoitoa. Siinä sitten soiteltiin muutama neuvoa-antava puhelu, sekä järjesteltiin rahoitusta (nyt ei puhuta satojen, vaan tuhansien eurojen operaatiosta), ennenkun menimme tapaamaan lääkäriä ja jutelemaan löydöksistä ja mahdollisesta leikkauksesta.  

Jatkotutkimukset:
MRI (pää): normaali
MRI (niska): extraduraalinen selkäytimen puristus C4-5, nikamien välilevyt C4-5-6 ovat rappeutuneet.
MRI (selkä): Nikamien välilevyt Th12-13-L1 ovat rappeutuneet lievästi pullistuen, mutta eivät aiheuta minkäänlaista puristusta selkäytimeen.

Eli siis kaularangassa selkäydin oli kahden välilevyn kohdalta 'kasassa', toisesta kohin huomattavan voimakkaasti. Kuulema oli ihme, ettei koira oireillut voimakkaammin. Myös selkärangasta löytyi rappeutumia, mutta ne olivat ihan ok, eikä aiheuttaneet selkäytimeen puristusta. Oli aika hurjaa nähdä nämä kaularangan MRI kuvat. Lääkäri selitti mitä voitaisiin tehdä ja miten leikkauksessa edetään, vastali minun kysymyksiin. Lääkäri kertoi leikkauksen olevan klinikalla rutiinileikkaus, mutta lääkärille haastetta toi operoida koira jolla ei ole näkyviä oireita - eli luultavasti koira lähtisi klinikalta huonommassa kunnossa mitä se oli tullessaan, mutta viikkoon pitäisi tasaantua. Tietysti noin vaativassa leikkauksessa oli riskinsä, mutta prosenttuaalisesti paranemismahdollisuudet olivat erittäin hyvät, jollei tule mitään komplikaatioita.

Armaalle sovittiin leikkausaika heti seuraavaksi aamuksi, ja koira jäi sitten yöksi klinikalle sisään. 9:ltä minulle soitettiin, että leikkaus on alkanut, ja n. yhden aikoja leikkaus oli ohi, ja sujut niinkuin piti. Iltapäivällä voisimme tulla hakemaan koiran ja sitten keskusteltaisiin jatkohoidosta.


 Aistin seinällä oli juliste mikä oli kuin suoraan Armaan selkärangasta! Toisessa välilevyssä tilanne oli vähän parempi, mutta toisessa selkäydin oli ihan kasassa (näin kuvat, ja sain ne mukaankin, mutta hitto, miun koneessa ei mikään ohjelma kykene avaa niitä!).

Leikkaus: Ventral slot, C4-5 tyräytynyt materiaali poistettiin, saaden aikaan hyvä selkäytimen dekompressio. Tehtiin fenestraatio välilevyyn C5-6. Ei leikkauksen aikaisia komplikaatioita.

Diagnoosi: välilevytyrä C4-5.

Armas oli leikkauksen jälkeen melkoisen poissaoleva ja etenkään minun lähellä ei halunnut olla alkuunkaan. Sai 10pv antibioottikuurin ja 5pv oli kipulääkelaastari sekä 2x1tbl/pv rimadyl 20mg, sitten putosi pelkälle kipulääkkeele, jota syötin antibiootin kanssa 1tbl/pv, atb loppuun asti, ja sitten jäi kipulääkekin pois ja ei sen jälkeen oo moista tarvinnu.

Näin me sitten lopultakin saatiin diagnoosi, hetken tunsin katkeruutta ekaa lääkäriä kohtaan, joka ei ehdottanutkaan vuonna 2013, että vika voisi olla missään neurologisella puolella, mutta toisaalta, nyt on liki 4vkoa leikkauksesta ja meillä on mennyt todella hyvin ja Armas alkaa taas olla oma iloinen itsensä, joten on varmasti aivan turhaa miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin tai jättää tekemättä, pääasia on, että nyt saadaan kuntoutettua Armas niin hyvin, että pystyy elämään vielä ainakin toisen mokoman terveen kaularangan kanssa! :)

Eläinlääkärin mukaan Armas pystyisi vielä palaamaan kilpakentille aksan pariin, mutta minusta tuntuu, että meidän kisat on kisailtu ja Armas saa viettää onnellisia eläkepäiviä lenkkeilyn (ja muun höpöhöpö "harrastamisen") merkeissä jahka kuntoutus on ohi! Eli ensikeväälle otetaan harrastusideoita vastaan! ;) 

Kuntoutuksesta:

Ensin oli 4vko täysilepo (ei hyppimistä, riehumista, ei portaiden kävelyä, kaulapannatkin saivat jäädä laatikkoon pölyttymään, vain valjaita saa käyttää), ulkoilutus vain kytkettynä, lyhyitä matkoja usein, mutta ensiviikolla pitäisi sitten aloittaa vähitellen varsinainen kuntoutus, joka jatkuu 4-6kk, jonka jälkeen pitäisi tosiaan pystyä elämään ihan täysipainoista elämää. Luotto fyssärimme kanssa olikin jo puhe, että miettii toiminta suunnitelmaa siltä osin Armaan kuntoutukseen. Tästä se lähtee.

On ollut kyllä melkoiset 3,5vkoa, koti on modattu Armalle sopivaksi, sängystä on ruuattu jalat irti, verhot on ikkunoissa (muutoin hyppisi ikkunaa vasten, että näkisi ulos, kun sängyssä ei jalkoja niin ei näe siitäkään), koiraportit on sijoiteltu siten, että Armaan on mahdollista koko ajan olla läsnä ilman, että pääsee hyppäämään minnekkään ym. Todella outoa on myös käyttää koiraa hihnassa pihalla, asutaan kuitenkin melko korvessa. Noh toisaalta vielä oudonpaa mahtaa olla laittaa jalat sänkyyn paikalleen ja ottaa verhot ikkunoiden edestä, voi tulla kyllä sisäinen kriisi tästä itselle, kun eka 4vko minimoi kaiken rasituksen, sitten pitäisi uskaltaa antaa koiran esim. hypätä sänkyyn. Noh pikku hiljaa hyvä tulee.

 

Loppuun vielä, suuri kiitos Aistin henkilökunta! Saimme erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua niin koira, kuin ihmisetkin. Suosittelen!