Kiia

Perjantai iltana meidän porukka sai uuden vahvistuksen, Norjalainen metsäkissa Kiian. Kiia tuli ensin koeajalle, ja jos sopeutuu meille, jää piristämään Paronin eläkepäiviä. Syksyllä Kissan muutettua äidilleni (annoin sinne, koska protestoi koirista pissimällä koirien nukkumapaikat, mukaanlukien sohvan), Paronista tuli vähän yksinäinen, niin olen tässä nyt jonkin aikaa etsinyt sopivaa kaveria sille. Toivottavasti Kiia on sellainen.

Alku vaikuttaa lupaavalta, suurimman huolen aiheeni Armas, on osoittautunut Kiialle helpoksi nakiksi, Kiia kun ei turhaan karkuun juokse, vaan kulkee juuri siitä mistä haluaa, ei Armaskaan pääse urpoilemaan ja juoksuttamaan. Paimenet pitäisi tänään esitellä neidille, en kyllä usko sen tuottavan ongelmia, sillä ne väistävät kissaa, toisinkun tuo ärrieri.

Paroni ei oikein ole sanonut vielä juuta eikä jaata. Kiia eilen suhisi sille, Paronin tullessa nuuskuttelemaan, joten Paroni vissiin ajatteli, että pie tunkkisi ja odottelee Kiian hyvittelyjä. Yöllä ei ollut mitään suhinoita tms. että mitään vihanpitoa ei ole meneillään, vaan ovat aika väliinpitämättömiä toisilleen vielä, mutta ymmärtäähän tuon. Ällä pupuunkin Kiia tutustui jo.