Mökki elämää & Agirotu2011!

Perjantaina suuntasimme Liperin kautta savonrannalle, Liperistä kyytiin nousivat Pilvi koiriensa Pikin ja Zinin kanssa. Demin suhtautumista varoen, pakkauduimme autoon siten, että Zin tuli etupenkille minun jalkoihini ja aikuiset koirat Pilvin seuraksi taakse. Hyvin ahtaudesta huolimatta meni reilu puolituntinen savonrannalla, lukuun ottamatta sitä, että Piki meinasi syödä Demin nenän kun neiti halusi matkalla haistella Pikkelssiä.

Perillä sitten laskettiin koirat mökille irti juoksemaan, eikä koirilla koko illan aikaan juuri ongelmia ollut, oli kiva huomata, että Demi toimii (ainakin uros) laumassakin. Kyllähän se kiljuu, mutta sallittakoon se sille, niin kauvan kun ei agreta niin minun puolesta kivahdelkoonsa, jos muuten juttuun tulee.

 

Illalla Demi oli niiiiiin väsynyt, ettei se kyennyt kuin makaamaan keskelä pihaa taju poissa :D Kun neitikoirahan päätti alku illasta, ettei hän jää mökille, kun mie käyn päätalolla (vajaan 2km päässä), vaan lähti sitten juoksemaan perään. Kerta lähti juoksemaan niin saikin juosta sitten mennen tullen, josko se joskus oppii, että mie en sitä hylkää vaikka autolla lähdenkin. Ainut hyvä puoli tuossa on se, että Demi vaan juoksee perässä, ei yritä näykkiä renkaita tai kiertää auton eteen, pysäyttääkseen sen, se vaan tulee mukana, ettei häntä vaan hylätä. Illasta ja aamusta oli vähän jäykkä, hieroin ja venyttelin sitten, en tosin yhtään ihmettele tollasen revittelyn jäljiltä, mutta sunnuntaina liikkui jo normaalisti. 

Ainiin saatiinhän koirista myös yhteinen mökkki pose:

Omasta mielestä yks parhaita kuvia miun kaksikosta! :)

Lauantaina lähdettiin sitte kohti Imatraa, kuuman sään vuoksi päätettiin ottaa "seikkailureitti" ja pysähdeltiin alvariinsa. Demi jäi appivanhempien luokse maalle. 

Ensimmäinen etappi meillä oli jo Kerimäellä, suurinta puukirkkoa siinä tovi töllöteltiin ja jäätelöt syötiin. Sitten savonlinnaan, ja siellä pysähyttiin rantaan uittaa koiria, ja piettiin varmaan tunnin auringon otto hetki sitten siinä. 

Sitten matka jatkui erinäisten pysähdysten kera, mutta lopulta sitten oltiin Imatralla, joskus 7 jälkeen illalla, matkaa siis tehtiin 6 tuntia! Perillä meitä odotti sheltti Vekkula, johon Piki rakastui tulisesti, Zin puolestaan intoutui leikkimään paimenpojan kanssa.

Sunnuntai aamuna sitten suuntasimme kohti Lappeenrantaa, matkamme pää syyn takia, elikkästä siis kohteenamme oli tietysti agirotu! Paikalla oltiin jo ennen 10 koska Pikin startti oli heti kymmenen jälkeen, eli tiedossa oli pitkä ja uuvuttava päivä, sillä Armas oli radalla vasta 3 pintaan, rotuagin merkeissä. 

Lopulta sitten kun oli meidän aikamme mennä kentälle, en saanut koiraa edes nostamaan laukkaa, eli siis odotukset olivat korkealle - juuei. Myö siis startattiin ekana. Tuomarilta lupaa lähteä odotellessani päivittelin vain mielessäni kauhukuvia siitä kuinka koira jäisi ekan esteen taakse, ja vilkuttaisi sieltä minulle "juokse mamma ihan keskenäsi" - asenteella, noh luojan kiitos lupa lähteä saatua Armas pinkaisi matkaan, noh joo, ehkä hölkkäsi matkaan on osuvampi kuvaus, sillä vauhti oli niin hidas, ettei minun juuri tarvinnut juosta, vaan kevyt hölkkäily riitti, mihin en todellakaan tuon koiran kanssa ole tottunut! Hienosti Armas kuitenkin jaksoi vetää radan loppuun asti, ottaen vain yhden kiellon putkelta, kun pyörähti siinä paikallaan ympäri ennenkun juoksi sen läpi, muuten puhdas rata. 

Maaliin siis päästiin ja seuraava koirakko radalle. Neljän koiran joukkueemme ei hääppöisesti kisassa pärjännyt, sillä Armas, Dali ja Maisa olivat olleet jo aamusta asti paikalla ja sen myös koirista huomasi, Vega taas puolestaan ei vuoteen ollut edes agility esteitä nähnytkään, mutta kokemuksena oli aivan mahtava tapahtuma, ja varmasti ollaan myös ensivuonna paikan päällä!

Koko joukkue, Maisa, Vega, Armas ja Dali.

Video joukkuueemme KATURAKIT suorituksesta: *KLIK*

Että tälläistä tällä kertaa!

Kuvatuksia.

Päivittelyä päivittelyä.

Vähän on tuo blogin päivittely jäänyt, mutta sanottakoon puolustukseksi, että hyvä syy on!

Kesäkuun loppu meni aika tehokkaasti remppaa tehdessä, uudella asunnollamme, jonne muutettiin Juhannuksena. Koirat olivat melkein päivittäin mukana remppaa tekemässä, jotta tutustuivat uuteen asuntoon ja tottuivat sen tuomaan uusiin ääniin. Armas oli aika vaivaton, herra seuraili remontti puuhia silmä kovana vieressä - muttei kuitenkaan koheltanu maalipurkkeja kumoon, minkä Demi mielellään olisi tehnyt, näin ollen neiti koira pidettiin kytkettynä parvekkeen ovella.  Varsinainen muutto tosiaan sitten oli juhannuksena, tai oikeastaan juhannuksen jälkeisellä alkuviikolla, ensin kärrättiin tavarat asuntoon, ja sen jälkeen koriat perään, voi sitä riemua kun elikot nuuskuttivat joka paikan ja vimmasivat, onhan uudessa asunnossa neliöitä liki 20 enemmän kuin vanhassa luukussamme.

Juhannukseen vielä palatakseni, Demi oli ensimmäistä kertaa hoidossa! Ystäväni Sara, Riiviön omistaja, otti neitikoirani hoiviinsa, jotta minä pääsin avoni sukujuhlille, ilman huolta elikoista. Armas puolestaan lähti Nooran mukaan Lieksaan jusseilemaan! Molemmat koirat olivat olleen kiltisti, Demi oli jopa naapurin Väinökoiran kanssa käynyt vähän nuuhkuttelemassa, ja Armaalle seuraa piti Nooran vanha bisoni narttu Neena. Kiitos rakkahat ystävät vielä kerran koirien hoidosta! :) Ainiin ja allekirjoittanut aloitti juhannuksen ajamalla soratiellä auton lepikkoon, luojan kiitos koirat eivät olleet kyydissä! 

Viime viikonloppu oltiin taas möksällä, savonrannalla. Demi ui taas paljon ja Armaskin haki palloa vedestä, mutta ei taas herran takapää toimi, joten lähinnä kahlailuksi meni :/ En käsitä mikä siinä on, ei taas suostunut takajaloilla potkimaan kun harvakseltaan, joten uiminen oli taas aikamoista räpiköintiä.

Niin ja kokeiltiin myös koirien reakointi haulikon laukaukseen, appiukko on kovasti sitä mieltä, että supimetälle lähtee ärrierini kanssa - en oo ihan vielä vakuuttunut! :D Mutta niin takaisin aiheeseen. Ekana otin Armaan pitkään hihnaan, ja mentiin pellolle, ampuja pellon keskelle ja lupa ampua. Noh pamahus kun kuulu, Armas oli ihan haukkana menossa ammuttuun suuntaan, ei mitään merkkejä, että pelkäsi, päin vastoin jäi tuijottamaan taivaalle nättäen siltä kuin kysyisi "minne se meni, mie haen sen!" , ja laskinkin sitten Armaan irti, Armas ampui saman tien mettään, tuhina vaan kuulu kun nenä kävi! Palasi ekasta käskystä luokse, mutta näytti ihan siltä että oli harmissaan kun ei löytänyt mitään.  Hieno ukko!

Sitten Demi, noh siihen olin varautunut, että neiti koira sekoaa, kun Demi pelkää aina kaikkea , tai noh suhtautuu epäilevästi.  Sama kuvio kun Armaan kanssa, koira pitkään hihnaan pellolle, ampuja keskelle peltoa, ja lupa ampua.  Demi säpsähti ja rupesi tuijottamaan metsään, hetken päästä säkäkarvat nousivat, mutta ei kuitenkn ääntä antanut. Sitten katseli vähän ympärilleen ja säkäkarvat laskivat, sitten katsoi vielä metsään, taas vähän säkäkarvoja nosteli, tämän jälkeen katsahti minua ja olemuksesta näki että "antoi asian olla ja unohti koko pamahduksen" , sitten laskin hihnasta irti , jolloin Demi juoksi korvat lintassa ampujan luokse ja takaisin miun luokse ja jäi katsomaan pitkät päällä, että mitäs nyt! :D

Molempien koirien reaktio siis oli hyvä, mutta en sitten tiedä kumpi on parempi, että on utelias ja haluaa löytää "kohteen" vaiko, että jännittää mutta unohtaa koko asian? Noh pääasia, ettei tarvitse miettiä sitä, että koirat saisivat halvauksen siitä, että kuuluu joku kova ääni. :) 

Käytiin myös kentällä lähinnä Armaalle keppi ja kontakti treeniä, hyvin meni, en nyt jaksa siitä sen enenpää spekuloida :D

Kuvat lisään joko omana päivityksenään tai tähän, sitten kun saan kotosalla tietsikan tulille ja kuvat sinne. :)  Että tälläistä tällä kertaa! Viimestään ensiviikonloppuna palataan sitten agirodun merkeissä!

12.06 Joensuu RN

Tuomari: Reijo Tuovinen, Suomi

"Alle keskikoon. Riittävä raaja luusto. Hyvä pää. Suora selkälinja. Lyhyt lantia. Hyvin kulmautunut edesta ja takaa. Hyvä rintakehä. Liikkuu jäntevästi, mutta lyhyellä askeleella."

Rodunomainen lähestyessä x

AVO EH

Nyt voin sanoa, et olen tooooooooodeeelllaaa tyytyväinen käyttölinjaiseeni! T:n jälkeen EH oli todella positiivinen yllätys! <3

Näyttelypaikalle tullessa Demi taas esitteli sulasointuista ääntänsä vähän turhankin hanakkaan (ei suorastaan ees rähissyt, vaan mölisi muuten vaan!), mutta sitten kun vaihdoin näyttelyhihnan kaulaan, niin saman tien loppu äänen käyttö kuin seinään :o En käsitä!

Kehässä Demi oli tosi hienosti, liikkuminen 7 muut avoimenluokan nartun kanssa ei tuottanut ongelmia, ja yksilö arvostelussa, liikkeessä ei mitään valittamista esittäjän puolelta myöskään, hampaita katsoessa olisi mielummin antanut pusuja tuomarille kun että olisi seisonut kiltisti ja antanut katsoa hampaat. Noh lopulta tuomari sai sitten katsottua ne kuitenkin. Seisoa neiti ei olisi halunnut "sakemanni seisonnassa" - vaan vapaasti, miten yleensäkkin seisotan.

Ainiin tokaisihan tuo tuomari, että tämän koiran kanssa täytyy rueta kehiä kiertämään! - kun sanoin että ei oikein vielä ymmärrä hampaiden katsomisen päälle kun käynyt vaan kerran näyttelyissä tätä ennen.

Kuvat (c) Pilvi H.

Kuulumisia!

Enpäs ole kuukauteen juuri blogia kirjotellu, mut eipä tässä oo hirveesti tapahtunukkaan, Demillä kun oli juoksut. Nyt sitten ollaan päästy takas arkeen kun Demikin suvaitsi juoksunsa lopettaa.

Alotetaan vaikka Armaasta. Tänään 16.05 kävimme Armaan kanssa Eläinklinikka Kivuttomalla, tutkituttamassa Armaan vasenta jalkaa, kun se nyt on mielestäni sitä enenmmän varonut kun ennen. Jalastahan Armas sai kennelliitosta tuomion että 1, ja nivelrikko, noh nyt oli eläinlääkäri hyvin kummissaan, että miten jalka voi olla ykkönen, koska nivel on kunnossa.

Lainaus ell lausunnosta "Armaalle on kyynärpäiden virallisessa lausunnossa annettu 1.aste nivelrikkoa. Muutokset löytyy lateeri projektissa, mutta nämä eivät ole varsinaisessa nivelessä, vaan kyseessä on pikemminkin lihasten kiinnityskohta joka on epätasainen" .

Varmuuden vuoksi Armaalta kuvattiin myös kaularanka, ettei siellä mitään - eikä ollut. Ainiin rauhoitus oli taas oma sessionsa, minun kanssa Armas nukahti ihan hyvin- paitsi kerran nousi takaisin kyleltään seisomaan kun käytävästä kuului koiran haukkua, niin pitihän ukon palata maan pinnalle pitämään jöötä, mutta sen jälkeen nukahti taas. Muttamutta Kun lääkäri otti sen ja vei röntken huoneeseen, kuului pian huuto, että koira on tolpillaan, että voisinko tulla sen luokse, noh kuvat saatiin sitten otettua siten että itse olin Armaan vieressä ja silittelin sitä. Kun kuvat oli saatu otetuksi, ja myönnetty lupa lähteä pois, Armas nukahti ihan reporankana syliini :D Ei taas herra voinut toimenpiteessä nukahtaa vaan vasta sen jälkeen.

Helpottavaa tietää, että Armaan kipuilu on jotain "pinnallista" eikä nivelessä. Ell. suositteli hoidoksi fysioterapiaa, paikallista sähkö/magneetti hoitoa ja tulehduskipulääkettä jos tarvitsee (> isomman rasituksen jälkeen).

Sitten jos Demiin, Demin kanssa käytiin agiliitämässä ekaa kertaa juoksujen jälkeen. Putki ja A meni tosi kivasti, kepit  oli jotain kamalaa, ja sitten kolmen esteen sarjaa jotka olivat vähän niinkuin L-n muodossa, lopulta alkoi oivaltaa, että kolmaskin este on hypättävä. 

Ohitukset menee jo välillä niin, ettei tarvitse kuin vilkasta toista koiraa, mutta ikävä kyllä myös välillä siten, että olisi kaikkine raajoineen kimppuun menossa, mutta enää tosi harvalti käyttäytyy niin huonosti. Demi myös on nähnyt vähälle aikaa, narttu koiran pennun ja uroskoiran pennun, niitä kohtaan Demi käyttäytyi todella kivasti - väliinpitämätön oli kun oli saanut haistelluksi.

Muutoin koirat ovat vaan olleet ja hengailleet. 
Loppuun tietysti kuvapläjäys!

Demi 2v.2kk (c)Pilvi H.

Tiitiäinen 3v1kk

Näyttelyiden täyteinen pääsiäinen!

22.04.2011 Lahti KV

Tuomari: Satu Stenroos, Suomi
"Erinomaista tyyppiä. Hyvät mittasuhteet. Hyvät yksityiskohdat päässä. Kaunis ylälinja. Hyvät suorat eturaajat. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin."

VAL ERI VAK2 SA PU3

--

23.04.2011 Lappeenranta KV

Tuomari: Carl-Gunnar Stafberg, Ruotsi
"Trevligt huvud. Bra uttryck. Bra hals. Lite framskjutet skulderparti. Stadig kropp. Aningen underställd bak. Rör sig bra. "

Vapaa suomennos:
"Miellyttävä pää. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Hieman etupainoinen lapa. Vankka runko. Aavistuksen alhaalle sijoittunut selkä. Liikkuu hyvin."

VAL ERI VAK2  SA  PU3

--

Cacibi jäi saamatta, mutta kaksi hyvää arvostelua enenpi takataskussa, joten eipä tässä voi olla kun tyytyväinen koiraa, joka jaksoi kaksi rankkaa näyttelypäivää putkeen.

Kolmeen päivään Armaan kanssa karttui trippimittariin vajaata 1000km ja n.10 tuntia autossa nakottamista, että siinämäärin oon tosi yllättynyt, että koira jaksoi.

Nyt ei ookkaan Armaalle sitten näyttelyitä ihan heti katsottunakaan, että jos nyt kiertäisi välissä muutaman vaikka tuon saksalaisen kanssa.

Saksalaisesta puheen ollen, pisteli neiti tallin oven poskeensa Lappeenrannan näyttelyiden aikana, kun oli hänet jätetty sinne, ettei sisällä aiheuta kaaosta. Kiva kiitos.