Viikonloppua ja maanantai.

Löhöperjantai sai uuden merkityksen kun keksittiin lähteä 8 maita illlalla hiihtämään koirien kanssa, otsalamppujen valossa! Kyllä minnuu hivenen meinas hirvittää kun sakemannit keksi pilkko pimeessä rueta kisaa siitä kumpi saa eka edellä menevän Armaan kiinni - molemmat oli siis valjaat yllä ja olivat kiinni minulla. Noh hengissä selvittiin ja hauskaa tuntu rakkiloilla olevan kun osan matkaa olivat kiinni ja loppumatkan sitten saivat irti rallata. :)

Lauantaina käytiin heittää taas lenkki hiihtäen, välilä koirat piuhassa, välillä irti. Kevät ja aurinko on kyllä <3 Lenkkeilyn jälkeen vielä käytiin paistaa iltapäivällä nuotiolla makkaraa ja koirat joutuivat yllättäen sukulaislasten saartamiksi, yllättävän kivuttomasti se menikin! :)

Sunnuntaina sitten yllätin hurttiloiset pihalta leikkimästä - hahaa! sainpas kuva-aineistoa. Se on harvinaista, sillä Demi ei leiki pennun kanssa jos huomaa minun olevan paikalla, erikoista.

Sitten iltapäivällä Ällä vanhus pääsi vähän pihalle jalottelemaan, Demin tarkassa valvonnassa ;)

Sitten vielä maanantaihin, käytiin Armaan ja Demin kassa kaverin ja sen kersan kanssa parituntinen kävelemässä, hetken sai koirat olla irti koirien ulkoilutusalueella, mutta muutoin joutuivat hihnassa olemaan, kun aika rajallisesti mihkään vaunujen kaa pääsi :)

Keskiviikko treenit!

Agilityn saralla meillä on nyt pieniä muutoksen tuulia puhaltanut, Demi stopataan täysin kontakteille namialustalla ja itse en koiraa radalla palkkaa - vaan palkka tulee avustajalta.

Demin tarkkuus kärsii siitä kun se koko ajan kyttää ja huutaa minulle, että joko saa palkan (pallon) . Joten nyt sitten ajattelin piruutta kokeilla, jos Erjalle annan pallon ja hihkaisen sille aina PALKKA - kun on syytä heittää pallo. Tää onnistu aika hyvin, Demi oli HUOMATTAVASTI hiljaisempi koko treenin.

Namialustan otti tosi hyvin vastaan, hivenen epäilin, ettei sitä kiinnosta, mutta nyt kun se ei saanut hajua siitä, jotta pallo olisi minulla - malttoi se jopa lihapullienkin eteen jotain tehdä. Itse olin vaan hölmö kun olin silpunnut valmiiksi lihapullat niin pieniksi, että isonenäisellä paimenellani meinasi mennä murut nenään kun niin autuaasti niitä imuroi, ja tämä toki oli myös aika hidasta. Helpommalla olisi selvinnyt kun olisi siihen kokonaisen lihapullan vain jättänyt :D

Eka pallo palkka tuli keppien jälkeen - keppien jotka jouduin keppikepiltä edelleen itse näyttämään Demille. Tämän jälkeen sai taas hivenen ojentaa hurttaa, että palaisi takaisin kuulolle - pallo kun meinaa viedä aivot mennessä. Noh kuitenkin heti kun putkeen sen vaan sai lähetettyä matka jatkui, täysikokoinen muurikaan ei menoa hidastanut, ja sitten taas oli kontaktilla alusta - hyvin otti ja matka jatkui paremmin A:lta kun puomilta - syynä saatto olla isommat namipalaset. Siitä sitten hyppy, putki, hyppy ja pussi, pussia en tiedä ollaanko menty, mutta nyt ekalla kerralla käänty pois kun ei olevinaan löytänyt pussin suuta, mut eikun lähetys takas pussiin, ja sen jälkeen ei ongelmia - tässä taas pallo palkka Erjalta.  

Sitten Demi autoon ja oli Taunon ja Ricon vuoro käydä hallissa. Ricolle eka hyppyjä pari (rimat alimmassa) ja sitten muutama harjoitus " vaikeaa " putki kulmaa, eli siis tuo hyppy 15 toiselta puolen ja kutos putkelle - kerran jätti menemättä putkeen, kun huomasi putken menevän "erisuuntaan" kun minne mie jäin, mutta uusi yritys ja sen jälkeen ei ongelmaa. :) Sitten A:lle namialusta, meinaa Ricolle tuo pysähtyminen olla vaikeaa, kun meinaa heittää nyrin aina kun pysähtyy kontaktille :D Noh joo, mut saatiin hyvä pätkä A - hyppy 9. - putki 10. mentyä siitä sitten. Sitten kokeiltiin vielä muutama kerta puomia, siitä on itselle tullu jotenkin todella pelottava este Ricolle, hirvittää jotenkin laittaa se sinne, kun sillä on niin holtiton vielä tuo askel, jotta sieltä kun rumpsahtaa alas niin ei kiva, mutta edistystä viime kertaan oli tapahtunut, Rico ei kaahottanutkaan puomia, vaan hiukan jopa jännitti (ei siis pysähtynyt, tai empinyt kulkea, vaan kyyristeli hiukan)! - tokaisinkin Erjalle, että jos Demi taikka Armas olisi aikanaan reagoinut samalla tavalla olisin saanut vuosisadan angstin  kun mulla on pelokas koira josta ei ikinä tuu mitään - noh tänäpäivänä tällä kokemuksella minkä olen lajiin tähän mennessä saanut, olen TODELLA TYYTYVÄINEN, että koira jopa katsoo mitä vastassa on, eikä mene satalasissa turvalleen! Pari toistoa, sitten loppuun mukava kevenny hyppy ja putki, ja siitä olikin hyvä sitten samalla vauhdilla juosta hallista ulos koiran kanssa. Iloinen pikkiukko oli <3

Lopuksi vielä otin Demin halliin, hetken mietin onkohan kovin fiksua, sekun kerkiää autossa kerätä tuota intoa enemmän kun tarpeeksi, ja niinhän siinä taas kävi että kaahottamaanhan se rupesi, MUTTA !!!!!!!!!! Ekaa kertaa olen sen kaahotuksesta todella ylpeä! 4 hypyn jälkeen huomasin itse ettei minulla ole toivoakaan sitä saada ohjattua kepeille ja ennätin jo kääntyäkin pois päin kepeiltä, ajatuksena, tää oli niin tässä, mutta mitä tekee Demi? Juoksee päin keppejäja rupeaa ite kepittää!??!?!!?!?!!? Mie olin ihan poissa tolaltani moisesta "takaiskusta", ei Demin pitänyt osata keppejä! Kepit loppuun päästyä hihkuin Erjalle " PALLO - HEITÄ DEMILLE HETI PALLO!!!!!" - olin siis antanut alkuun ohjeen, että suoritan radan kokonaan, sitten loppuun vasta pallo, mutta nyt meni suunnitelmat uusiksi :D Voi että mie olen ylpeä saksalaisestani <3 Pieni asia, mut mulle se merkitsi tosi paljon, kun keppejä ollaan tosi heikosti harjoteltu, ja en odottanut että se todella osais mennä ne itte! :)

Mahtava fiilis jäi treeneistä ja sen kyllä näki Demistäkin miten tyytyväinen se oli pallosuussa, kun mie olin aidosti mega tyytyväinen siihen! <3

Nyt pitäs sitten osata olla pilaamatta noita keppejä siltä... Hitto, mitenköhän lähestyn asiaa ensikeskiviikkona.

Liettuan maalla!

Viikko sitten torstaina alkoi minun ja Armaan matka kohti tuntematonta - nimittäin Liettuaa! Olin ilmoittanut Armaan kahdelle päivää Vilnassa järjestettäviin näyttelyihin (voittaja sekä vilnus cup- näyttely) . Matka alkoi Marjalan ABCltä, josta nousimme Hojomatkojen bussiin, eikun häkki kokoon ja koira mökkiin. Armas suhtautui bussiin oikein kivasti, ei inahdustakaan menomatkan aikaan. Matkalla pysähdyttiin lukemattomia kertoja (bussi kuskin lakisääteiset tauvot sekä kyytiin otettiin populaa) ja laivaankin mentiin (koirat jäivät bussiin) , huomasi kyllä Latvian ja Liettuan rajapinnassa että Armasta alkoi kypsyttää koko aikainen kusitaukoilu - tullessa osasin olla fiksumpi enkä joka pysähdyksessä sitä häirinnyt. 

Hotellille saavuttiin iltamyöhällä, pikaisesti tsekattiin hotellihuone ja sitten suuntasimme hurttiloiden kanssa pihalle - pitkä matka vaati veronsa ja oli vähän kankeaa porukkaa, mutta siitä ne vetristy. Löydettiin tsäkällä myös kauppa, Miia ja Sanna meni käymään siellä, niin minä vahdin hurttiloita. 

Huonekaverina meillä oli Sanna ja Ruuti, joten oli odotettavissa melko mukavasti menevä viikonloppu, koirilla tuskin mitään kärhämää tulisi (molemmat pojat kun elävät asenteella - oo niinkun toista ei oiskaan) . Joskin illalla Ruuti harhautui ja kokeili nousta minun sänkyyn Armaan vierestä , silloin Arppu murahti, ei edes noussut ylös, vaan pienen vaisun murahduksen päästi ja Ruuti saman tien väisti - on ilo katsoa noiden elehtimistä, miten pienellä toinen ymmärtää eikä tieten tahtoen astu toisen varpaille! 

Yö meni muuten rauhallisesti mutta Armas jonkin verran vahti pöhähteli, kun hotelliin sattui samaan aikaan jotain kymppi vee kakaroita pari joukkueellista ja ne sitten keksi kuinka kivasti koirat reagoi kolisemiseen ja huutamiseen -.-

Aamulla sitten nokka kohti näytelypaikkaa, siellä lähinnä kameran varressa heiluin, hienoa menestystä tulikin bussiporukallemme!  Meidän kohdalla menestyksestä ei voinut puhua, Armas päätti ettei suostu skarppaamaan korviaan, vaikka tuomari moneen kertaan kävi päästelemässä ihme ääniä, yrittäen saada koirasta jotain irti mutta eiiiiii :D Yleisilme jäi aika mitättömäksi jos minulta kysytään, ja muutenkin koiraa tuntu kehtuuttavan koko touhu. Armas tuntui myös vetävän perunapellon nenäänsä siitä, että asettelin sitä. Tuloksena VAL EH. Arvostelu suomalaiselta tuomarilta saatiin venäjäksi, joten jos joku tätä osaa suomentaa niin olisin todella kiitollinen!! 

 Sitten sekalaisesti kuvia kehistä: 

Heti kehästä pois tultua herra suvaitsi korvat laittaa nätisti :D

 

 

Huonekaverimme ei tyytynytkään mihinkään tylsään voittaja titteliin vaan sijoittui sen lisäksi vielä ryhmäkehässäkin toiseksi, onnea vielä kerran Ruuti <3 Ja Miian kaanankoira Nuka oli ROP, ja ryhmäkehä meni läpi juoksuksi. Päivä oli pitkä mutta sitäkin antoisampi :) Illalla suunnattiin hotellilta sikäläiseen pitseriaan syömään ja koirat jäi hotellille vetelemään hirsiä ( Armas kevythäkkiin, ja ihme oli siellä vielä tullessakin ;) ). Tämä yö meni paremmin kun aikasemmin uskalsin ärähtää Armaalle kunnolla, et nyt loppu tuo apinoiminen (edellis yönä pelkäsin herättäväni huonetoverin - mutta köh, se on näkyy aika sikeä uninen, tul huomattua :D ).

Aamulla ennen aamupalaa oli huoneiden tyhjennys ja avainten luovutus ja sitten taas kohti näyttelypaikkaa. Jälleen aamu meni kameran kanssa heiluen, ja iltapäivällä oli sitten Armaan kehä. Tällä kertaa Armas oli paremmalla fiiliksellä - esiintyi ihan kivasti ja suvaitsi jopa pitää korvat nätisti. :D VAL ERI2 oli tulos. Arvostelu on niin huonolla käsialalla kirjotettu että sisältö jäi aikapitkälti arvoilujen varaan, joten jos joku haluaa siihenkin vielä kantaa ottaa niin olisin hyvin iloinen: 

Sitten Armaan sisko Namu oli VAL EH, tälle tuomarille

 Namu oli liian pieni ja simpsakka tytteli. 

Sitten Ruuti päätti taas olla paras, eli ROP sekä vielä voittaa ryhmän ollen RYP1! Bis kehä meni läpijuoksuksi, mutta oli se vaan aika hieno kattoa tuttua vuohea isossa kehässä! Miian Tiitu kaanankoira oli myöskin ROP, ja pyörähti ryhmäkehässä. 

 Näissä tunnelmissa vietti hyvin mielellään päivänsä! Ainiin ja tulihan sitä muutama tuikitarpeellinen (heräte)ostos tehtyä, koirille karva-alusta (100x160), vain 15€, Ricolle niittipanta, vähän sakemanni krääsää, taulu sekä lasinen pieni koriste-esine, pakko oli ostaa kun oli suoraselkäinen ja kaikkea ;D 

Bis kehän jälkeen oli aika lähteä kohti koto Suomea. Eipä paljon jäänyt muistikuvia mitä matkalla Vilnasta Viron satamaan tapahtui, kun ulkona oli pimeää ja itsellä univelkaa niin paljon, ettei enää tiennyt milloin nukku ja milloin heräsi puoliunisena bussin päästelemiin ääniin. Matka kuitenkin meni tosi hyvin aina Joensuuhun asti. Kiitos reissukaverit!

Ricon viikonloppu oli hoitopaikassa mennyt  X näin ja X näin. :)  Onni on omistaa noin sopeutuvainen koira <3

Demillä puolestaan oli huippua maalla - kuten aina, ja kotiutuikin vasta tiistaina. 

Brassikuvat kehästä (c)Miia Jormanainen, muut ovat itseottamiani.