Liettuan maalla!

Viikko sitten torstaina alkoi minun ja Armaan matka kohti tuntematonta - nimittäin Liettuaa! Olin ilmoittanut Armaan kahdelle päivää Vilnassa järjestettäviin näyttelyihin (voittaja sekä vilnus cup- näyttely) . Matka alkoi Marjalan ABCltä, josta nousimme Hojomatkojen bussiin, eikun häkki kokoon ja koira mökkiin. Armas suhtautui bussiin oikein kivasti, ei inahdustakaan menomatkan aikaan. Matkalla pysähdyttiin lukemattomia kertoja (bussi kuskin lakisääteiset tauvot sekä kyytiin otettiin populaa) ja laivaankin mentiin (koirat jäivät bussiin) , huomasi kyllä Latvian ja Liettuan rajapinnassa että Armasta alkoi kypsyttää koko aikainen kusitaukoilu - tullessa osasin olla fiksumpi enkä joka pysähdyksessä sitä häirinnyt. 

Hotellille saavuttiin iltamyöhällä, pikaisesti tsekattiin hotellihuone ja sitten suuntasimme hurttiloiden kanssa pihalle - pitkä matka vaati veronsa ja oli vähän kankeaa porukkaa, mutta siitä ne vetristy. Löydettiin tsäkällä myös kauppa, Miia ja Sanna meni käymään siellä, niin minä vahdin hurttiloita. 

Huonekaverina meillä oli Sanna ja Ruuti, joten oli odotettavissa melko mukavasti menevä viikonloppu, koirilla tuskin mitään kärhämää tulisi (molemmat pojat kun elävät asenteella - oo niinkun toista ei oiskaan) . Joskin illalla Ruuti harhautui ja kokeili nousta minun sänkyyn Armaan vierestä , silloin Arppu murahti, ei edes noussut ylös, vaan pienen vaisun murahduksen päästi ja Ruuti saman tien väisti - on ilo katsoa noiden elehtimistä, miten pienellä toinen ymmärtää eikä tieten tahtoen astu toisen varpaille! 

Yö meni muuten rauhallisesti mutta Armas jonkin verran vahti pöhähteli, kun hotelliin sattui samaan aikaan jotain kymppi vee kakaroita pari joukkueellista ja ne sitten keksi kuinka kivasti koirat reagoi kolisemiseen ja huutamiseen -.-

Aamulla sitten nokka kohti näytelypaikkaa, siellä lähinnä kameran varressa heiluin, hienoa menestystä tulikin bussiporukallemme!  Meidän kohdalla menestyksestä ei voinut puhua, Armas päätti ettei suostu skarppaamaan korviaan, vaikka tuomari moneen kertaan kävi päästelemässä ihme ääniä, yrittäen saada koirasta jotain irti mutta eiiiiii :D Yleisilme jäi aika mitättömäksi jos minulta kysytään, ja muutenkin koiraa tuntu kehtuuttavan koko touhu. Armas tuntui myös vetävän perunapellon nenäänsä siitä, että asettelin sitä. Tuloksena VAL EH. Arvostelu suomalaiselta tuomarilta saatiin venäjäksi, joten jos joku tätä osaa suomentaa niin olisin todella kiitollinen!! 

 Sitten sekalaisesti kuvia kehistä: 

Heti kehästä pois tultua herra suvaitsi korvat laittaa nätisti :D

 

 

Huonekaverimme ei tyytynytkään mihinkään tylsään voittaja titteliin vaan sijoittui sen lisäksi vielä ryhmäkehässäkin toiseksi, onnea vielä kerran Ruuti <3 Ja Miian kaanankoira Nuka oli ROP, ja ryhmäkehä meni läpi juoksuksi. Päivä oli pitkä mutta sitäkin antoisampi :) Illalla suunnattiin hotellilta sikäläiseen pitseriaan syömään ja koirat jäi hotellille vetelemään hirsiä ( Armas kevythäkkiin, ja ihme oli siellä vielä tullessakin ;) ). Tämä yö meni paremmin kun aikasemmin uskalsin ärähtää Armaalle kunnolla, et nyt loppu tuo apinoiminen (edellis yönä pelkäsin herättäväni huonetoverin - mutta köh, se on näkyy aika sikeä uninen, tul huomattua :D ).

Aamulla ennen aamupalaa oli huoneiden tyhjennys ja avainten luovutus ja sitten taas kohti näyttelypaikkaa. Jälleen aamu meni kameran kanssa heiluen, ja iltapäivällä oli sitten Armaan kehä. Tällä kertaa Armas oli paremmalla fiiliksellä - esiintyi ihan kivasti ja suvaitsi jopa pitää korvat nätisti. :D VAL ERI2 oli tulos. Arvostelu on niin huonolla käsialalla kirjotettu että sisältö jäi aikapitkälti arvoilujen varaan, joten jos joku haluaa siihenkin vielä kantaa ottaa niin olisin hyvin iloinen: 

Sitten Armaan sisko Namu oli VAL EH, tälle tuomarille

 Namu oli liian pieni ja simpsakka tytteli. 

Sitten Ruuti päätti taas olla paras, eli ROP sekä vielä voittaa ryhmän ollen RYP1! Bis kehä meni läpijuoksuksi, mutta oli se vaan aika hieno kattoa tuttua vuohea isossa kehässä! Miian Tiitu kaanankoira oli myöskin ROP, ja pyörähti ryhmäkehässä. 

 Näissä tunnelmissa vietti hyvin mielellään päivänsä! Ainiin ja tulihan sitä muutama tuikitarpeellinen (heräte)ostos tehtyä, koirille karva-alusta (100x160), vain 15€, Ricolle niittipanta, vähän sakemanni krääsää, taulu sekä lasinen pieni koriste-esine, pakko oli ostaa kun oli suoraselkäinen ja kaikkea ;D 

Bis kehän jälkeen oli aika lähteä kohti koto Suomea. Eipä paljon jäänyt muistikuvia mitä matkalla Vilnasta Viron satamaan tapahtui, kun ulkona oli pimeää ja itsellä univelkaa niin paljon, ettei enää tiennyt milloin nukku ja milloin heräsi puoliunisena bussin päästelemiin ääniin. Matka kuitenkin meni tosi hyvin aina Joensuuhun asti. Kiitos reissukaverit!

Ricon viikonloppu oli hoitopaikassa mennyt  X näin ja X näin. :)  Onni on omistaa noin sopeutuvainen koira <3

Demillä puolestaan oli huippua maalla - kuten aina, ja kotiutuikin vasta tiistaina. 

Brassikuvat kehästä (c)Miia Jormanainen, muut ovat itseottamiani.