Saatiin perjantaina lauman vahvistukset Erjan kääkistä, jotka tulivat hoitoilemaan pe-la. Yhteiselo sujui ihan mallikkaasti, isoilla toki oli kopat ulkoillessa päässä (kunnon hanniballlekterit), jottei vaaratilanteita teiniagstien, taikka narttujen välillä pääse syntymään.
Armas otti vieraat vastaan tavallisen kalkkisesti, eli toivotti tervemenoa, eiku tervetuloa, mutta saman katon alle kyllä ihan muitta mutkitta mahtuivat, ei siinä mitään. :D
Hilma pieni oli kyllä koko vierailun ajan niin reipas pieni likka, jotta! Hetken jo mietin, että onkohan Hilman kaikki ongelmat vaan kuviteltuja. .. kunnes sitten ihan yks kaks Hilma turposi ihan hillittömäksi palloksi, söi kaiken mitä lattialta löysi, nieli ilmaa, kakoi, yski, oli levoton - jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu koira, olisin ollut varma, että sillä on vatsalaukun kiertymä. Hilma on ... Hilma. Kohtaus loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hetkeä myöhemmin se vetikin lonkkaa jo sohvalla autuaan tyytyväisenä nauttien saamastaan huomiosta! Tauno ei niin lääpittäväksi jäänyt, vaan tyytyi käpertymään sohvan toiselle laidalle "vähän väljemmille vesille" makoomaan. Yö meni koirilla rauhaisasti, Taunon hälytyksiä (joihin kukaan muu koirista ei mukaan lähtenyt) lukuunottamatta.
Lauantaina sitten Erja tuli hakemaan tiimivahvistuksemme, niin käytiin samalla yhdessä lenkillä valoisan aikaan. Kyllähän nuo spurttia otti ja tälläkään kertaa ei sydämmen tykytyksiltä selvitty kun nää pikkuurpot päätti taas vähän lähtä jollehin jälelle hännät tötteröllä! Luojan kiitos Armas on aika amatööri metsäsätäjä ja Hilma tappijalka, joten jäivät jumiin sellaseen saarekkeeseen ojien keskelle ja sain sen sieltä metsästettyä. Sakemannit kävi pienen lenkin heittää Tanen äänen perässä, ja sit olivattii jo takas jalan juuressa. Tauno heitti vissii vähän pidemmänkin lenkin, mutta tuli sekin ihan jouhevasti pihaan 10 min jälkeen.

Torstai-iltana ajateltiin käydä mökkitietä pitkin lenkillä ja koirat tavalliseen tapaan olivat vuorattu heijastimilla ja Armaalla myös vilkkuvalo (- jota hetken mietin, kelle sen laitan, ja sitten päädyin Armaaseen), koska eihän siellä enää illalla nähnä nenäänsä pidemmälle, niin edes heijastinliivit näkyy ottalampun valossa.
Oltiin jo hyvä tovi ulkoiltu kun koirat rupesivat mökkitien ympäröivällä pellolla juoksemaan ristiin rastiin, mutta palasivat pyynnöstä takaisin ja lähdettiin takaisin pihaan päin. Pian kuitenkin huomattiin, että Armas ei tullutkaan mukana, siitä se painajainen sitten alkoi. Huudeltiin Armasta ensin tieltä, sitten mentiin pellolle, ja lopulta sitten viimeisen näköhavainnon suuntaan alkavaan ryteikköön. Huudettiin, huudettiin ja huudettiin, mutta mitään, ei mitään kuulunut tai näkynyt. Armashan jos lähtee jäniksen perään se huutaa kun hinaaja - nyt ei kuulunut mitään, tunsin kylmän piston sydämmessäni. Pienen rämpimisen jälkeen löydettiin hirvien makuupaikat, eli oletus siitä, että se on hirven hajun perässä vahvistui. Vartti tuntiin mitään ei kuulunut, lukuisista huudoista huolimatta, päätettiin lähteä kiireen vilkkaan pihaan - katsomaan josko se olisi sinne juossut, eikä enää viitsinyt takaisin tulla (maasto hiukan arvaamatonta ja meillä vain yksi valo, eikä kummallakaan puhelinta, niin siksi toinen ei voinut jäädä etsimään koiraa yksin).
Pihaan tullessa kuitenkaan koiraa, ei näkynyt mailla ei halmeilla - itkin tässä vaiheessa jo silmät päästäni, sillä Armas ei IKINÄ ole muutamaa minuuttia kauvempaan ollut poissa näkyvistä, ja silloinkin sen on kuullut kun jänistä ajaa. Sitten soitinkin jo ystävälle, siltä varalta, että koira ei oikeasti löydy - kokoaisin varmasti porukan rämpimään metsää läpi metri metriltä - jos Armas vaikka onkin jäänyt jonnekkin kiinni, eikä näin ollen pääse tulemaan luokse. Puhelun aikana kuitenkin jostain keskeltä ei mitään alkoi kuulua todella tiheä ja hätänen haukku - ei riistan metsästys ääni, vaan sellanen mitä Armas piti pahimpina eroahdistusaikoinaan. Eipä siinä paljon ollut aikaa järkeillä, kun tiesin, ettei Armas hauku kauvvaa, niin eikun ääntä kohti - vaikka tässä tapauksessa ääni kuului selvästi kauvempaa, ja vastassa oli hillitin ryteikkö jossa oli hurjan leveitä ja syviä ojia loputtomasti - IHAN SAMA SINNE! Minua ei normaali olosuhteissa olisi moiseen *aska kasaan saanut kirveelläkään, mutta nyt mikään ei tuntunut läpi pääsemättömältä kun kuulin Armaan äänen.
Rämmittiin, huudettiin, rämmittiin ja vielä kerran huudettiin, välillä haukunta lakkasi, silloin kehotin Armasta haukkumaan lisää "kovasti" käskyllä , ja pari kertaa se vielä muutaman haukun antoi, kunnes taas hiljeni - mitään ei kuulunut. Ryteikön läpi päästiin lopulta aukealle pellolle - ja siellä jatkettiin huutelua. Loputtomalta tuntuneen ajan ja syventyneen epätoivon jälkeen lopulta liki tunnin jälkeen huomasin pellon toisessa päässä ryteikön reunassa tutun vilkku valon. ARMAS!
Se tunne kun tunnistit,että näet valon, mutta kohde ei liiku, oli ehkä maailman ristiriitaisin. Olin hajota onnesta "SIELLÄ SE ON", mutta samalla koin järjetöntä pelkoa siitä - "miksi se ei liiku? MIKSI?" Luojan kiitos kuitenkin kaikki oli kunnossa, mutta Armas vaan oli niin häpeissään / hätääntynyt, ettei uskaltanut tulla luokse kun vasta sitten kun jo lähellä - sitten pieni otus kyllä hajosi ihan totaalisesti, voi sitä hännän heilutusta ja ulinaa mikä pienestä koirasta lähti kun sen syliini - litimärkänä ja paskaisena sain <3


Ruokakin palo uuniin, eikä sitä enää oikein uuniloheks tunnistanut, mut pääasia, jotta pikkuotus löyty <3 Illalla Armas olikin ihan kanttuvei, ei paljon unta kyselly. Ohessa myös kuva mulkosilmäpapasta, eikun Paronista <3
Maanantaina kävin näyttely treenaa Aamun emää ja siskoa. Armista kuva materiaaliakin Tiina otti. Aamulle maanantaina tein jäljen kulmalla, hieno pentu oli, vaikka vähän tulikin ahnehdittua homman kanssa, mutta pätevä pentu on pätevä.
Demille tokotreeniä viikonlopun kisoja valmistellen. Myös avo-luoksetuloa hinkattiin taas, mutta eihhhh, ei se vaan koe ahaa elämystä sen kanssa. Käytössä takapalkka, ja tietää tasan, että palkalle pääsee heti kun pysähtyy, mutta SILTI valuu valuu ja vielä kerran valuu!
Tiistai päivän aikaan Aamu oli kokeillut tehdä itsestään hatun, ja teutaroinut itsensä pois portin ja oven takaa, ja kokeillut syöttää itsensä Demille ja Ricolle, kyllähän se oli vekin päähänsä saanut - että sitä mieltä oli Demi ollut Aamun seurasta, mutta kotiin tullessa veri oli jo sen verta kuivunut, että tämä välikohtaus oli sattunut jo aamupäivän aikaan, ja muutoin nuoriso oli sitten rellestänyt valtoimenaan asunnossa - ja sen näkönen oli kyllä kämppäkin. Demin olivat saanet teljettyä huoneeseen ja oven kiinni - joten ovat saaneet bilettää koko rahan edestä rauhassa -huoh...

Iltapäivällä vein Aamun omaan kotiin ja suuntasin teinin kanssa reeneihin. PEKOtreenit Ricon kanssa oli aivan MAHTAVAT uudessa paikassa maalaistalon pihapiirissä (käytössä navekka, traktori talli, leikkimökki, maakellari jne. )! 3 ukkoa, ei ilmaisuja, kun pilkkopimeetä oli, niin oisi Ricolla rullat jääny kyllä puolitiehen. Itse kovasti yritin tappaa koiran motivaation lähettämällä sen toistuvasti tyhjälle viimeisen ukon kanssa (..koska, pakkohan siellä nyt on ukko joissain olla...) , mutta silti koira teki töitä taukoamatta, välillä heitti isoakin lenkkiä pihapiirissä, mutta kokoajan pysyi työmoodilla - joskin (näin jälkikäteen sanottuna) hyvinkin selkeästi kertoen "mut äippä, eihän täällä oo ketään, mä oon tsekannu jo nää mestat" - eikä mennyt hurvitteluksi! Hitto vie, on se pätevä.
Tänään voisi Ricolle jälki tamineet PIIITTKKÄÄÄSTTÄÄÄ aikaa kaivaa esille, mutta mietin, josko tekisi pelastuskoirajälki tyyppisesti jälkitreenin, elikkäs jäljen päähän ukko. Hymmnn.. Katsotaan!
--
--
Aamu vietti meillä halloweenin, ja treffailtiin viikonlopun aikaan mm. Nemoa ja uutta tuttavuutta Kiira-belgiä. :) Kuvat kertoo kaiken olennaisen viikonlopusta.
Alla vielä Ricon sunnuntain PEKO-treeni kuvat, on se aika pätevän näköinen hienoilla uusilla liiveillään.
Tää postaus on .. hymmm .. 3vko? myöhässä mutta kuitenkin. Tälläinen pikku killi me sieltä Kokkolan reissulta Nemon kaveriks tuotiin, se tottelee.. tai on tottelematta nimeä H E S S U. :)
Sitten Nemon Kokkolan kuvasato, joka oli jostain syystä unohtunut koneelle :S
Sellanen reissu, toivottavasti pian päästään tekkee uus :D