Vieraita.

Saatiin perjantaina lauman vahvistukset Erjan kääkistä, jotka tulivat hoitoilemaan pe-la. Yhteiselo sujui ihan mallikkaasti, isoilla toki oli kopat ulkoillessa päässä (kunnon hanniballlekterit), jottei vaaratilanteita teiniagstien, taikka narttujen välillä pääse syntymään.

Armas otti vieraat vastaan tavallisen kalkkisesti, eli toivotti tervemenoa, eiku tervetuloa, mutta saman katon alle kyllä ihan muitta mutkitta mahtuivat, ei siinä mitään. :D

Hilma pieni oli kyllä koko vierailun ajan niin reipas pieni likka, jotta! Hetken jo mietin, että onkohan Hilman kaikki ongelmat vaan kuviteltuja. .. kunnes sitten ihan yks kaks Hilma turposi ihan hillittömäksi palloksi, söi kaiken mitä lattialta löysi, nieli ilmaa, kakoi, yski, oli levoton - jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu koira, olisin ollut varma, että sillä on vatsalaukun kiertymä. Hilma on ... Hilma. Kohtaus loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Hetkeä myöhemmin se vetikin lonkkaa jo sohvalla autuaan tyytyväisenä nauttien saamastaan huomiosta! Tauno ei niin lääpittäväksi jäänyt, vaan tyytyi käpertymään sohvan toiselle laidalle "vähän väljemmille vesille" makoomaan. Yö meni koirilla rauhaisasti, Taunon hälytyksiä (joihin kukaan muu koirista ei mukaan lähtenyt) lukuunottamatta.

Lauantaina sitten Erja tuli hakemaan tiimivahvistuksemme, niin käytiin samalla yhdessä lenkillä valoisan aikaan. Kyllähän nuo spurttia otti ja tälläkään kertaa ei sydämmen tykytyksiltä selvitty kun nää pikkuurpot päätti taas vähän lähtä jollehin jälelle hännät tötteröllä! Luojan kiitos Armas on aika amatööri metsäsätäjä ja Hilma tappijalka, joten jäivät jumiin sellaseen saarekkeeseen ojien keskelle ja sain sen sieltä metsästettyä. Sakemannit kävi pienen lenkin heittää Tanen äänen perässä, ja sit olivattii jo takas jalan juuressa. Tauno heitti vissii vähän pidemmänkin lenkin, mutta tuli sekin ihan jouhevasti pihaan 10 min jälkeen.