sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kisojen jälkeen on hyvä nollata, että jaksaa taas.

Ja nollauksen jalontaidon tämä trio kyllä osaa! :D Varmaankin oma jännitykseni purkautui eilisten kisojen myötä, sillä tänään koirat olivat kaikki ihan kaistapäisiä.

Armas ja Demi saivat olla valvonnassani hetkisen aikaa yhdessä ulkona, ja liekkö sen seurauksena Armaskin kirmaili täysin kaistapäänä kylmästä välittämättä. :) Demin osalta ulkoilu oli ehkä enemmän katselua, kun en vieläkään uskalla antaa noiden oikein olla yhdessä, ettei Armaan parantuminen vain koe takapakkia. Mutta Demikin kyllä tuntui tajuavan, että juoksi vain "vähän olevinaan" eikä korvat liimautuneena niskaan.








Päivällä suunnattiin sitten Volvon keula kohti Savonrantaa ja siellä käytiin sitten paimenien kanssa reilu tunnin lenkki, sporttrackeriin tuli n.6,5km, mutta koirille montamontamonta kilometria enemmän, sen verran hurjaa rallia vetivät edestakasin hangessa! Juuri tuota paimenet tarvitsivat.






Kotiin tultaessa otettiin vielä vähän tottisteluja iltaruuan merkeissä, mm. luoksetulon stoppia vähän rupesin Riksulle pohjustelemaan, sekä noutoa pitää nyt hiukan muokata, kun luulin, että tokon avoimessa 'nouda'- käskyn jälkeen saa antaa vielä 'eteen' käskyn, mutta eilisiä kokeita seuratessa selvisi, että se on lisäkäsky, ja Ricolle noutoon on opetettu 'eteen'-käsky, niin meni vähän paimenella aivosolut solmuun, kun sitä ei sitten tullutkaan. No eiköhän se siitä.

Nyt keittiön lattiaa koristaa kaksi hyvin väsynyttä paimenta ja olkkarin sohvalla Armas ja Kiia vetävät sikeitä vieretysten.


TK1 Pikku Tiitiäisen Ancara



Sieltä se koulari tuli! Ja ihan mallikkailla pisteillä.

Meno ei vieläkään ole niin puhdasta, kuin sen toivoisin olevan, mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen koiran asenteeseen, jolla kokeen läpi vei. :)

Eikun nenä kohti tammikuuta ja toivottavasti ekoja AVO-kokeitakin.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Aamun kanssa.

Aamun kanssa ollaan vähän tässä tottisteltu, ja neiti onkin oikein näppärä tokokoira! Hiukan pehmeä, mutta äärimmäisen helposti oppiva, jo parista toistosta ymmärtää mitä yritän pyytää, ei tarvitse vääntää rautakangesta.


Palkkautui tänään parhaiten kilon noutokapulalla, mutta myös pallo ja nakit kelpasivat, minä itsessäni en aivan palkaksi riitä, rupeaa katselemaan ja hyppimään dominoivammin vasten, että hei missä se OIKEA palkka on, kun esim. Rico tekee todellä pitkälle vain silläkin, että kehun/painin hetken sen kanssa.


Tosiaan kapulaan palatakseni, Aamu sai ihan hirmuisen hepulin kapulasta ja rallasikin se suussa aivan hillitöntä lenkkiä, toki ei ole hyvä, että lähtee se suussa rallaamaan, mutta viimeksi niiiiin pitkin hampain sain sen edes tökkäämään kapulaa niin tämä oli siihen nähden aivan mahtavaa! Otin kyllä myös vähän hallitumman noudon tapaisen, ilman loppuasentoa ja kapulaa heittäessäkin pidin pannasta kiinni, mutta tosi sähäkästi lähti kapulalle ja lähti tulemaan luoksekin, mutta vapautin hyvissä ajoin, ennenkun kerkii yrittää juosta ohi tms.




Myös jäävän maahan menon teetin ilman loppu nousua ja sekin oli tosi hieno, Aamulla maahan menot on tosi vahvat ja NOPEAT.  Avokaukoja tehtiin aamupäivällä eläinlääkärin vastaanotolla rokotusaikaa odotellessa n.2m välillä ja nekin oli tosi sievät, hienosti pysyy paikallaan!


Pitihän sitä myös käyttää hyväksi valokuujan läsnäolo ja sievä täpinöissään oleva paimen, tässä alla lopputulos. Kyllä mä tykkään tuosta otuksesta <3


Myös pari kuvaa kissalandian puolelta. Kiia on nyt ollut viikon ja alkaa olla tosi hyvin kotiutunut, ruoka maistuu ja laatikolla käy myös, tykkää leikkiä niin ihmisten kanssa, kuin myös Armaan leluilla, josta myös pari kuvaa alla. Paimenista ei välitä ja Armaalle välillä räsähtelee, jos ottaa päähän tarpeeks.







sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lenkkimaastojamme esittelemässä.


Tänään Demi sai kotinurkille mukavia vieraita, Tiina toi pojat kyläilemään. Demistä oli aivan huippua kiukuta pojille, kun ne eivät kiukkua takasi samallalailla kuin Riksu ;)
Pojat, ja etenkin Sisu katsoi Demiä kuin vähä-älyistä sen ravatessa edestakaisin poikien ja ihmisten väliä, pojat eivät ymmärtäneet alkuunkaan moisen veivaamisen päälle. Demi myös yllätti ja nosti sorkkaeläinten jäljen ja hävisi hetkeksi näkyvistä, taisi olla meleko tuore pellon ylitys, sillä ei oo kyllä Demin tapaista tuollainen.







Sitten vielä pari kuvaa pilke silmäkulmassa ensikevättä odotellessa. Kuvissa siis Demin keväälle suunniteltu sulho Sisu ♥ Korkeus eroahan herrasväellä ei ole kuin muutama sentti, mutta onhan Sisu puolta leveämpi Demiä.



Myös Aamu pääsi nauttimaan vierailevista tähdistä, ja Santun kanssa saivatkin oikein vauhdikkaat leikit aikaiseksi. Kuvia tuli taas paljon, mutta en osannu valita vaan paria parasta.








Joko saa mennä juoksee?



lauantai 29. marraskuuta 2014

Kiia


Perjantai iltana meidän porukka sai uuden vahvistuksen, Norjalainen metsäkissa Kiian. Kiia tuli ensin koeajalle, ja jos sopeutuu meille, jää piristämään Paronin eläkepäiviä. Syksyllä Kissan muutettua äidilleni (annoin sinne, koska protestoi koirista pissimällä koirien nukkumapaikat, mukaanlukien sohvan), Paronista tuli vähän yksinäinen, niin olen tässä nyt jonkin aikaa etsinyt sopivaa kaveria sille. Toivottavasti Kiia on sellainen.

Alku vaikuttaa lupaavalta, suurimman huolen aiheeni Armas, on osoittautunut Kiialle helpoksi nakiksi, Kiia kun ei turhaan karkuun juokse, vaan kulkee juuri siitä mistä haluaa, ei Armaskaan pääse urpoilemaan ja juoksuttamaan. Paimenet pitäisi tänään esitellä neidille, en kyllä usko sen tuottavan ongelmia, sillä ne väistävät kissaa, toisinkun tuo ärrieri.

Paroni ei oikein ole sanonut vielä juuta eikä jaata. Kiia eilen suhisi sille, Paronin tullessa nuuskuttelemaan, joten Paroni vissiin ajatteli, että pie tunkkisi ja odottelee Kiian hyvittelyjä. Yöllä ei ollut mitään suhinoita tms. että mitään vihanpitoa ei ole meneillään, vaan ovat aika väliinpitämättömiä toisilleen vielä, mutta ymmärtäähän tuon. Ällä pupuunkin Kiia tutustui jo.