lauantai 19. tammikuuta 2013

Kääkkä rikasta menoa

 
 
Oltiin poikiin kanssa ulkoilemassa Erjan kääkkätrion kera. Tosi mukavasti meni ulkoilu koko sixpäkin kanssa! Vähän minua hirvitti aina jos Tauno lähti pinkoo täpöllä saksarit perässä- ei se tollo tajunnut yhtään, että on vaan 20kg pienenpi - niin ja että saksanpaimenia oli kaksi!
 

 
 
 
1½ tuntia taisi montulla vierähtää, sen jälkeen saatiin vielä Erja ja kääkät meille kahvittelemaan :) Ottoa vähän meinas jännittää - että sisälläkin pitäs uskaltaa leikkiä, hui!! Mut hienosti pysy homma kasassa sisälläkin - hienot piskit. :) Kyllä sitä arvostaa niin kovasti kun on koirat jotka toimii laumassa.
 


torstai 17. tammikuuta 2013

Amoral

 
Demin pentu Otto tuli meidän elämää piristyttämään 1½viikoksi,  viime sunnuntaista alkaen. Oltiin vielä savonrannalla kun Otto tuli, Demi oli pennusta hivenen sitä mieltä, että juu ei oikeestaan tarvii tulla meille  :D Käytiin vähän Demin ja Oton kansa kävelemässä ensiksi, Demi oli aika rauhaton kun Otto haukkui sille, mutta ihan ne samalle tontille mahtui, joskin Ottoa en uskaltanut irti laskea, jottei vaan hypi Demin päälle (Demillä kun oli vielä arse hellänä pe-la yön suolitukoksesta) ja Demi sitten ärähdä sille kunnolla.  

Sitten Demi sisään ja sanoin avolle että laskee Ricon pihalle (itsellä Otto vielä hihnassa) , poijilla luonnistuikin leikki samointein kun en antanut Otolle mahdollisuutta räksyttää Ricoa pystyyn (Otto on vähän maalta, niin etiketti säännöt uupuu :D ) niin Ricokaan ei päässyt tekemään mitään ennakkoluuloja vaan heitti samantien leikiksi. Sinne ne pojat jäi pihalle keskenään ja hyvin tyytyväisenä riehuivat sen aikaa kun me pakkailtiin tavarat Joensuuhun lähtöä varten. Demi jäi maalle appiukon ja anopin kaveriksi - hyvin kuulema menee<3

Kaupungissa poikaa tuntui vähän jännittävän, ulkona tuppasi haukkumaan kaikki epäilyttävät asiat - kuten pyöräiliät , ikävä kyllä meidän lenkit keskittyvät tuon pyörätien varteen joten hyvin lupaavasti alkoi! No ei vaieska, todella nopeasti Otto ymmärsi mitä saa ja mitä ei tehdä, keskiviikkona pyörätiellä menevä pyörä jo ohitettiin hienosti irti ollen ja haukkumatta :) Toki ne jonkin verran Ricon kanssa toisiaan lietsoovat, mutta toisaalta myös aika paljon Otto kattoo Ricosta jo, että mihin "pitää" reagoida ja mihin ei.

Alkuviikon Otolla oli maha ihan sekaisin, mutta keskiviikko iltana alkoi vatta olla taas kunnossa, jes! Josko se oli vaan alku shokki - paluu kaupunkiin!


Pojilla on kyllä ollu hauskaa keskenään - jopa siis Armaallakin, se on ihan onessaan pentujen seassa. Maanantaina käytiin saksalaisten kanssa mettälenkillä Tauno ja Hilma kääkkien kanssa, ja tiistaina treffattiin Riiviö-sakemanni mummua, keskiviikkona oli aksatreenit, tämä lähinnä vaikutti Armaan elämään, mutta oli saksanpaimenet kyytiä ottamassa ja niistä otettiin puolivuotis kuvat. :)


Otto ja Rico 6kk <3


Ja keskiviikon aksatreenien video, siellä joku tuollanen hieno ohjauskiehkura : D Armaalla oli fiilis vähän laimee, mut teki työtä käskettyä.



Sitten käytiin Oton kanssa tänään vähän "kahden keskistä aikaa" viettämässä, muuten vedettiin lonkkaa:

 
Sellasta tänne. : )

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

12.01.2013 Kajaani KV


Tuomari: Marja Kurittu
"Erinomainen tyyppi ja koko. Kaunis ilmeikäs pää. Hyvät silmät, purenta ja korvat. Hyvä ylälinja sekä runko. Kauniisti värittynyt. Liikkuu ja esiintyy hyvin. Miellyttävä luonne."

VAL ERI VAK2 SA PU2 & VACACIB

lauantai 12. tammikuuta 2013

Joskus on pakko turvautua päivystykseen.

..mutta onneksi äärimmäisen harvoin, nyt kuitenkin oli pakko.

-VAROITUS TÄMÄ TEKSTI SISÄLTÄÄ  PALJON ETOVAA TEKSTIÄ -

Keskiviikko iltana annoin koirille luut (sellaset siansääriluut? n.½kg /kpl) ja lähdin itte suihkuun, tavallisesti kun mulla ei koirat toistensa luille mene - niin Demi ja Rico jäivät samaan tilaan luitaan koluamaan. No suihkusta tullessa ei ollu kummastakaan luusta muruakaan jäljellä joten oli sanomatta selvää, jotta Demihän ne kiskaisi. Sen enenpää asiaa pohtimatta heitin pennulle raksuja kuppiin, että suapi se sitten tyytyä moisiin.

Torstai aamuna kuten arvata saattaa Demillä oli vatta kovana, mut uloste kuitenkin tuli, iltaan mennessä jo ihmettelin että jopas jotain et eikös se kohta pitäs jo äkistellä - tai no yrittihän se mut heikoin menestyksin. Demi kuitenkin oli täysin oma itsensä ja veti todella hyvät tokotreenit, joten ajattelin että noh tokkopa tuo kuolemassa on kun normaali.

Perjantaina sitten sama  touhu jatkui kun pääsin töistä ja alkoi vähän jo huoli tulla koirasta, yritin sitä sitten kävelytellä jne. mut äkistely ei tuottanut tulosta, mutta vieläkin koiran yleiskunto oli ihan normaali ja ei vaikuttanut muuta kuin vaivaantuneelta. Iltaa kohti sitten koira meni selkeästi huonommaksi - ja siinä vaiheessa sitten vasta oikeastaan rupesin asiaa pohtimaan, että hetkinen tosiaan se ei ole sitten torstaiaamun saanut kunnolla ulostetuksi, samassa kuumeisesti nettiä selaamaan, ja kaikkialla vain sanottiin, jotta niin kauvan kun koira on hyvävointinen niin ei ole syytä huoleen - ja suositeltiin antamaan parafiiniöljyä - eli eikun apteekkiin. (..näin jälkikäteen olisi pitänyt tajuta antaa parafiiniä jo paljon aikaisemmin, mutta kun en asiaa ollut ajatellut sen kummasemmin niin ei jotenkin leikannut) . Niin ja Demi kun kuitenkin joi ihan normaalisti niin senkin piti olla sellainen hyvä merkki.

Perjantai iltaa kohden Demi meni selvästi kipeäksi, ihmistähän se haluaa mielyttää ja esittää reippaanpaa kuin on, mutta aina kun vetäytyi yksin jonnekin, oli selvästi tuskainen - nyt äkisteli jo taukoamatta ja huomasin peräsuolen olevan ihan kivikova (oletin että iso luun pala joka ei mahdu tulemaan ulos) siltä osin mitä sitä sai tunnusteltua ulkoisesti. Samaan aikana huomasin peräpäästä valuvan verta - tämä oli se erittäin huono merkki josta varoiteltiin kaikilla sivustoilla, jos koiralla on ummetusta ja verta tulee, niin sitten voi olla kyse paljon vaarallisemmastakin. Eikun päivystävälle soittamaan, kuitenkaan 1½h en päivystävää kiinni saanut, samaa tahtia koira meni kipeämmäksi - kuola alkoi valua(!) ja oli todella nuutunut. Itse olin jo melko hysteerisenä kun päivystävä ei vaan vastaa ja koira on todella kipeä, mutta sitten onneksi puolen yön jälkeen saatiin päivystävä kiinni, ja samoin tein tuli lähtö klinikalle.

 
Eläinlääkäri kuunteli ekana pumpun toimivuuden, ja tämän jälken yritti tunnustella takapäätä - huonolla menestyksellä, Demi oli niin kipeä että huusi täyttä huutoa ja rimppuili irti ell otteesta. Päädyttiin sitten siihen, jotta Demi laitetaan samoin tein unille ennenkun mitään tutkitaan sen enenpi. Normaalisti Demi ei piikkeihinkään juuri reagoi, niin nyt oli sen verran hermostunut, että piikkiä pistettäessäkin rimppuili ja huusi. Lopulta piikki kuitenkin saatiin laitetuksi, ilman että ell menetti yhtään sormeaan ;)

Rauhotusaineen vaikuttaessa jonniin aikaa, Demi yritti päkistellä taas ulostetta, ja lopulta sitten peräsuolesta tipahtikin vajaata nyrkin kokoinen möykky (verrattavissa sellaiseen tiiviiseen savimöykkyyn) ja paljon veren sekaista nestettä - kuten arvata saattaa hoitohuone alkoi olla tässä vaiheessa jo aika teurastamon jäljiltä. Yllätykseksemme paukku olikin melko pehmeää - mutta tiivistä tavaraa, eikä siinä ollutkaan isompaa luunpalaa, mutta jostain syystä se ei nyt ollut halunnut tulla ulos omin avuin. Noh tästä huolimatta koirasta otettiin RTG:t, että nähtäisiin onko jossain syvemmällä jotain huolestuttavaa. Iloksemme kuitenkaan mitään teräviä luun siruja tms. ei löytynyt niin paksu- kuin ohutsuolestakaan - mutta suoli oli aivan täynnä tavaraa.

Eläinlääkäri sitten tyhjensi suolta niin pitkälle kun sai peräaukosta käsin tyhjennettyä ja kyllä - sitä tavaraahan (pientä luumurskaa, kera veren) muuten tuli. Ell vakuutteli että veri ei tässä tapauksessa ole vaarallista, tai siis että kyse ei ole siitä, että jotain olisi revennyt jossain, vaan suolen pinta on ärtynyt. Isoa ruuttaa ja letkua avuksi käyttäen n. 15cm matkalta suoli saatiin tyhjäksi.

Lopuksi Demi sai vielä kipulääke piikin sekä herätyspiikin. Kyllä meitä huvitti, kun eka Demi oli aivan taju kankaalla, sitten tuuppasin sitä kylkeen ja sanoin "Akka nyt lähetään kotiin!" samalla sekuntilla koira nous pystyyn, pyörähti 180 astetta ja juoksenteli vastaanoton ulkoovelle! :D  Demille myös määrättiin pariksi päivää kipulääkettä.

..Joskin en haluaisi olla tuon mestan siivooja, samantien ovelle mentyä Demi äkisti - ja toki kun suoli oli täynnä vettä (sekä veristä ulostetta) ja sen jälkeen oli muuten matto useamman metrin matkalta edellä mainitussa seoksessa! Hyh sitä hajua.  


Iloisin mielin lähdimmä vaille 2 kohti kotia - 200e köyhempänä, mutta oli se sen arvoista, mielummin heitän yhden turhemmankin lääkäri keikan - kun jätän kerran menemättä ja koira kuolee käsiin.

Mitä tästä opimme! Vahtikaa niitä koiria jos isompia luita annatte (tai sitten laittakaa ne varmuuden vuoksi erilleen syömään niitä) , rustoja meillä syödään kyllä varmasti jatkossakin, mutta voi mennä tovi, ennenkun uskaltaudun noita siansääriä Demille antamaan, pentu kyllä saa järsiä niitä, sillä kun ei puruvoima riitä edes isomman palasen lohkaisemiseen, saati sitten koko luun syömiseen, mutta Demin ahneus saattaa aiheutttaa sen etten uskalla sille ihan heti noin isoa luuta antaa (vaikka siis nytkään Demin ei olisi pitänyt syödä kun se oma luu - siitä tuskin mitään olisi tullut, mutta ahneella kun on paskainen loppu.....) .

torstai 3. tammikuuta 2013

Vuosi k a t s a u s !

Vuosi 2012 oli meille monin tavoin täynnä kaikkea uutta ja jännää, kaikki tavoitteet asetettiin pieni pilkesilmäkulmassa - kun olihan selvää, jotta jos Demi tiinehtii se muuttaa paljon suunnitelmia molempien koirien osalta - ja puolestaan jos ei niin sitten saadaan tehdä paljon kaikkea muuta - joten siis molemmat varasuunnitelmat oli tehty.



Alkuvuonna kuitenkin käväistiin molempien koirien kanssa muutaman näyttelyt:
Demi 15.01 Kajaani KV => EH, 25.02 Tuusniemi RN => EH sekä 05.05 Lieksa RN => T .


Armas pyörähti puolestaan Tuusniemi RN:ssä ollen ROP sekä 26.05 Joensuu KR:ssä ollen sielläkin ROP.

Armas kävi muutamat aksakisat, enenpi vähempi pärjäten - ja minä mursin kinttuni niin Pilvi joutui parin päivän varoajalla lähtemään Varkauteen ohjaamaan Armasta - noh eihän siitä mitään tullut kun Armas oli ihan äitin perään, mutta kokemus sekin :D 



Molemmat koirat kävivät kesän korvilla myös luonnetestissä, ja molemmat suoriutuivat siitä oikein mainiosti - ilman järkyttäviä paljastuksia luonteesta. Niin ja samoihin aikoihin Demi astutettiin. 



Kesäkuun puolella minut sitten lopulta päästettiin piinasta ja Demi ultrattiin tiineeksi! Lopultakin pystyi lyömään suunnitelmat lukkoon ja järjestelemään asiat siten, että pikku penneleiden oli hyvä tulla maailmaan. : ) 



Heinäkuun alussa, vielä ennen Demin poksahtamista käväistiin Kuopiossa agirodussa edustamassa brasseja Armaan kanssa, eihän sieltä nyt suurta menestystä tullut, mutta kokemuksena oli kyllä erittäin mukava! 



14.07 Meidän elämä sitten heittikin voltin kun Demi pyöräytti 8 pentua maailmaan! Kiitos vielä Tanjalle joka suostui aamuyöstä tulemaan minun avukseni - koirahan pärjäsi hienosti , mutta emäntä meinasi aina unohtaa hengittää ja tsempata koiraa :D



Siitä etiä päin meillä olikin melko pentukeskeistä elämää ja sitten kun pennut vähän kasvoivat, saivat ne olla mukana kaikessa mahdollisessa minkä vaan pystyin tarjoamaan. Kaikki saivat myös eläinlääkäristä puhtaat paperit, jotenka alku elämälle lähti hyvin käyntiin. 



 
Joskin, ei me ihan ilman säikähdyksiä selvitty, yksi aamu meni kyypakkauksen perässä juostessa, kun Ricoa pisti amppari ja pentu meni todella huonoon happeen - eikä tietenkään päivystävä ollut tavoiteltavissa, onneksi kuitenkin pieni viikari palasi meidän luoksemme vielä <3






Syyskuun puolessa välissä pennut sitten lähti maaailmalle, pakko myöntä, että pieni helpotushan se sitten lopulta oli kun ei enää ollut pissiä ja kakkaa joka paikassa, mutta toisaalta, päivääkään en kyllä katunut tätä projektia, niin paljon se opetti, ja niin hienoihin ihmisiin sain tutustua. :) <3 Niin ja... jäihän Rico myös elämäämme ilahduttamaan / vihastuttamaan! :) Erästä fiksua naista lainatakseni "se syntyi jäädäkseen".



Ainiin ja elokuulla Armas kävi pikkusiskoni kanssa Kuopio KV:ssa ja sieltä kotiin tuomisina oli vacacib & cacib +vsp. Sen jälkeen Armas asustelikin toista viikkoa äitini tykö karanteenissa. 


Loppu syksystä / alku talvesta käytiin sitten Armaan kanssa parit aksakisat vaihtelevalla menestyksellä, ja Demi palasi pentujen jälkeen kunnon treeniin ja kehittyi melko mallikkaasti, joskin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, emme startanneetkaan vielä Itsenäisyyspäivänä, joka oli villein suunnitelmamme.

Vuoden lopun sitten kruunasi helsingin näyttelyt, joista Armas haki ERIn sekä todella typerän EH:n, syystä että koiralla on LIIKAA NAHKAAA! ARGH. Ei... En ole päässyt vielä tästä yli, ehkä joskus. 




Kokonaisuutena elukat pysyivät terveenä, hieroja kävi aina tarvittaessa ja muutoin elämä rullasi hyvin eteenpäin, ja sen lisäksi minä sain syksyllä kasvattajan peruskurssin suoritetuksi. :) Niin ja useampaa kasvattiakin pääsin näkemään uusissa perheissään, hyvin tuntui kaikilla menevän!

Muutoinkin vuosi meni omalta osaltani kivasti, pääsin agility puolella koutsaamaan hienoja koirakoita ja eritoten pääsin tutustumaan monipuolisesti uusiin ihmisiin, ja sain heiltä paljon tarpeellisia neuvoja tulevaisuuteen! Jatkoa kohti menen avoimin mielin. 



Niin meni meidän vuosi 2012!

Sittten olisi varmaan aika luoda paineet ensivuodelle? Noh tässä nyt jotain, ei niin kiveen hakattua.

2013!!


Yleisesti ottaen toivottavasti kaikki pysyvät terveinä ja näkevät paljon koirakavereita ja pysyvät omalta osaltaan sosiaalisina. :) 

Aloitetaan pennusta! 
*Tärkeinpänä varmaan välikuvat, joiden jälkeen sitten päästään todenteolla agilityä harrastamaan - tai sitten ei. Myös tokon alkeet / alokaluokka, pitäisi saada kuntoon ja toivottavasti kisatasoiseksi tämän vuoden aikaan - ryhmään mars! Sen lisäksi jälkeä pitäisi varmaan rueta kakaralla ajamaan, plaaahh.. pitää itteä ottaa niskasta kiinni. Niin ja sen lisäksi hakumettään vanhempien varjolla pääsee kakarakin!
Armas
* Aksassa nousu kolmosiin, ja sitten jos sen tokouran lopultakin korkkais? Sitten konekarhutesti ois kiva, ja MH, sekä jos tähdet oikeassa asennossa, niin BH. Muuten Armas vois vaan pysytellä terveenä ja piipahdella aina välillä hakemassa pyttyjä näyttelyistä kotiin :P

Demi
* Aksassa starttaus, ja jos rimat pysyy ylhäällä niin sitten nousu kakkosiin pitäisi olla ihan mahdollinen. Tokoon en tee mitään paineita, ollaan Demin kanssa liian tuittupäitä jos jotain päätän, mutta sitten jos tehdään tokoa vaan yhdessä tekemisen ilosta niin sitten no problem. Haku puolelle sitten jos pääsisi vieraita ukkoja etsimään, eli ryhmään mars pitäisi mennä, niin ja ilmasulle pitkäkestosuutta lisää. Ehkä jälkeä, ehkä ei. Sitten Demillekin MH sekä konekarhutesti.  Niin ja näyttelyistä voi hakea arvosteluita. 

 

Tässäpä nyt jotain pientä mietettä tälle vuotta, luultavasti paljon muutakin on, mutta nyt ei vaan tule mieleen - mutta pitää lisäillä tarpeen mukaan.