Joskus on pakko turvautua päivystykseen.

..mutta onneksi äärimmäisen harvoin, nyt kuitenkin oli pakko.

-VAROITUS TÄMÄ TEKSTI SISÄLTÄÄ  PALJON ETOVAA TEKSTIÄ -

Keskiviikko iltana annoin koirille luut (sellaset siansääriluut? n.½kg /kpl) ja lähdin itte suihkuun, tavallisesti kun mulla ei koirat toistensa luille mene - niin Demi ja Rico jäivät samaan tilaan luitaan koluamaan. No suihkusta tullessa ei ollu kummastakaan luusta muruakaan jäljellä joten oli sanomatta selvää, jotta Demihän ne kiskaisi. Sen enenpää asiaa pohtimatta heitin pennulle raksuja kuppiin, että suapi se sitten tyytyä moisiin.

Torstai aamuna kuten arvata saattaa Demillä oli vatta kovana, mut uloste kuitenkin tuli, iltaan mennessä jo ihmettelin että jopas jotain et eikös se kohta pitäs jo äkistellä - tai no yrittihän se mut heikoin menestyksin. Demi kuitenkin oli täysin oma itsensä ja veti todella hyvät tokotreenit, joten ajattelin että noh tokkopa tuo kuolemassa on kun normaali.

Perjantaina sitten sama  touhu jatkui kun pääsin töistä ja alkoi vähän jo huoli tulla koirasta, yritin sitä sitten kävelytellä jne. mut äkistely ei tuottanut tulosta, mutta vieläkin koiran yleiskunto oli ihan normaali ja ei vaikuttanut muuta kuin vaivaantuneelta. Iltaa kohti sitten koira meni selkeästi huonommaksi - ja siinä vaiheessa sitten vasta oikeastaan rupesin asiaa pohtimaan, että hetkinen tosiaan se ei ole sitten torstaiaamun saanut kunnolla ulostetuksi, samassa kuumeisesti nettiä selaamaan, ja kaikkialla vain sanottiin, jotta niin kauvan kun koira on hyvävointinen niin ei ole syytä huoleen - ja suositeltiin antamaan parafiiniöljyä - eli eikun apteekkiin. (..näin jälkikäteen olisi pitänyt tajuta antaa parafiiniä jo paljon aikaisemmin, mutta kun en asiaa ollut ajatellut sen kummasemmin niin ei jotenkin leikannut) . Niin ja Demi kun kuitenkin joi ihan normaalisti niin senkin piti olla sellainen hyvä merkki.

Perjantai iltaa kohden Demi meni selvästi kipeäksi, ihmistähän se haluaa mielyttää ja esittää reippaanpaa kuin on, mutta aina kun vetäytyi yksin jonnekin, oli selvästi tuskainen - nyt äkisteli jo taukoamatta ja huomasin peräsuolen olevan ihan kivikova (oletin että iso luun pala joka ei mahdu tulemaan ulos) siltä osin mitä sitä sai tunnusteltua ulkoisesti. Samaan aikana huomasin peräpäästä valuvan verta - tämä oli se erittäin huono merkki josta varoiteltiin kaikilla sivustoilla, jos koiralla on ummetusta ja verta tulee, niin sitten voi olla kyse paljon vaarallisemmastakin. Eikun päivystävälle soittamaan, kuitenkaan 1½h en päivystävää kiinni saanut, samaa tahtia koira meni kipeämmäksi - kuola alkoi valua(!) ja oli todella nuutunut. Itse olin jo melko hysteerisenä kun päivystävä ei vaan vastaa ja koira on todella kipeä, mutta sitten onneksi puolen yön jälkeen saatiin päivystävä kiinni, ja samoin tein tuli lähtö klinikalle.

 

Eläinlääkäri kuunteli ekana pumpun toimivuuden, ja tämän jälken yritti tunnustella takapäätä - huonolla menestyksellä, Demi oli niin kipeä että huusi täyttä huutoa ja rimppuili irti ell otteesta. Päädyttiin sitten siihen, jotta Demi laitetaan samoin tein unille ennenkun mitään tutkitaan sen enenpi. Normaalisti Demi ei piikkeihinkään juuri reagoi, niin nyt oli sen verran hermostunut, että piikkiä pistettäessäkin rimppuili ja huusi. Lopulta piikki kuitenkin saatiin laitetuksi, ilman että ell menetti yhtään sormeaan ;)

Rauhotusaineen vaikuttaessa jonniin aikaa, Demi yritti päkistellä taas ulostetta, ja lopulta sitten peräsuolesta tipahtikin vajaata nyrkin kokoinen möykky (verrattavissa sellaiseen tiiviiseen savimöykkyyn) ja paljon veren sekaista nestettä - kuten arvata saattaa hoitohuone alkoi olla tässä vaiheessa jo aika teurastamon jäljiltä. Yllätykseksemme paukku olikin melko pehmeää - mutta tiivistä tavaraa, eikä siinä ollutkaan isompaa luunpalaa, mutta jostain syystä se ei nyt ollut halunnut tulla ulos omin avuin. Noh tästä huolimatta koirasta otettiin RTG:t, että nähtäisiin onko jossain syvemmällä jotain huolestuttavaa. Iloksemme kuitenkaan mitään teräviä luun siruja tms. ei löytynyt niin paksu- kuin ohutsuolestakaan - mutta suoli oli aivan täynnä tavaraa.

Eläinlääkäri sitten tyhjensi suolta niin pitkälle kun sai peräaukosta käsin tyhjennettyä ja kyllä - sitä tavaraahan (pientä luumurskaa, kera veren) muuten tuli. Ell vakuutteli että veri ei tässä tapauksessa ole vaarallista, tai siis että kyse ei ole siitä, että jotain olisi revennyt jossain, vaan suolen pinta on ärtynyt. Isoa ruuttaa ja letkua avuksi käyttäen n. 15cm matkalta suoli saatiin tyhjäksi.

Lopuksi Demi sai vielä kipulääke piikin sekä herätyspiikin. Kyllä meitä huvitti, kun eka Demi oli aivan taju kankaalla, sitten tuuppasin sitä kylkeen ja sanoin "Akka nyt lähetään kotiin!" samalla sekuntilla koira nous pystyyn, pyörähti 180 astetta ja juoksenteli vastaanoton ulkoovelle! :D  Demille myös määrättiin pariksi päivää kipulääkettä.

..Joskin en haluaisi olla tuon mestan siivooja, samantien ovelle mentyä Demi äkisti - ja toki kun suoli oli täynnä vettä (sekä veristä ulostetta) ja sen jälkeen oli muuten matto useamman metrin matkalta edellä mainitussa seoksessa! Hyh sitä hajua.  

Iloisin mielin lähdimmä vaille 2 kohti kotia - 200e köyhempänä, mutta oli se sen arvoista, mielummin heitän yhden turhemmankin lääkäri keikan - kun jätän kerran menemättä ja koira kuolee käsiin.

Mitä tästä opimme! Vahtikaa niitä koiria jos isompia luita annatte (tai sitten laittakaa ne varmuuden vuoksi erilleen syömään niitä) , rustoja meillä syödään kyllä varmasti jatkossakin, mutta voi mennä tovi, ennenkun uskaltaudun noita siansääriä Demille antamaan, pentu kyllä saa järsiä niitä, sillä kun ei puruvoima riitä edes isomman palasen lohkaisemiseen, saati sitten koko luun syömiseen, mutta Demin ahneus saattaa aiheutttaa sen etten uskalla sille ihan heti noin isoa luuta antaa (vaikka siis nytkään Demin ei olisi pitänyt syödä kun se oma luu - siitä tuskin mitään olisi tullut, mutta ahneella kun on paskainen loppu.....) .