Itku pitkästä ilosta.

Maanantaina vietimme hyvin pitkältä tuntuneen nelituntisen klinikalla, kun yritimme saada selville mikä ihme pikkukoirassamme on. Vuoden takaiset oireet palasivat kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Koira oli vaisu lauantai aamuna, mutta lenkkeili ongelmitta pari tuntia porukassa, illalla olikin sitten jo huomattavan kipeä. Ulisi, ei halunnut liikkua - mutta myöskään mitenkään päin ei ollut hyvä. Sunnuntaina Kajaanin näyttelyistä tultuani (avopuolisoni katsoi päivän koiraa) koiran tila oli tyysti romahtanut, se ei enää reagoinut edes minun kotiin tulooni, tärisi vain sängyssä kyljellään. Huomasin koiran kuivuneen ja nesteytyksen jälkeen koira piristyi silmissä, mutta silti koko olemus huusi kipua, mutta koska oireet olivat olleet enennkin, en lähtenyt päivystykseen vaan odotin seuraavaan päivään ja varasin ajan klinikalle ja saimmekin sen samalle päivää.

Klinikalle päästyä sanoin lääkärille jo heti ovelta, tänään saat käyttää kaiken osaamisesi tämän koiran kipujen selvittämiseen, enää en lähtisi klinikalta koiran kanssa jolla on vain "vatsavaivoja" , niinkun minulle vuosi sitten sanottiin! Siinä vaiheessa lääkäriä vielä hiukan hymyilytti.

Siinä vaiheessa kun tutkittu oli:
Veriarvot, sisäelinarvot, virtsanäyte, eturauhanen, silmät, korvat, suu, kuume mitattu, koko kroppa taivuteltu ja venytelty ja tunnusteltu muutenkin, ultrattu rakko ja munuaiset, alkoi eläinlääkärin hymy jo vähän hyytyä, missään ei mitään vikaa - mutta silti, koira huusi täyttä kurkkua silmät lasittuneina ja haukkoi happea - hetken päästä oli taas vain hiljaa ja nuupotti. Ei mitään järkeä.

Kiitos eläinlääkärille, joka todella jaksoi paneutua koiran tutkimiseen ja ymmärsi emännän huolen, eikä vain kohdellut meitä kuin hulluja.
Lopputuloksena oli vahva rankavamma- epäily. :( Eläinlääkäri antoi Armaalle nopeavaikutteista kortisonia, ja sanoi koiran luultavasti paranevan "silmissä" - eli turvotusselkärangassa laskee - eikä aiheuta enää kipua koiralle. Pari tuntia myöhemmin koira todella oli paljon virkeämpi, se heilutti häntäänsä ja urisi ensimmäistä kertaa kolmeen päivään! 

Tiistain ja keskiviikon oli ihan oma itsensä, vähän väsyneenpi vain. Tietysti kaikki turha riehuminen jätettiin pois, ja ulkona oli aina BOT-loimi päällä. Soitin lääkärille joka Armasta hoitaa, hän oli positiivinen jatkon suhteen, oireet voisivat hyvinkin pysyä poissa, ja tilanne voisi olla hyvinkin sillä kuitattu - niin sitä olis voinut luulla. Puhelun päätteeksi sanoin lääkärille, että toivon, ettei minun tarvitse pitkään aikaan soittaa Armaan tilanteen huononneen.

Noh torstaina kotiin tultua A ei enää hypännyt porttia vasten kun kotiin tultiin, mutta tuli kuitenkin vastaan, hirveä pissihätä oli taas ja luulin huonovointisuuden johtuvan siitä. Kuitenkin sisälle palattua koira oli vaisu - vaikkakin läsnä, annoin rimadyliiniä ja koira oli muutaman tunnin päästä taas oma itsensä.
Perjantaina taas pelkäsin yli kaiken tulla töistä, ja tänään Armas ei tullut enää portille vastaan :'( Tiesin, että nyt on hullusti asiat. Sängystä heilui kyllä häntä ja korvat oli ihan rutussa. Armas oli tehnyt tarpeensa sisälle - se oli todella kipeä - taas. Soitto klinikalle ja sieltä oli puhetta, että viikonlopun yli mennään kortisoni tableteilla ja kipulääkkeillä, sitten varmaankin minun pitää se päätös tehdä lähdetäänkö magneettikuviin. Lääkkeitä lähiapteekista hakiessa, oli eläinlääkäri kuitenkin kirjoittanut pidemmän kortisoni tabletti kuurin, portaittain vähenevän, mutta kyllä minusta tuntuu, että tämä on aistikeikka. Liikaa jossiteltavaa.

Armas sai kipulääkkeen neljältä ja kortisonitabletin kuudelta, voinnissa ei tänään ole tapahtunut muutosta parempaan - koira kyhjöttää sohvalla ja on hiukan poissa oleva, reagoi kyllä puhutteluun ja heiluttaa häntää - muttei turhia liiku, mutta toivottavasti yö tekee tehtävänsä Armas olisi aamulla parempi vointisempi.

Se ei oo vaan koira, niin liseiseltä kuin se kuulostaakin. Se on Armas.
Miun elämän tärkeinpiä kulmakiviä, miun paras ystävä. Nelijalkainen, jonka ainutlaatuisuutta ei voi ymmärtää, jos ei ole sitä tavannut. Koira joka on tehnyt niin moniin ihmisiin niin syvän vaikutuksen, ettei minulla ole sanoja kuvaaman sitä - Syvän vaikutuksen minuun. Ystävä joka on seisonu miun vierellä - tai istunut miun tyynyllä niin huonoina kuin hyvinä päivinä. Otus joka on antanut mulle enemmän, kuin mikään muu nelijalkaisistani, antamatta mitään ilmaiseksi. Myö ollaan tehdyt toisillemme, myö ei anneta periks. Armas ♥ 

♥Sie oot miule tärkein♥

12.01.2014 Kajaani KV

    Pikku Tiitiäiset viimeistä kertaa junnukehillä!
Tuomari: Vanhoenacker Roger, Belgia.

ACCEPT "TARMO"
Hyvä koko. Pää voisi olla maskuliinisempi. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä purenta. Ylälinjan tulisi olla kiinteämpi. Riittävä rinta. Riittävät kulmaukset takana, hyvät edessä. Hyvä luusto. Hyvä luonne. Liikkuu sujuvasti, mutta edestä voisi olla tavoittavampi askel.
JUN EH JUK2!

 ACDC "Vinski"
Hyvät mittasuhteet, pää voisi olla hieman maskuliinisempi. Ylälinja voisi olla vahvempi. Hyvä pituus ja hyvin asettunut olka, olkavarsi voisi olla hieman pidempi. Hyvä luusto ja kulmaukset. Hyvä luonne. Liikuu takaa hyvin, edestä voisi olla tavoittavampi askel.
JUN EH JUK4!

AMORAL "OTTO"
Pään pitäisi olla maskuliinisempi, ja päässä voisi olla vähän enemmän stoppia. Hyvät korvat ja silmät. Saksipurenta. Vankka ylälinja. Riittävä rinta, hieman jyrkkä olavarsi. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luonne. Liikkuu sujuvasti, mutta edestä askel voisi olla tavoittavampi.
NUO EH NUK2!

AVANTASIA "IRA"
Todella pitkä runkoinen narttu, jolla voisi olla tyypillisempi ylälinja. Riittävän syvä alalinja. Hyvät kulmaukset takana, hiukan jyrkät edessä. Hiukan suippo kuono. Saksipurenta. Riittävä luusto. Edestä askel voisi olla tavoittavampi.
JUN H

Tarmolla ja Iralla tämä oli ensimmäinen (muttei missään tapauksessa viimeinen) kehäkoitos, ja molemmat sisarukset selvisivät tilanteesta hienosti, minkä nyt Tarmo keksi kesken juoksun, että emäntä on kehän laidalla ja puikkasi pannan päästä läpi ja hyppäsi mamman syliin! :D Noooohh, eikun panta uusiksi kaulaan ja uusi kierros, se olikin sitten vähän näyttävämpi!

Kyllä saa olla muutenkin pentusiin tyytyväisiä, alkavat nyt aikuisena olla kyllä melko yhdestä puusta veistettyjä, välissä jo mietin, että mikä meni vikaan kun kaikki on niin erinäköisiä, mutta olin vain liian malttamaton! Myösin pentueen erinomaisia pigmenttejä kyllä täytyy kehua, oli taas järkytys huomata, miten etenkin nly-linjan koirilla tuppaa pigmentti olemaa täysin olematon, toinen toistaan vaaleampia neniä ja maskittomampia naamoja.

Sitten mukana oli myös Aamun emä Sylvi:

Sudenmaan Bambi
Hyvät pään mittasuhteet, pitäisi olla enemmän stoppia (tätä en tajua, tuomari tuli mulla kahesti sanomaan Sylvin päästä, että joku siinä on erinomaista, ja miusta se juuri stoppia painotti siinä, no ota ja tiedä!). Hyvät silmät ja korvat. Saksipurenta. Kiinteä ylälinja, hyvä alalinja. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin.
AVO EH AVK4

Sulla on todella hyvä ote tuohon koiraan.

Käytiin 6.1 Ricon kanssa piiittkkäästä aikaa mätsäreissä. Alkuun olin kahden vaiheilla otanko koko piskiä mukaan, mutta hyvä, jotta tul otettua, sillä Rico voitti ensialkuun parinsa, joka oli hillittömän iso ja näyttävä sekarotuinen uros, mutta tuomari oli aika myyty siinä vaiheessa kun tuli Ricoa tarkastelemaan, joten punainen nauha ei ollut kovin suuri yllätys! :D Kuulema on niin hurjan rauhallinen ja samalla varma, kyllä tuollaista palautetta mielellään teinimonsterista kuuntelee ;) 

Koiria oli paikan päällä aivan hillittömästi, joten punaisten kokoomakehää saatiinkin odotella ihan hyvä tovi, ja siinä meinasi jo Riksunkin kärsivällisyys loppua - ei suinkaan ruennut möykkäämään tai mitään, mutta olisi halunnut mennä milloin minkäkin pörröisen karvapallon luokse! Etenkin yksi parsoni ja japsi meinasi olla niiiin suuri kiusaus, että piti jo aika topakkaan komentaa teiniä, että nyt loppu moinen nenä pitkällä nuuskuttelu. Niin ja berhandilainen... Voi teini.
 

Noh lopultakin sitten alkoi punaisten kehä (siniset voitti meidän parimme) ja muutaman kierroksen juostua ja tuomarin pudotettua koirat viiteen, alkoi jo hiukan jännittämään monenneksikohan tässä mennään ja kieeellttäämäättää siinä vaiheessa kun kisattiin ykkös ja kakkos sijoituksesta levisi jo aika leveä hymy tämän emännän huulille, kyllä se Riksupoika on vaan hieno! <3 Luokkavoitto.

BIS-kehää odoteltiinkin myös iäisyys, ja sillä välin Nemo voitti hienosti parinsa ja punaisten kokoomakehässä antoi jännitystä loppuunasti putoamalla viimeisenä, ollen junnujen viides. :) Hieno Nemo oli, seisoi niiiin nätisti.

BIS-kehässä sitten juostiin Ricon kanssa viiden muun koiran kanssa muutama lenkki ja lopulta Riksu sijoittui hienosti kovassa seurassa neljänneksi! :D  Lopuksi yksi tuomareistä kävi onnittelemassa ja tuumasi vielä "sulla on todella hyvä ote tuohon koiraan". Hih :) 

Pakolliset palkintoposet kehän jälkeen: 

Loma lähenee loppuaan.

Hohhoi, huomenna viimeinen lomapäivä, sitten arki 2,5vko jälkeen taas iskee päin näköä. Hyi! Demi sai olla likipitäen koko loman appivanhempien lellittävänä ja siitäkös neiti nautti - ja sen huomaa myös vyötäröstä! :D Tänään sain kuitenkin koiruuden kotiin ja sännätään illalla aksatreeneihin joulukiloja karistelemaan ;)
Vähän julkaisemattomia kuvia loman kulusta:

Aamu oli meillä muutamaankin otteeseen loman aikana Ricon seurana ja hyvinpä nuo yhdessä viihtyivätkin. Ja hölmöilivät. Rico tavallaan on pysynyt moitteetta pihassa, mutta Aamun kanssa herrasväki kyllä paineli pitkin pitäjää! ...Onneksi aika pitkälle on "omia" maita niin ei tarvihe miettiä, että oisivat muiden maille tuppaantunut, mutta SILTI pihasta ei lähetä!

Sitten ollaan käyty vähän kentällä tokoilemassa (ja myös rakennus sekä maasto etsintäharjoituksiakin ollaan tehty muutama, mutta valittevasti niistä ei todistusaineistoa) :

Ollaan nähty koirakavereita, näissä kuvissa on isäni welsh corgi Emma sekä sekarotuinen Muska, ja tietysti omista Aamu, Rico ja Armas. Sitten nähtiin myös Nemoa useanpaan kertaan, mutta valitettavasti valoa ei riittänyt kuvaamiseen ikinä/ kamera ei ollut mukana silloin kun piti.

Sitten vietettiin "loman lopettajaisia", sakemannit saivat olla portin takana, että ei olisi kamala härdelli päällä kokoajan, mutta noh... Nemo oli erimieltä siitä, että hän joutui olemaan erossa rakkaasta Ricostaan! Siinä se illan puoli koiraa portin ali tungettuna rötkötti :D





Mutta tälläisissä fiiliksissä meni loppuloma meillä, nyt pitäisi ottaa katse kohti tulevaa ja rueta suunnittelemaan tälle vuodelle vakavemmin missioita, erillisen taivoitepäivityksen postaan erikseen vielä tässä lähipäivien aikaan. :)

Kennel Pikku Tiitiäisen.

Aamu 6kk.

Lomailua.

Ennen Joulua tehtiin extempore reissu Armaan kanssa Etelä-Suomeen Jannikan ja Nellin luo. Saksanpaimenkoirat menivät appivanhemmille. Armas sai viettää pari päivää laatuaikaa siskonsa kanssa ja me ihmisväki sitten vietettiin monta tuntia shoppaillen Hyvinkääläisissä kaupoissa. :)

Viellä ennen reissun loppua käytiin Jannikan vanhemmilla tapaamassa heidän uutta kiinanharjakoira vahvistustaan, Armas otti Siirin yllättävän kevyesti ja suorastaan tuntui tykkäävän "ällöttävästä" pennusta.

Matkalla takaisin Joensuuta kohti käväistiin Lahden Kärkkäisellä, luulin tehneeni siellä huikean löydön, pallo sakemanneille.. Noh olihan se... huikea... kaikki kolme minuuttia kunnes se oli jo säpäleinä.

Sitten Joulunvieton kuvasia appivanhempien tykö missä oltiin, mukana oli niin kissat kuin koiratkin, joten vilinä oli taattu. :D Suuremmilta kommelluksilta kuitenkin säästyttiin, minkä nyt Kissa pari kertaa meinasi puoli pöytää tyhjentää loikatessaan pöydälle jolla oli pöytäliina. :D

Ihanaa tää lomalla olo! :D