Lauantaina puolen päivän jälkeen pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme nenämme kohti keskustaan, määränpäänä oli mehtimäen parkkihalli! Mätsäreihin siis suuntasimme!
Noh haukkuminen odotetusti alkoi jo autosta koiran ulos saatua, kun näki muutaman puudelin heti auton edessä, yllätyksekseni haukku ei yltynyt raivokkaaksi rähinäksi, vaan loppui /vaihtui ulina-kiljumiseen muutaman "anna olla" karjaisun jälkeen! Nyt vasta on alkanut sanallinen kielto menemään läpi, ennen meni ihan kuuroille korville. Armas oli myös mukana katsomassa meininkejä.
Seuraamme liittyi ennen parkkihalliin menoa faaraokoira Casper, joka oli Demille ennestään tuttu, joten sille ei tarvinnut haukkua. Mätsärit olivat hallin kolmannessa kerroksessa, valitsimme suosiolla, että kuljemme parkkihallin liuskoja pitkin ylimpään kerrokseen, emmekä tuppaa ahtaaseen käytävään jossa oli turhankin suuri riski päästä kosketuksiin vieraiden koirien kanssa.
Parkkihallin kerrosten välillä oli eräänlaisia ritilä rappusia, mulla oli jotenkin kutina, ettei Demi olisi välttämättä sellaisiin tottunut, ja arvaus osuikin nappiin siinä määrin, että Demi teki täyden stopin kun nousin portaille. Noh hetken empimisen jälkeen neiti koira kuitenkin luotti minuun ja suvaitsi nousta rappuset, kaikki jalat erisuuntiin osoittaen kun vähän jännitti. Seuraavat rappuset menikin sitten ihan ongelmitta.
Kolmanteen kerrokseen päästyä, haukkumiseksihan se meni kun jonoteltiin ilmottautumis jonossa, koiria oli PALJON, mutta vieläkin yllätyin sitä kuinka haukku oli muuttunut, siihen nähen mitä koira oli pari vko sitten Juuassa, siellä haukkui hampaat irvessä kaikille, nyt "vaan" haukahteli vähän joka suuntaan, mutta ei samalla lailla "seonnut"!
Sisällä seuraamme liittyi myös tolleri Potsi, sekä sakemanni Riiviö. Nämä kun oli saatu haisteltua niin niillekkään ei tarvinnut enää haukkua. Käväistiin vielä porukalla pihalla, ja jätettiin Armas autoon, koska halli oli niin kylmä, että lämpimämpi oli autossa.
Pihalla saatiin vielä seuraamme Piki-biisoni sekä walesi Reetu, nämäkin oli Demille okei kun oli nuuhkaisut molemmat läpi. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin halliin. Demi rauhottui silmiin nähden, enää ei tarvinnut haukkua joka suuntaan, vaan pystyi jo keskittymään kerjäämiseenkin! Välillä tietty haukahti joillekkin koirille, mutta se ei ollut mitään verrattuna entiseen!
Sillä välin kun olin Riiviön kanssa kehässä, Demi piti kyllä sellaista mekkalaa että huhhuh, oli neiti sitä mieltä, että mammahan ei häntä hylkää! Tiesi Heidi kertoa, että oli aika työ pidellä kiinni saksanneitiä joka päätti, että hänet hylätään!
Riiviö oli aikuisten PUN "5", liikkui todella kivasti, mutta punaisten kehässä ei jaksanut enää seisoa vaan alkoi pyöriä levottomona paikoillaan, joten putosi sitten sijotuksilta.
Demikin sai punaisen nauhan nuorissa, olin neidistä niiiiiiin ylpeä! Vähän meni edes-takaisin liikkuminen laukkaamiseksi, mutta se, että _DEMI_ mahtui samaan kehään toisen koiran kanssa, oli miule jo voitto! Niin ja hampaat tuomari halusi, että näytän itse, niin siinä meni emännän puolelta vähän sähläykseksi, kun enhän mie ikinään oo ite hampaita joutuna näyttää! Seisotin neidin vapaasti.
Punasten kehässä ei sitten sijotusta enää tullut, mutta se taas että Demi mahtu 10 muun koiran kanssa samaan pieneen kehään - siis se tunne! Sitä ei vaan voi kirjottaa! Miun tyttö onkin kehityskelponen <3
Lähtiessä sitten mentiin käytävän kautta, ja siellä piti ohittaa muutama koira, Demi ei reakoinut niihin mitenkään - ei rähissyt - ei ollut kiinnostunut! *JIPPII*
Seuraavia mätsäreitä odotellessa!
Bloggauksen kuvat ©Pilvi H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti