Koska viime aikoina on kaikki harrastukset aika pitkälti pyörineet agilityn ympärillä, perjantaina päätimme että nyt tehdään jotain ihan muuta! Suuntasimme aavarannalle, jäälle auringon paisteeseen kävelemään. Tällä kertaa varasin Armaalle päälle vaatteet, jotka ei kastu vaikka päädyttäisiinkin taas jonnekkin hankeen rämpimään!
Demiä varten mukaan oli otettu uusi narupallo, joka on Demin ehdoton lemppari leluista, sitä neitikoira hakikin ihan intopinkeä hangesta. Armas tyytyi katsomaan touhua vierestä ja pysytteli polulla.
Pian huomasin erään saaren rannassa kiviä, jotka pilkottivat lumen alta, noh siitähän se ajatus sitten lähti, miun oli _pakko_ saada kuvia kun koirat poseeraisi noilla kyseisillä kivillä. Eikun sitten kahlaamaan polulta rantaa päin, lunta oli vielä mukavasti yli polven ja matkaa kiville joku 50m. Eikun rämpimään. Armas katsoi hetken ja näytti tuumaavan juu hän ei tule, Demi puolestaan rämpi hyvin mielissään edellä, kyllähän se Armaskin sitten lopulta perässä tuli, kun huomasi, että hanki kantaa sitä, eikä sen tarvinnutkaan rämpiä umpihangessa.
Kyllä kannatti rämpiä, muutaman ihan passelin otoksen sain otetuksi, jopa tolla mun vanahalla pokkarilla!
Kiviltä jatkettiin sitten matkaa, ja löydettiin saaren läpi menevä polku, joka tallattiin sinne joskus kk sitten, liekkö metän elukat ruenna sitä käyttää, kun polku oli tosi hyvin tamppaantunut, mutta ihmisisen jättämiä jälkiä siitä ei kyllä hahmottanut, noh ota ja tiedä.
Parin tunnin jää seikkailun jälkeen koirat olivat silmiin nähden poikkeuksellisen rauhallisia! Illasta Demi lähti Heidin mukaan Karsikkoon, kun Kati tuli minun luo yökyläilemään, niin Armas sai sitten viettää hoitotätin kanssa kahdestaan laatuaikaa. Aluksi Armas ottikin ilon irti, mutta illasta ukko oli harvinaisen vaisu ja poissa oleva, liekkö ikävä Demiä ja Heidiä sitten tullut.
Demikin oli ollut kiltisti Karsikossa, minkä nyt oli aluks ollu hyvin hämillään ja sitten vahtinut Heidiä ihan koko ajan, ja yöllä oli pitänyt vahti haukkua antaa (mitä kotona ei tee!) kun oli kuulunut alaoven ääni.
Lauantai aamuna kun Demi sitten tuli kotiin, ei ollut riemulla rajaa kun kaksikko näki jälleen toisensa! Ei mahoton sitä rallia kun painovat menee, loppu taas miun kaksiosta neliöt kesken! On niistä vaan tullut tosi riippuvaisia toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti