Mie se oon aina yhtä vieraanvarainen hoitootuksia kohtaan, ja tälläkin kertaa tuli imuri kaiveltua esille, sen koommin miettimättä josko jompikumpi pelkää - Nemoa ei kiinnostanut, mutta Kuutti piti huolen siitä, että imurin tehot heittelivät aikalailla laidasta laitaan , tai vastaavasti imurin suulakkeessa roikkui joku ylimääräinen taapertava otus! :D
Sittemmin kun Norppa tuli kampaajalta suunnattiin juoksuttamaan koiria linnunlahelle, mukana menossa oli Rico, Nemo, Armas ja spk Aamu emäntänsä kanssa. Aamulle vielä kaverit oli vähän liian isoja ja jänniä. Vähän Nemon kanssa onneksi intoutui leikkimäänkin. Armas leikki alkuun ihan nätisti jopa Nemon ja Ricon kanssa - vaikka normaalisti ei leiki muiden kanssa. ..no sitä riemua ei tosin kestänyt liian kauvaa, kun Nemo vahingossa juoksi Armaan yli, ensin Armas pöllyytti Nemon (ihan kohteliaasti, ei menny överiksi), mutta sitten hyökkäsi Ricon kimppuun (joka ei milläänlailla osallistunut välikohtaukseen), aikansa pentu yritti juosta karkuun, mutta sitten heittäytyi maahan ja jäi terrierin armoille. En tiiä mikä oli, mutta tällä kertaa Armaalla meni aivan överiksi, reijitti Ricon naaman ihan sitä tehen ja jouduin menemään väliin. Ihan kuitenkaan tikattavaksi ei tarvinnut lähteä, mutta kyllä tuosta arpi jää ja karva ei taatusti kasva takaisin.
Tässä sitten ollaankin pohdittu kovasti mikä Armaan on ajanut tuohon urpoiluun, se on ollut aina pommin varma siitä, että vaikka se herkästi ärähtää, ei sillä mene överiksi, vaan jättää sitten omaan arvoonsa kun toinen on nöyrtynyt (ja sen käytöksen olen sille sallinut, esim. jos Rico hyppii Armaan päälle, niin ei mielestäni aikuisen koiran tarvitse moista katsoa, jos murahduksesta ei usko). Nyt reilun kk aikana on ollut muutama välikohtaus, missä Armas pöllyyttää Ricon "tyhjästä", ei ne nyt missään tapauksessa päivittäisiä ole ja koirat voivat olla yhdessä koko ajan yms. mutta muutamia kertoja kuitenkin.
Voisiko syynä olla Ricon aikuistuminen? ..mutta toisaalta Rico ei _millään_ tavalla provosoi Armasta, ei uskalla edes katsoa sänkyä jolla Armas on, ei pienintäkään uhoamista tai muuta, heittäytyy aina maahan kylelleen kun Armas kulkee ohi. Mielistelee aivan mahdottomasti. Haiseeko se sitten jo isolta koiralta... urokselta?
Vai onko Armas sitten jostain kipeä (ei onnu, riehuu normaalisti, hyppii, pomppii, karva kiiltää, häntä heiluu, on virkea jn.)? ..vai mustasukkainen siitä, että Rico pääsee useamman kerran viikossa PEKOtreeneihin ja Ricon treeneistä sitten tulee höpäjettyä kahviseuran kanssa ym (..nyt ne jotka ei tunne Armasta pyörittelee silmiään, koirako muka ymmärtäs.. ja ne jotka tuntee Armaan hymyilevät leveästi, ei se oo viiteen vuoteen mikskää muuttunu, tervetuloa meidän elämään :') )? Armas ei ole koko kesänä päässyt kentälle varpaan takia ja nyt sitten ei oikein halunnut rueta tekemään, kun kentällä kävin kokeilemassa, joten toki Armaan treenit on jääny ihan vaan kotitottisteluun ja lenkkeilyyn. Tuota mustasukkasuutta en osannut ottaa tarpeeksi vakavasti, joskus se tuossa kävi mielessä, mutta nyt sitten avo asiasta sanoi eilen, ja rupesin ajattelemaan asiaa, niin se voisi kyllä hyvinkin olla. Armas on aina ollu tosi tarkka siitä mitä ympärillä milloinkin tapahtuu, ja oppii todella nopeasti päivät milloin tapahtuu mitäkin, esim. aloittaa parhaillaan jo aamulla mököttämisen (kulkee kyyryssä, ei tule luokse/ alkaa kantaa hihnaa) jos Ricolla on illalla PEKOtreenit tai jos sovin treenit vain Ricolle puhelimessa extemppore siten, että Armas kuulee niin mökötys alkaa samantien. Osaa se olla kinkkinen piski, mutta silti se on maailman paras PikkuTiitiäinen <3
En tiiä, kokeilen nyt joka tapauksessa sitä, että jos annan Armaalle enemmän priva aikaa, että lähtisikö herra tasoittumaan, jos kyse nyt tosiaan mustasukkaisuudesta on.
Jokatapauksessa asiaan palatakseni, enimmät höyryt kun oli porukka saanut päästellä, sai jopa muutaman ihan näpäkän posekuvankin aikaiseksi.
Aika kuvaisaa, mutta mielummin mie ainakin kuvia kahtelen kun luven liian pitkää tekstiä ;D
1 kommentti:
Mä tosiaan luulen että syynä Ricon pöllyyttämiseen on juurikin se Ricon aikuistuminen. Tutuilla aikoinaan toistui sama, vanhempi koira rupes antaa turpaan vuoden ikäiselle toverilleen ja uroksia molemmat. Lopulta loppui kun nuorempi kasvoi täysin aikuiseksi ja omaksui toisen johtajaksi ja sen jälkeen ei tosiaan olla talossa tapeltu :)
Lähetä kommentti