Mökillä on mukavaa.

Oltiin viikonloppu mökillä ja koirat saivat puljaantua sen minkä jaksoivat, mutta myös "ohjattua uintia" oli luvassa. Heti mökille tultaessa lähdettiin Ricon, Moran ja Armaan kanssa veneilemään, joskin vain Armaalla oli lupa tulla veneeseen, paimenet saivat tyytyä uimaan veneen mukana tai halutessaan saivat myös juosta rantaa pitkin (soudeltiin muutaman metrin päästä ranta viivasta, joten koirilla ei suinkaan ollut akuuttia hengenhätää, vaan ranta oli lähellä jos väsymys alkoi iskeä).  Hienosti kyllä uivat vierellä, minkä nyt airoja olisi pitänyt saada etenkin Moran pureskella, sekin jäi ihan parilla kielloilla  pois onneksi! :D  Olisivatko n. kilometrin uineet ja takaisin päin sitten juoksivat osittain maalla ja osittain uivat. Rantaa kohti tullessa avon veli oli mennyt uimaan ja sekös sai pikkupaimenet pois tolaltaan kun joku _ui_ ja hekin olivat uimassa, ja siinä vaiheessa kun vielä hää meni ja sukelsi niin meinasi Riksulla tippua silmät päästä, että mitä pirua tää on!

Sitten rannassa koiran vaihto, Mora sai jäädä pihaan ja Demi lähteä uimaan, tässä vaiheessa laitoin Ricolle pelastusliivit, sillä sille tämä jo oli toinen lenkki uimista niin saattoi jo vähän jaksamista kysyä (vaikkakaan koirasta sitä ei nähnyt, mutta noilla nyt on niin älytön kisavietti, että saa olla kolme neljästä jalasta halvaantunu, ennenkun periksi antaa!). Sama lenkki uusiksi, ja nyt takaisin tullessa Armaskin sai uida viimeisen parisataa(?) metriä ja IHME kyllä ui eikä alku yrityksen jälkeen mennyt suorinta reittiä rantaan! :D

Myöhenpään illalla sitten käytiin vielä sisarusten kanssa veneilemässä, siten että saivat olla ensin kyydissäkin, hienosti kyllä olivat, kumpikaan ei kesken yrittänyt hyppiä veneestä pois, eikä heiluva vene jännittänyt. Nää osaa ottaa relax! :)

Muuten viikonloppu sitten meni aurinkoa ottaessa ja sunnuntaina lähdettinkin sitten aikaisemmin jo Joensuuhun, koska Ricolla oli pelastuskoiratreenit raunioilla, joihin Morakin sai osallistua.

Treeneissä Ricolla oli ensimmäisenä ukkona tuttu ihminen Ricon psyykkeelle vaikeassa piilossa, ja tämä meinasikin pistää pienen paimenen korvavälin niin pehmeäksi, että yritti tarjota ajatusta siitä, että lähtee etsimään muita ukkoja (eli ukko-motivaatio ei vieläkään ole 100% kunnossa, kerran jättää ukon, vaikka tietää tasan sen olevan ihan lähellä),  mutta kutsuin takaisin ja silloin ei enää halunnut jättää ukkoa, vaikka täysin tunneliin kyllä ei mennytkään, vaan kitisi pitkään tunnelin ympärillä ja lopulta sitten sen verran meni putkeen, että etujalatkin olivat putken sisällä, siitä palkka. Tuo on niin jännä tuo piilo, miksi Ricolla vetää nupin nuri se aina, kaikkiin muihin putkiin ja tunneliin yms, mitä vaan koko rauniorata alueella on menee, mutta tuohon tunneliin ei. Kaksi muuta (täysin vierasta) ukkoa löysi määrätietoisesti ja vaivattomasti, että sinällään eka ukko oli hyvä olla noin vaikea, kun sai sitten palautua noiden normipiilojen kanssa.

Moralle ukot oli pakoina ihan vaan erillaisten elementtien taakse, ekaa ei tajunnut alkuunkaan, toiseen meni vähän aikaa ympyrää pyöriessä (mutta etsi kuitenkin jo silloin, mutta suuntimat olivat vaan vähän.. noh väärät :D) ja kolmannen perään ampaisikin jo täysiii, että hyvä lopetus siihenkin. :)

Treenien jälkeen haettiin Sylvi meille melkein pariksi viikkoa hoitoon, isäntäperheen ollessa ulkomailla, ja tämähän tarkoitti myös sitä, että Demi jäi pariksi viikkoa maalle appivanhempien tykö, he olivat enemmän kun onnellisia kun kysyin, haluaisivatko pitää Demiä - saas nähdä saanko sitä pois sieltä enää Juhannusnäyttelyihin...

Loppuun pupukevennys:

Viikonlopun järkkärikuvat laitan kuvapostauksena ja samalla kertoilen kuinka Ricon uusi aluevaltaus VESIPELASTUS alkoi luistamaan! :)