Veneestä hyppy hoidettiin ihan tyylikkäästi, sen jälkeen alkoi kyllä sellainen sekoilu, että itku meinasi tulla!
Vientiin osasin varautua, että siinä voi tapahtua mitä vain - mutta silti tälläiseen en ollut varautunut. Koira kyttäsi vientiesinettä kuin hullu ja oli ihan sen oloinen että tämä on helppo homma, mutta jälleen teki sen, että ampu veteen, pysähtyi, sylkäisi esineen, rupesi ravistelemaan, lähti veneelle ilman esinettä. Siis mitäh. Se on ihan vakio, ettei rannasta lähde tollaisessa aaltoisessa rannassa, mutta että lähti ilman esinettä... No itellä meni ihan pakka sekasin moisesta, ja sitten lopulta kun tajusin karjua koiraa takaisin, se ei kääntynyt, ja lopulta kun kääntyi niin sitten lähetin uudelleen, ja sitten vei perille asti. No tästä sain varmuutta siihen, että seuraavan liikkeen kyllä tekee, että aalloista huolimatta menee veneelle.
Seuraavana tosiaan veneen haku. Ei mitään, koira lähti todella hyvin veneelle ja oli ihan varma tehtävästä, kunnes sai köyden, tarjosi sitä 2-3 krt venettä vasten apparille esineenä (????) ja vasta useamman käskyn jälkeen uskoi, 'tänne' karjaisuni. Siinä vaiheessa toki oli kerinnyt pyöritellä köyden jo ties miten puneille ja vetoasento oli kaikkea muuta kuin ergonominen, mutta joka tapauksessa toi rantaan, metrin ohi tolppien, mutta toi!
Tämän jälkeen sitten oli hukkuva, ja siinä vaiheessa kun näin hukkuvan puvun - SE OLI PUNAINEN , tiesin, että voisin odottaa koiran tekevän IHAN MITÄ VAIN. Vastoin ennakko-odotusta, lähti kuin hauki rannasta lähettäessä, mutta hyvin pian huomasin, että koira oli lukinnut hukkuvan naaman "kohteeksi", pitkät sekuntit oli miettiä minkä käskyn minä sille annan, että ei vaan haukkaa naamasta, mutta onneksi en huudellut mitään vaan annoin koiran selvittää tilanteen itse. Ui ensin kirjaimellisesti päinnäköä hukkuvaa, sen jälkeen joku iso ratas pyörähti Riksun aivoissa ja rupesi etsimään patukkaa, ja löysikin sen - mutta teki jonkun ihme biliksen siihen ja näin ollen joutui sitten uimaan hukkuvan alla ja kaiken lisäksi patukka oli suussa, todella huonossa asennossa. Mutta hukkuvankin toi rantaan (ohi maalitolppien), joten bileet siitä!
Eli sove läpi kirkkaasti pistein 92/100, ja olin niin onnellinen, että joka kerta koira oli autosta lähdössä töihin täynnä tarmoa, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Että suorituskykyä kyllä näistä löytyy, vaikka näkyy myös kaikenmaailman muuta sooloiluakin ihan omiksi tarpeiksi.
Suuri kiitos vielä appari Minnalle, joka sai pestin huomattavan viime tinkaan tossa puolessa välin viikkoa, kun meille Nooran kanssa selvisi, ettemme voi olla toistemme apparit.
Myös Nemo ja Noora saivat SOVEn läpi, että ensi keväänä sitten päästään kilpailee poikien kanssa ihan kunnolla, tänä syksynä loppuu kisat kesken. :)
 |
| Maailman paras kisakamu :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti