Paljon asiaa!

Pari viikkoa kun oli kirjottamatta, erinäisistä syistä (joista mainittakoot, että työt alko :s ) niin nyt on sitten enenpi vähempi kirjottamista!

Eli siis ihan eka, 24-28.3 meillä oli kyläilemässä Armaan sisko Nelli omistajineen. Demi meni täksi viikonlopuksi Heidin luo Karsikkoon hoitoon, ettei narttukoirien välillä pääsisi käymään vahinkoa - yhteenottojen merkeissä. Pari kertaa viikonlopun aikaan koiruudet kuitenkin näkivät toisensa, ja olin TODELLA ylpeä Demistä, ei neiti koira edes ruennut rähisemään Nellille, joka puolestaan senkin edestä teki selväksi, ettei voinut sietää mustaa saksalaistani. Armas ja Nelli viihtyivät hyvin yhdessä, ja omistajien poissa ollessakaan eivät brasilian kauhukakarat olleet laittaneet asuntoa sileäksi. 

Sunnuntaina kävimme brasilialaisien kanssa Liperissä, äitiäni moikkaamassa, samalla otin sieltä kameran lainaan, koska 1-3.4 olimme lähdössä Imatralle heppailemaan niin halusin sinne kameran mukaan. Siinä tuli sitten viikon aikaan otettua jokunen sata kuvaa, ja niistä parhaimistoa tässä: 

 

Niin, sitten tosiaan 1.4 lähdimme, mie, Heidi ja koirat Imatralle! Imatralla meitä odotti talouden oma koira, Vekkula -sheltti, sekä suokkari Ömppä ja shettis Hippi. Demille paikka oli tuttu, sillä olimme viettäneet samassa paikassa yhden yön silloin kun hain Demin, Armaalle puolestaan paikka oli täysin uusi, ja ukko olikin aika kireänä sitten kun saavuttiin pihaan, ja Vekku osoitti kiinnostuksensa Demiä kohtaan. Vaikka Armas ei millään voinut sietää sitä, että Vekku yritti hyvin tarmokkaasti hyppiä saksalaiseni selkään, ei pojilla mennyt kun kertaalleen viikon lopun aikaan rähinäksi. 

Demi otti heti perjantaina kyytiä Ömpältä ja Hipiltä, idiootti meni tarhaan vaikka kielto oli kova, siinäpähän juoksi viitisen kertaa tarhaa ympäri kaksi hyvin tuohtunutta kaviokasta perässä, tämän jälkeen älysi puikata pois tarhasta. Armas jätti hevoset suosiolla rauhaan.

Sunnuntaina me ihmisväki menimme heppa mätsäreihin! Olinhan toki käynyt lukuisissa koira mätsäreissä, mutta kyllä nämä olivat ihan oma tapahtumansa siihen verrattuna mihin olin tottunut! Me oltiin Hipin kanssa shettisten 3! :) Tapahtuman yhteyteen oli myös järjestetty heppaagilityä. Mentiin rata Hipin kanssa, muttei siinä sen kummasemmin pärjätty, kun en saanut Hippiä astumaan molempia jalkoja auton renkaankumin sisään. Muutama kuva tapahtumasta ja maalta muutenkin:

Mie ja Hippi ennen mätsäri koitosta.

Seisotusta.

Agility poni pomppaa!

Ömppä loikkaa!

Keskiviikkona 6.4 piti alkaa sitten agilityn alkeiskurssi Demin kanssa, noh eikös vaan minua odottanut töistä tullessa asunto joka oli yltäpäältä ulosteen peitossa. Demillä oli jostain syytä vetänyt mahan ihan sekaisin, ja sainkin viettää hyvän tovin sitten paikkoja siivotessa. Eihän se ilo siihen loppunut, Kati, joka sattui tulemaan kahville samalla oven avauksella ja saikin käteensä kaksi kappaletta hihnoja kun viitoin hälle, et viepi koirat pihalle, kertoi sisälle takaisin tullessa, että saksalainen paskoo v e r t a. Luojan kiitos se sitten meni ohi omalla painollaan, kun neiti koira oli paastolla seuraavaan iltaan. Torstaina olisi ollut Armaan treenit, mutta ei sitten menty, ihan sillä varauksella jos Demin ripuli olisikin ollut jotain mikä tarttuu Armaaseen, ja sitä kautta muihin treeneissä oleviin koiriin. 

Perjantaina sitten käytiin omalla aikaa treenaamassa ja juoksuttamassa koiria kentällä, kun pääsin jo kahdelta töistä. Tarkoitus oli ottaa molempien kanssa vähän eka tokoa, sitten Demi tutustuttaa A esteeseen sekä muuriin. Ihan aluksi kuitenkin koirilta otettiin enin virta pois heittelemällä palloa, koska parin päivän "sairasloma" oli saanut koirat ihan sekaisin.

Sitten kun aloitettiin "oikeat työt" otin Armaan ensiksi kentälle. Ihan ekana sivulle tuloja, perusasentoa sekä hiukan seuraamista. Perusasento jees kontaktin kera, mutta seuraamisessa kontaktia ei herunut muualle kuin käteeni jossa oli pallo jolla palkkasin. 

Sen jälkeen otin A-lla kontakti treeniä. Hermo meinasi mennä kun arvon brasilialainen ei suvainnut millään ottaa jälkimmäistä kontaktia kunnolla. Huomasin myös ikäväkseni, että Armaalla on tullut todella vaarallinen tapa hypätä A-esteellä, korkeimman kohdan yli, lentäen komeassa kaaressa toiselle puolen estettä. Ei kiva. 

Loppuun vähän muistuttelin Arpun mieleen kaikkia turhia temppuja joita se osaa.

 Sitten oli Demin vuoro, joka oli kovin tympääntynyt jo odotteluun:

Deminkin kanssa aloitin tokoamalla. Ei sen kanssa olla vielä muuta kun sivulle tuloa ja seuraamista harjoiteltu (joihin suuntaa antavat opit saanut edellisellä omistajalla), on vähän ongelmaa sen suhteen, että Demi on _todella_ vino. Kontaktin pitää tosi kivasti, mutta kulkee tosi vinossa. :s Pitää jotain seinän viertä rueta seuruuttamaan niin josko se siitä. Pallolla vire pysy tosi hyvin, ja intoa tekemiseen riitti.  

Sitten oli agilityn vuoro. Aloitin A- esteestä. Demi kiipesi ekan kerran tosi hyvin, tosin tuli myöskin ryminällä alas, siten etten kerinnyt pysäyttää kontaktille, mutta seuraavalla kerralla ennakoin vähän liikaa, ja sanoin seis jo hyvissä ajoin, ja näin ollen koira napsahti istumaan jo ennen kontaktia - en tosiaan odottanut, että olisi pysähtynyt niin näpsäkästi! Muutaman onnistuneen kerran jälkeen otin välissä hypyn muutaman kerran, joka sujuikin moitteettomasti, maksi korkeudellakin.

Tämän jälkeen vuorossa oli muuri, alkuksi medi korkeudessa, sitten maxi. Tuntui ihan hullulta käskeä koira hyppäämään maxi muurin yli, sillä se oli tooooosi korkea mielestäni! Mutta eipä yrittänyt neitikoira kiertää vaan hyppäsi moitteettomasti yli. Hienoa! 

Muistuteltiin myös putki, se piti ekana juosta vierestä, mutta sitten muisti, että siitähän piti mennä läpi! Vieläkään en sen kummemmin ohjannut koiraa, vaan mentiin yksi este kerralla, siten että kutsuin toiselta puolen, viittoen kuitenkin estettä, paitsi putkeen saatoin vauhdin kanssa. Olen kyllä tosi tyytyväinen siihen miten hyvin Demi otti nuo uudet esteet, ja sain todettua samalla, että pallo on sopiva väline meille vireen ylläpitoon. 

 Sunnuntaina 10.4 käytiin kentällä taas treenaamassa, tokoa. Armaan kanssa lähinnä seuraamista, perusasentoa sekä nyt lisänä liikkeestä maahan. Hyvin toimi koira, ja vire mitä parhain, ainut että maasta en yhdellä kehotuksella saanut ottamaan perusasentoa, vaan piti kannustaa monesti, että uskoi saavansa nousta. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että meni maahan. Demille vain muutama sivulle tulo ja muutama seuruu pätkä kentän kopin seinämän viertä. 

Ja kyllä koirat nauttii, että on taas kevät ja saa sulalla kentällä juosta niin lujaa kun kintuista lähtee! Kuvissa muuten uudet hienot valjaat jotka hoitotäti Kati oli ukolle ostanut :) Ainiin Demikin sai synttäreiden johdosta, uuden hienon oranssin Jokke-niitti pannan! Armaalla on samallainen, mutta maastonvihreä. 

Mutta tässä kaikki olennaisin mitä meidän elämässä on tapahtunut viime aikoina, keskiviikkona sitten agility Demin kanssa! 

Mirrin poseeraus.

Bloggauksen kuvat ©Heidi H. / Siina J.
Ja kirjoittaja pahoittelee, että jotkin kuvista pomppivat vähän miten sattuu, mutta mokkula tökkii niin voimakkaasti, ettei hermo kestä selvitellä asiaa sen enenpi :D

Ainiiin! Ja enää ei ole neitikoira varmaan kahteen- kolmeen viikkoon rähissyt yhtään koiraa "kunnolla", muutaman kerran saattanut haukahtaa, mutta  huomion saa pois käskyllä! Jes. Mutta ei pie intoutua liikaa, sitähän ei taas tiiä mikä koira rähinän taas laukaisee.

DeiDeiDemonini 2v!

Demoni rakkahani täyttää tänään 2v!
Onnea muruselle!

Varmaan ihan syntymäpäivien kunniaksi, neiti koira oli aamulla rähisemättä naapurin vinttikoiralle joka sattui alaovella vastaan ja Nellille (Armaan siskolle joka oli viikonlopun vierailulla) ei myöskään tarvinnut rähistä. Vaikka vielä aamusella tyttöset näkivät toisensa, ja Nelli ilmoitti kovaan ääneen, ettei vieläkään pidä Demistä. Nellin vierailusta lisää myöhemmin tänään, sitten kun saan kuvat siirrettyä kotona koneelle ja aikaa kirjoitella enemmän. 

Ihana aurinko!

Koska viime aikoina on kaikki harrastukset aika pitkälti pyörineet agilityn ympärillä, perjantaina päätimme että nyt tehdään jotain ihan muuta! Suuntasimme aavarannalle, jäälle auringon paisteeseen kävelemään. Tällä kertaa varasin Armaalle päälle vaatteet, jotka ei kastu vaikka päädyttäisiinkin taas jonnekkin hankeen rämpimään! 

Demiä varten mukaan oli otettu uusi narupallo, joka on Demin ehdoton lemppari leluista, sitä neitikoira hakikin ihan intopinkeä hangesta. Armas tyytyi katsomaan touhua vierestä ja pysytteli polulla. 

Pian huomasin erään saaren rannassa kiviä, jotka pilkottivat lumen alta, noh siitähän se ajatus sitten lähti, miun oli _pakko_ saada kuvia kun koirat poseeraisi noilla kyseisillä kivillä. Eikun sitten kahlaamaan polulta rantaa päin, lunta oli vielä mukavasti yli polven ja matkaa kiville joku 50m. Eikun rämpimään. Armas katsoi hetken ja näytti tuumaavan juu hän ei tule, Demi puolestaan rämpi hyvin mielissään edellä, kyllähän se Armaskin sitten lopulta perässä tuli, kun huomasi, että hanki kantaa sitä, eikä sen tarvinnutkaan rämpiä umpihangessa. 

                              
Kyllä kannatti rämpiä, muutaman ihan passelin otoksen sain otetuksi, jopa tolla mun vanahalla pokkarilla! 

Kiviltä jatkettiin sitten matkaa, ja löydettiin saaren läpi menevä polku, joka tallattiin sinne joskus kk sitten, liekkö metän elukat ruenna sitä käyttää, kun polku oli tosi hyvin tamppaantunut, mutta ihmisisen jättämiä jälkiä siitä ei kyllä hahmottanut, noh ota ja tiedä. 

Parin tunnin jää seikkailun jälkeen koirat olivat silmiin nähden poikkeuksellisen rauhallisia! Illasta Demi lähti Heidin mukaan Karsikkoon, kun Kati tuli minun luo yökyläilemään, niin Armas sai sitten viettää hoitotätin kanssa kahdestaan laatuaikaa. Aluksi Armas ottikin ilon irti, mutta illasta ukko oli harvinaisen vaisu ja poissa oleva, liekkö ikävä Demiä ja Heidiä sitten tullut.

Demikin oli ollut kiltisti Karsikossa, minkä nyt oli aluks ollu hyvin hämillään ja sitten vahtinut Heidiä ihan koko ajan, ja yöllä oli pitänyt vahti haukkua antaa (mitä kotona ei tee!) kun oli kuulunut alaoven ääni. 

Lauantai aamuna kun Demi sitten tuli kotiin, ei ollut riemulla rajaa kun kaksikko näki jälleen toisensa! Ei mahoton sitä rallia kun painovat menee, loppu taas miun kaksiosta neliöt kesken! On niistä vaan tullut tosi riippuvaisia toisistaan.

13.3 Armas tekee sitä minkä parhaiten osaa!

Kuten arvata saattaa, agilitystähän tässä bloggauksessa on kyse! 

Oli minun vuoroni vetää treenit, perjantaina kun kentällä pyörähdin, se oli umpi jäässä, joten olin varautunut sunnuntaina siihen että kenttä on edelleen jäässä ja minulla oli mukana vaan muutama hypytön pätkä, noh kenttä kuitenkin oli niinkin hyvässä kunnossa, että päätin soveltaa vielä viime hetkellä jonkun radan tyngän! 

Armas antoi ekalla kierroksella omaa varmaa suoritustaan, minkä nyt keinulla oikaisi, ja jätti jälkimmäisen kontaktin ottamatta. Myönnettäköön keinu oli sijoitettu todella tökerösti tuolla radalla. Noh uusinta yrityksellä otti myös jälkimmäisen kontaktin!

Toisella kierroksella Armas sitten kiehahti niin paljon, että tuli enenpi virhetä, mutta hauskaahan myö vaan kentälle tultiin pitää joten, en nyt mitään 10 suoritusta siltä enää siinä vaiheessa vaatinutkaan. 

Kuten kuvista huomaa, hauskaa Armaalla tuntui olevan :D 


Lopuksi myös Demi pääsi kentälle, tällä kertaa otin vaan paria hyppyä sillä, ekana yksittäisenä, sitten kahden sarjaa. Tiesi kanssa eläjät kertoa, että Demi oli hypännyt sarjan myös sillä välillä omia aikojaan kun minä kävin niistämässä nenäni, jotenka taitaa se ihan touhusta tykätä. 

Lopuksi myös kokeiltiin ekan kerran maxi rimoja, kun tähän asti oltiin menty medi rimoilla. Yksittäinen este meni, mutta kahden sarjalla pudotti jälkimmäisen. Loppuun otin sitten vielä medi sarjan, että jäi ns. hyvä mieli koiralle. Ekaa kertaa myös kokeilin ihan ohjata Demiä, että en vaan mennyt toisella puolen ja kutsunut, vähän neiti ihmetteli että pitääkö sen nyt juosta miun vieressä vai esteen yli, mutta kyllä se sitten hokas jopa esteenkin yli mennä! Siihen oli hyvä lopettaa. 

Agikuvat (c)Pilvi H, KIITOS!

12.3 Mätsärit

Lauantaina puolen päivän jälkeen pakkasimme koirat autoon ja suuntasimme nenämme kohti keskustaan, määränpäänä oli mehtimäen parkkihalli! Mätsäreihin siis suuntasimme!

Noh haukkuminen odotetusti alkoi jo autosta koiran ulos saatua, kun näki muutaman puudelin heti auton edessä, yllätyksekseni haukku ei yltynyt raivokkaaksi rähinäksi, vaan loppui /vaihtui ulina-kiljumiseen muutaman "anna olla" karjaisun jälkeen! Nyt vasta on alkanut sanallinen kielto menemään läpi, ennen meni ihan kuuroille korville. Armas oli myös mukana katsomassa meininkejä.

Seuraamme liittyi ennen parkkihalliin menoa faaraokoira Casper, joka oli Demille ennestään tuttu, joten sille ei tarvinnut haukkua. Mätsärit olivat hallin kolmannessa kerroksessa, valitsimme suosiolla, että kuljemme parkkihallin liuskoja pitkin ylimpään kerrokseen, emmekä tuppaa ahtaaseen käytävään jossa oli turhankin suuri riski päästä kosketuksiin vieraiden koirien kanssa.

Parkkihallin kerrosten välillä oli eräänlaisia ritilä rappusia, mulla oli jotenkin kutina, ettei Demi olisi välttämättä sellaisiin tottunut, ja arvaus osuikin nappiin siinä määrin, että Demi teki täyden stopin kun nousin portaille. Noh hetken empimisen jälkeen neiti koira kuitenkin luotti minuun ja suvaitsi nousta rappuset, kaikki jalat erisuuntiin osoittaen kun vähän jännitti. Seuraavat rappuset menikin sitten ihan ongelmitta. 

Kolmanteen kerrokseen päästyä, haukkumiseksihan se meni kun jonoteltiin ilmottautumis jonossa, koiria oli PALJON, mutta vieläkin yllätyin sitä kuinka haukku oli muuttunut, siihen nähen mitä koira oli pari vko sitten Juuassa, siellä haukkui hampaat irvessä kaikille, nyt "vaan" haukahteli vähän joka suuntaan, mutta ei samalla lailla "seonnut"! 

Sisällä seuraamme liittyi myös tolleri Potsi, sekä sakemanni Riiviö. Nämä kun oli saatu haisteltua niin niillekkään ei tarvinnut enää haukkua. Käväistiin vielä porukalla pihalla, ja jätettiin Armas autoon, koska halli oli niin kylmä, että lämpimämpi oli autossa.

Pihalla saatiin vielä seuraamme Piki-biisoni sekä walesi Reetu, nämäkin oli Demille okei kun oli nuuhkaisut molemmat läpi. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin halliin. Demi rauhottui silmiin nähden, enää ei tarvinnut haukkua joka suuntaan, vaan pystyi jo keskittymään kerjäämiseenkin! Välillä tietty haukahti joillekkin koirille, mutta se ei ollut mitään verrattuna entiseen! 

Sillä välin kun olin Riiviön kanssa kehässä, Demi piti kyllä sellaista mekkalaa että huhhuh, oli neiti sitä mieltä, että mammahan ei häntä hylkää! Tiesi Heidi kertoa, että oli aika työ pidellä kiinni saksanneitiä joka päätti, että hänet hylätään!

Riiviö oli aikuisten PUN "5", liikkui todella kivasti, mutta punaisten kehässä ei jaksanut enää seisoa vaan alkoi pyöriä levottomona paikoillaan, joten putosi sitten sijotuksilta.

Demikin sai punaisen nauhan nuorissa, olin neidistä niiiiiiin ylpeä! Vähän meni edes-takaisin liikkuminen laukkaamiseksi, mutta se, että _DEMI_ mahtui samaan kehään toisen koiran kanssa, oli miule jo voitto! Niin ja hampaat tuomari halusi, että näytän itse, niin siinä meni emännän puolelta vähän sähläykseksi, kun enhän mie ikinään oo ite hampaita joutuna näyttää! Seisotin neidin vapaasti.

Punasten kehässä ei sitten sijotusta enää tullut, mutta se taas että Demi mahtu 10 muun koiran kanssa samaan pieneen kehään - siis se tunne! Sitä ei vaan voi kirjottaa! Miun tyttö onkin kehityskelponen <3

Lähtiessä sitten mentiin käytävän kautta, ja siellä piti ohittaa muutama koira, Demi ei reakoinut niihin mitenkään - ei rähissyt - ei ollut kiinnostunut! *JIPPII*

Seuraavia mätsäreitä odotellessa!


Bloggauksen kuvat ©Pilvi H.