Tänään Kantelesärkässä agilitykisoissa Armas tykitti hienosti itsensä A radalla 2/6 ja B radalla 1/6 eli korkeimmalla pallilla sai poseerata! Noh ei se kyllä ihan niin hyvin mennyt kuin olisi voinut mennä, virheitä tuli molemmilta radoilta, mutta ihanneaika sitten puolestaan alittui myös molemmilla radoilla. Oli minun onneni että mulla on äärettömän nopea koira, niin ei tullut aika virhettä, sillä ihanneajat tällä tuomarilla olivat eritttäääiiiin tiukat. :)
tiistai 6. joulukuuta 2011
maanantai 5. joulukuuta 2011
4.12 Voittaja 2011
Nyt on aikasta vapaa suomennos, kun oli jotenkin tosi kauttarantain kirjotettu, niin yritäppä siinä sitten saada pää pointti irti..
Tuomari: Roberto Velez Pico, Puerto Rico
"Toivoisin pään olevan maskuliinisempi. Erittäin hyvät hartiat. Todella hyvä ylälinja. Toivoisin näkeväni enemmän potkua takana. Erittäin hyvä luonne."
VAL ERI VAK4
Armaan esiintyminen oli aikasta vaisua katsottavaa, ennenmminkin yritti liikaa, kuin että olisi ollut vasta hakoinen. Ei suostunut oikein intoutumaan millään, yritin nostattaa kierroksia tempuilla, mutta eiii (( - ei tietysti, aina on kehässä riehuminen kielletty, niin miksi nyt sitten saisi riehu, tuumasi Armas )). Pakko kai se on taas myöntää, ei ne näyttelyt vaan oo Armaan juttu. Pöh!
Mutta reissu oli mukava, oli mukavata nähhä brasiliero immeissii pitkästä aikaa sankoin joukoin. :) Niin ja Ikea Tampereeltakin tuli ostettua tyhjäks :D Voittajasta ostin Armaalle metallihäkin, Demille heijastinliivin, sekä koirille sapuskaa jokusen kilon. Niin ja tuli koeajettua häkin vetoalustakin, joka tuli postista alkuviikosta, oli muuten ihan älykätevä näyttelypaikalla! Sai koira rauhassa olla siellä, ja sai itte liikkua ilman että tarvis miettiä kuka vahtii tavaroita, kun nyt ne kulki kätevästi mukana :)
-- Demi oli viikonlopun appivanahemmilla hoidossa, ja hienosti oli neitikoira ollut :) Tänään kun kotiin tuli, niin ei paljon ole pää pedistä alku tervehdyksen jälkeen noussut, sen verta koville ottanut tuo maalla olo! :D
-- Demi oli viikonlopun appivanahemmilla hoidossa, ja hienosti oli neitikoira ollut :) Tänään kun kotiin tuli, niin ei paljon ole pää pedistä alku tervehdyksen jälkeen noussut, sen verta koville ottanut tuo maalla olo! :D
torstai 1. joulukuuta 2011
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Pöh,joku hiekotti tiet :(
Oli eilen tarkoituksissa päästä potkukelkkailemaan Demin kanssa, joskin toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin viimeksi, mutta eih, joku oli hiekottanut kaikki tiet siihen kuntoon ettei siellä potkukelkalla potkittu :( PÖH!
Noh päätettiin kuitenkin lenkkeillä Karsikkoon Casper-faaraon luokse kahveilemaan. Demille laitoin vetovaljaat päälle, ja itelle vetovyön, että josko neiti ymmärtäisi, että nyt olisi lupa vetää. Voi tauti sitä huutoa, kun Demi äkkäsi että kaivoin valjaat esille, ei pysynyt neiti koira nahoissaan, piti viedä eteisestä muutaman kerran olkkarin portin taakse rauhottumaan, kun oli niin kiihtynyt että hyppi jopa ovea vasten, että nyt mennään! :O
Oikeastaan samoin tein kun pihalle piästiin Demi oli sitä mieltä, että nyt muuten mennään eikä meinata! Ei hyvä tavaton, ei millään olisi malttanut rauhallisesti kävellä (kiljuu/joglaa), vaan heti olisi pitänyt saada viedä minua kuin pässiä narussa! Että joo, ei epäilystäkään siitä, ettei olisi tajunnut että valjaat päällä saa vetää - kaulapannassa ei. :D Meno matka karsikkoon oli aika - noh selälle käyvä, kun sai pidätellä kyllä ihan kunnolla ettei vedä kumoon miuta. Noh perille kuitenkin hengissä päästiin, ja voi elämä taas mikä huuto oli kun Demi näki pitkästä aikaa ihanan Casperin, huoltojoukkoineen, ja Armas puolestaan oli enenpi innoissaan niinstä huoltojoukoista, ei niinkään 1½v faaraouroksesta ;)
Siinä kahviteltuamme ja seurusteltuamme suuntasimme takaisin mutalan suuntaan, Kossu ja Casper lähtivät saattamaan meitä, Demi meinasi taas revetä liitoksistaan, olisi halunnut päästä Casperin kanssa telkkuamaan, siinä sitten näköpiiriin sattui muuutama vieraskoirakin, niille neiti avautui epätavallisen suureen voluumiin, eikä mikään kielto taas mennyt läpi - eikun koira kylelleen lumihankeen ja odottaa että rauhoittuu, sen jälkeen sitten olikin taas kuulolla. Seuraavassa risteyksessä kun tuli taas vieraskoira vastaan, sille ei neitikoiran tarvinnut enää kuin nostella säkäkarvojaan, riitti että "OHI" käskyllä mentiin tilanteesta ohi. Demi vain välillä tarvitsee vähän muistuttelua tuohon ettei sikailla. :)
Menomatka oli huomattavasti miellyttävämpi, Demi veti vain sen verran, että paine tuntui, mutta minun ei tarvinnut takakenossa kävellä, vaan sain suorassa ihan kävellä, ilman pelkoa että töksähdän nenälleni kun neiti kiskaisee. :D Muutama hölkkäpätkäkin otettiin, siinä Demi meinasi vähän intoutua liikaa, ja lähti painattamaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen pysyi ravissa! :D Nyt on hyväksi valjaat todettu ;)
Noh päätettiin kuitenkin lenkkeillä Karsikkoon Casper-faaraon luokse kahveilemaan. Demille laitoin vetovaljaat päälle, ja itelle vetovyön, että josko neiti ymmärtäisi, että nyt olisi lupa vetää. Voi tauti sitä huutoa, kun Demi äkkäsi että kaivoin valjaat esille, ei pysynyt neiti koira nahoissaan, piti viedä eteisestä muutaman kerran olkkarin portin taakse rauhottumaan, kun oli niin kiihtynyt että hyppi jopa ovea vasten, että nyt mennään! :O
Oikeastaan samoin tein kun pihalle piästiin Demi oli sitä mieltä, että nyt muuten mennään eikä meinata! Ei hyvä tavaton, ei millään olisi malttanut rauhallisesti kävellä (kiljuu/joglaa), vaan heti olisi pitänyt saada viedä minua kuin pässiä narussa! Että joo, ei epäilystäkään siitä, ettei olisi tajunnut että valjaat päällä saa vetää - kaulapannassa ei. :D Meno matka karsikkoon oli aika - noh selälle käyvä, kun sai pidätellä kyllä ihan kunnolla ettei vedä kumoon miuta. Noh perille kuitenkin hengissä päästiin, ja voi elämä taas mikä huuto oli kun Demi näki pitkästä aikaa ihanan Casperin, huoltojoukkoineen, ja Armas puolestaan oli enenpi innoissaan niinstä huoltojoukoista, ei niinkään 1½v faaraouroksesta ;)
Siinä kahviteltuamme ja seurusteltuamme suuntasimme takaisin mutalan suuntaan, Kossu ja Casper lähtivät saattamaan meitä, Demi meinasi taas revetä liitoksistaan, olisi halunnut päästä Casperin kanssa telkkuamaan, siinä sitten näköpiiriin sattui muuutama vieraskoirakin, niille neiti avautui epätavallisen suureen voluumiin, eikä mikään kielto taas mennyt läpi - eikun koira kylelleen lumihankeen ja odottaa että rauhoittuu, sen jälkeen sitten olikin taas kuulolla. Seuraavassa risteyksessä kun tuli taas vieraskoira vastaan, sille ei neitikoiran tarvinnut enää kuin nostella säkäkarvojaan, riitti että "OHI" käskyllä mentiin tilanteesta ohi. Demi vain välillä tarvitsee vähän muistuttelua tuohon ettei sikailla. :)
Menomatka oli huomattavasti miellyttävämpi, Demi veti vain sen verran, että paine tuntui, mutta minun ei tarvinnut takakenossa kävellä, vaan sain suorassa ihan kävellä, ilman pelkoa että töksähdän nenälleni kun neiti kiskaisee. :D Muutama hölkkäpätkäkin otettiin, siinä Demi meinasi vähän intoutua liikaa, ja lähti painattamaan, mutta pienen neuvottelun jälkeen pysyi ravissa! :D Nyt on hyväksi valjaat todettu ;)
tiistai 29. marraskuuta 2011
Älykkyys VS voima!
Kuten otsikkokin kertoo, totesinpa taas, ettei Demille vaan sovi älyä vaativat tehtävät, se on luotu tekemään sellaisia asioita jotka vaativat sisua & voimaa (esim. vedätys), kun Armas taas kykenee mukautumaan helposti. :D Noh joo, kyllähän se Demikin aina välillä jaksaa yllättää älylläään, mutta mielummin se menee massalla ;)
Asiaan. Nyt lopulta kun lumet tupsahtivat alas taivaalta pääsin kokeilemaan Demillä potkukelkan vedätystä - kun koko kesä ollaan pyörällä asiaa jo reenattu (ja viime talvena veti suksilla), ja ai että neiti intoutui vetämään! Sai kyllä koko ajan olla vähintään yksi jalaka maassa ettei vauhti yltynyt mahdottomaksi (neidiltä ei tuo rauhassa käpsyttely onnistunut kun oli niin innoissan). Ei mitään toivoa että olisi saanut vaan rauhallisesti lykkiä eteenpäin. Yritin sitten saaa neidin ymmärtämään tuon "ravi (joka pyörän edessä kyllä toimii)" käskyn sillä, että Heidi istui kyydissä, ja itte sain sitten takaata jarrutettua vauhtia, ja estettyä kaahaamisen - joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Noh sittenkun neiti koira edes vähän oivalsi, ettei koko ajan tarvitse kaahata, ja Heidi pudotettiin kyydistä, noh meilkeinpä samoin tein sain taas alkaa jarruttaa kaksin jaloin kun neiti olisi vienyt minua satalasissa. Pikkusta vaille innoissaan on Demi vetämisestä, saapi kyllä lämmitellä kunnolla koiruuden ennen vetolenkille lähtöä, kun menee tollaseks riehumiseks tuo vetäminen, loppuverkkaa unohtamatta. :)
Tähän asti ollaan pyörällä "vedätetty" ihan Hurtan normi valjaissa, joissa kiinnitys lenkit myös kyljissä (- ahkion aisat saa kätevästi kiinnitettyä niihin, jos ei jaksa länkiä heittää koiralle niskaan ahkiolla vedättäessä). Ne on ihan hyvät ollu, ei ole Demillä ollut mitään jumeja yms. mutta eilen, potkukelkka vedon jälkeen päätin, että nyt hankitaan kunnon vetovaljaat, kun lumela kuitenkin on raskaampi vetää ahkiota/potkukelkkaa, mitä esim. pyörää asfaltilla.
Meillähän oli jo Sinnan Björkiksen valjaat kokoa 3 kokeilussa, mutteivat ne istuneet Demille kunnolla, selkä jäi liian lyhyeksi & kaula meni liian tiukaksi kun neiti sai turkkinsa vielä takaisin. Nyt sitten hankittiin ihan omat, Jokke tour vetovaljaat, kokoa2 ja ne asettuivat aika hyvin, kaulasta sopivan napakka, muttei kireä, selkä vähän arveluttaa onko tarpeeksi pitkä, mutta jotakuinkin. Tänään pitäisi koe ajoon päästä ;)
Niin ja sitten siihen älylliseen osapuoleen, Armaaseen. Vähän tokohommia otettiin joenrannassa lauantaina, tuuli ihan älynä, mutta pari lyhkästä seuruuta & perusasentoa siinä otettiin kun jo piti juosta äkkiä autoon lämpimään!
V I D E O T A !
Asiaan. Nyt lopulta kun lumet tupsahtivat alas taivaalta pääsin kokeilemaan Demillä potkukelkan vedätystä - kun koko kesä ollaan pyörällä asiaa jo reenattu (ja viime talvena veti suksilla), ja ai että neiti intoutui vetämään! Sai kyllä koko ajan olla vähintään yksi jalaka maassa ettei vauhti yltynyt mahdottomaksi (neidiltä ei tuo rauhassa käpsyttely onnistunut kun oli niin innoissan). Ei mitään toivoa että olisi saanut vaan rauhallisesti lykkiä eteenpäin. Yritin sitten saaa neidin ymmärtämään tuon "ravi (joka pyörän edessä kyllä toimii)" käskyn sillä, että Heidi istui kyydissä, ja itte sain sitten takaata jarrutettua vauhtia, ja estettyä kaahaamisen - joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Noh sittenkun neiti koira edes vähän oivalsi, ettei koko ajan tarvitse kaahata, ja Heidi pudotettiin kyydistä, noh meilkeinpä samoin tein sain taas alkaa jarruttaa kaksin jaloin kun neiti olisi vienyt minua satalasissa. Pikkusta vaille innoissaan on Demi vetämisestä, saapi kyllä lämmitellä kunnolla koiruuden ennen vetolenkille lähtöä, kun menee tollaseks riehumiseks tuo vetäminen, loppuverkkaa unohtamatta. :)
Tähän asti ollaan pyörällä "vedätetty" ihan Hurtan normi valjaissa, joissa kiinnitys lenkit myös kyljissä (- ahkion aisat saa kätevästi kiinnitettyä niihin, jos ei jaksa länkiä heittää koiralle niskaan ahkiolla vedättäessä). Ne on ihan hyvät ollu, ei ole Demillä ollut mitään jumeja yms. mutta eilen, potkukelkka vedon jälkeen päätin, että nyt hankitaan kunnon vetovaljaat, kun lumela kuitenkin on raskaampi vetää ahkiota/potkukelkkaa, mitä esim. pyörää asfaltilla.
Meillähän oli jo Sinnan Björkiksen valjaat kokoa 3 kokeilussa, mutteivat ne istuneet Demille kunnolla, selkä jäi liian lyhyeksi & kaula meni liian tiukaksi kun neiti sai turkkinsa vielä takaisin. Nyt sitten hankittiin ihan omat, Jokke tour vetovaljaat, kokoa2 ja ne asettuivat aika hyvin, kaulasta sopivan napakka, muttei kireä, selkä vähän arveluttaa onko tarpeeksi pitkä, mutta jotakuinkin. Tänään pitäisi koe ajoon päästä ;)
Niin ja sitten siihen älylliseen osapuoleen, Armaaseen. Vähän tokohommia otettiin joenrannassa lauantaina, tuuli ihan älynä, mutta pari lyhkästä seuruuta & perusasentoa siinä otettiin kun jo piti juosta äkkiä autoon lämpimään!
V I D E O T A !
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Tokohyppyä.
Tokohyppy harjoittelu jatkukoon.
Tällä kertaa ohessa vähän videomateriaalia.
Eli siis käytössä on naksutin (jonka olemassa olo on kyllä ihan älyttömän kätevää! On niin helppo palkata koiraa ja innostus pysyy hurtalla!), namialusta, mielikuvitusta ja innostunut rasilialainen. Tuohon perusasennon ennakoimiseen löydettiin ratkaisu puoli vahingossa. Elikkäs ennenkun lähen Armaan luo pudotan namin lattialle, ja näin ollen Armas ei sitten jostain syystä ennakoikkaan perusasentoa :D Ja sitten tuo hypyn takana on namialusta, jossa on joskus namia, ei aina, näin ollen on paikallistanut nyt hyvin tuon kohdan mihin jäädä seisomaan, eikä (kun aniharvoin vaan, kuten esim. ekassa hypyssä videolla, siinä laitoin sen vähän liian intopinkeenä hyppäämään niin ei sitten ihan notkeus riittänytkään) ota turhia askeleita hypyn takana. Armas ei peraatteessa hyppyyn eikä perusasentoon tarvitse käsimerkkejä, mutta koska otettiin aikasta monta toistoa tossa, niin varmistelin __vähän__ käsimerkkejen kanssa, ettei pahemmin rupeaisi oikomaan tehtävän annossa. Hienot kootut selitykset.
Ainiin ja kontakti ei oo Armaan juttu, se rakoilee aika sujuvasti kun kyttää lattialla olevaa namia, mutta eiköhän se häviä sitten samalla kun lopettaa namien tiputtelun. Miel vanhat merkit paikkoonsa pitää.
Nyt kun saapi raksutella tuota vähän aikaa, niin josko se avautus herralle.
Lumi tuli ja Demi sekosi!
Kuten otsikkokin jo kertoo, Demille lumien tulo oli enemmän kuin mieleen! Demi odottaa ulos pääsyä kuin kuuta nousevaa, ja neiti on sitä mieltä, että ulos muuten lähdetään joka ainoa kerta kun sohvalta erehtyy emäntä perusksensa nostamaan, saman tien alkaa hirmuinen säntäily eteistä kohti, ja pettymys aina yhtä suuri kun pihale ei lähdetäkkään! ...tai sitten se huuto jos mennäänkin!
Armas ei ihan niiin iloinen tästä ole, katselee sohvan pohjalta korvat luimussa aina kun pitäisi pihalle lähtä. :D Tai siis pihalle kyllä lähtee, mutta jos vilauskaan takista näkyy niin vajoaa kyllä niin syvälle sohvaan kuin pystyy.
Muuta kuulumista. Armaan kanssa ollaan toko-hyppyä tässä harjoiteltu, kun nyt on hieno pahvinen tokohyppykin! Noh ihan kai se on kohtalaisella mallilla, pitäisi vaan saada se tollo tajuamaan, ettei ennakoi perusasennossa hypyn jälkeen, muuten olisi liike jo oikein hyvää katseltavaa, mutta äh, aina napsahtaa istumaan samoin tein kun menee sen luokse :( Ärgh. Noh on tässä vielä talvi aikaa sitä hinkata, että josko sitä keväällä sitten päästäisi depyytti tekemään tokonkin puolella.
Demi harjottelee vieläkin tuota seuraamista, kontakti on kyllä tosi hyvä, mutta edistää vieläkin tosi herkästi, ärsytys! Niin ja perusasentokin on ihan mallillaan.
ps. ei täällä oikeesti noin paljon oo lunta mitä kuvat väittää, vanahoja kuvia, ettei ois niin kalsean näkönen päivitys! :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















