lauantai 25. tammikuuta 2014

Kamalan on hiljaista.

Otto-otus lähti tänään omaan kotiin, höh.. Ihan hassua olla kahen viikon jälkeen vaan oman porukan kesken - ja sekin vajaa nyt, kun avo ja Demi lähti maalle appivanhemmille, niin ollaan nyt poikkiin kaa kotona keskenään. Noh tätä rauhaa ei pitkään kestä kun tiistaina haen Aamun meille loppuviikoksi, kun sen emäntä lähtee käymään tuolla Helsingin suunnalla.

Vielä Ottoo palatakseni, käytiin torstaina vielä yksi 3km vetolenkki Oton ja Demin kanssa uhmaten kirpsakkaa pakkasta. Koirilla oli kyllä niin vauhti päällä, ettei tuntunut pakkanen missään, painattivat lenkin sitä vauhtia, että heikompaa hirvitti, loppuu tietysti sitten kunnon jäähdyttelylenkki.

Lauantaina sitten vielä ennenkun Otto lähti omaan kotiin pidettiin pienet hakutreenit, Otolle kolme ukkoa (+kaksi ukko aamupäivällä, kun Nooran mies suostui kahdesti piiloon pinkomaan, eka oli vähän huono, mutta toisella kertaa jo haistelikin ja jäi syömään koko palkkarasian sisällön!), kaikki näkölähtönä suorapalkalla "nurkan taakse", paitsi viimeinen kun maalimiehenä oli Oton oma emäntä, sitten otettiin ihan maakellariin asti - pois näkyvistä oleva ukko. Lähti varmasti ja löysikin maakellarin päälle, mutta poikkesi vielä skannailemaan ympäristöä, ennenkun sitten eteni maakellarin portaat alas ja kellariin asti, josta ukko sitten löytyi - voi sitä riemua!


Pitää vielä treenikaveri Nemoa kehaista, nuori mies on kyllä niin hyvin oivaltanut tämän etsimisen juonen, ja on kyllä niin sisukas - siitä olisi kyllä ainesta oikeaksi haku- taikka pelastuskoiraksi! Vielä ukot on ollu puolipakkona, mutta uskon, että enää ei olisi mikään ongelma lähettää koiraa myöskään pimeille ukoille, mutta koska on harrastus vielä aika alkukantimissa, hyvä pelata varmemman päälle ja pitää homma kivempana näin!

Myös ekat ilmaisutreenit pidettiin Nemolle aamupäivällä erillisenä treeninä - ja Nemolle ilmaisumuodoksi valikoitui heti rulla. Noora lähetti Nemon minun tykö, ja minä heiluttelin rullaa maanrajassa ja Nemo oikeastaan suorilla tarrasi rullaan kiinni, ekaksi jäi minulle tyrkyttämään aarrettaan, mutta jämerämmän käskyn jälkeen oivalsi viedä rullan Nooralle asti ja siitä palkka! Tämä toistettiin muutaman kerran ja viimeiselle lähettäessä Nemolla oli jo katse lukittuna rullaan, otti sen tyynenrauhallisesti ja vei Nooralle käteen asti, se oli hieno!

Myös Rico pääsi töihin, sille tavalliseen tapaan ukot meni ensin piiloon, ennenkun otin koiran ulos ja lähetin sen jo kaukaa haravoimaan pihapiiriä, ampaisi kyllä aika suorilla pellolla olevien pyöröpaalien tykö ja ilmaisi niitä todella voimakkaasti, päätin sitten vaatia koiralta vähän enemmän, enkä pyytänyt maalimiestä esille, nostin Ricon useasta kohtaa paalejen päälle (paaleja oli kahdessa kerroksessa useammassa rivissä, vähän niinkun tähän tapaan) , selvästi alustana paalit Ricoa pelotti suunnattomasti, mutta oli myös paikantanut ukon niin voimakkaasti, ettei osannut periksikään antaa. Päädyin sitten itse kiipeämään myös paalejen päälle ja kiskoin Ricon pannasta ja valjaista myös ylös, sitten reippaammin yritti olla, mutta jännitti silti aivan mahdottomasti, sain sen kuitenkin nousemaan toista riviä vasten - että näki ukon - joka oli vielä monta riviä kauvempana - täysin koiran ulottumattomissa, tämä oli kuitenkin Ricolle hyvä tsemppaus, yritti kaikkensa ja pääsikin sitten palkkioon käsiksi lopulta.

Paaleilla työskentely vaati Ricolta paljon, mutta silti hienosti jatkoi töitä, eteni ensin sikalaan, jonka tarkasti mielestäni todella hyvin ja perusteellisesti! Sikalan käytävässä ilmaisi voimakkaasti kattoon päin - ylisiltä tuli ilmanvaihto venttiili sikalan puolelle, ja huoneen päädyssä oli ikkuna, jonka seinän toiselta puolelta mennään ylisille - jossa toinen ukkomme oli piilossa. Annoin koiran oman aikansa ilmaista tilaa, mutta sitten kehotin menemään ulos, ulkoa säntäsikin suoraan rakennuksen seinustaa pitkin ulkovarastoon jossa ilmaisi sitten ylisille menevät rappuset, ekaksi puoli huolimattomasti, en reagoinut, sitten hyppäsi uudelleen rappuja vasten ja piippasi, sitten pyysin maalimiehen esille, ilmaisu oli mielestäni hyvä. :) Molemmat ukot suorapalkalla.

Enenpää en Ricolle sitten ottanutkaan, vaan lopetettiin huipulla. Mutta kyllä se on aika huisia, että mulla on koira joka oikeesti ehtii ihmisiä ja oikeesti kertoo missä ne on! Eihän se toki teknisesti oo vielä mikään huippulupaus, mutta kyllä se siitä koko ajan kehittyy. Rico on kyllä parempi mielestäni rakennuksissa, kun maastossa, jotenkin maastossa se saattaa pudota "puolitehoille" mutta tuollaisessa pihapiirissä se kyllä pysyy työmoodissa.

Sitten pilipali kuviin pakkaspäiviltä:









Sitten Armaaseen. Pikku-ukolle tuli alkuviikosta postista uusi BOT-verkkoloimi, jota olen pyrkinyt pitämään sillä yöt, ettei ainakaan tuo vetoisuus meidän lattianrajoissa pahentaisi koiran vointia. Niin, Armashan tosiaan lopetti/vähenti sängyssä peiton alla nukkumista sairastumisen jälkeen, ei varmaan halua nukkua ihan iholla, koska myö pyöritään jonkun verran ja jokainen turha nouseminen taitaa koiralle tehdä kipeää - ja on aika herkkis, että jos pyörii niin vaihtaa kyllä heti asentoa, siksi nukkuu mielummin joko ihan sängynlaidalla tai lattialla pedissä/vaatekasassa.  Niin ja sohvallakaan ei oikein viihdy, menee sohvan taakse / sohvan ja patterin väliin, joka ei kuulu kyllä tuon tissinvälikoiran tapoihin :(

Huomenna tippuu taas kortisoniannos.. kieltämättä pelottaa aika paljon, koira ei ole suoranaisesti kipuillut, mutta ei se normaalikaan ole, niin en tiedä miten reagoi kortisonin vähentämiseen.. Saa toki sitä viellä tiistaina, torstaina ja lauantaina puoli tablettia, sitten loppuu kokonaan. 

Hirveästi Armas haluaisi jotain tehdä, mutta en ole uskaltanut mitään sen kanssa tehdä, ennenkun näkee kortisonin loppumisen vaikutukset. Voihan se olla, ettei oireet enää palaa ja voidaan varovasti aloittaa taas lenkkeily yms. Mikä kyllä tekisi herran vatsanympärykselle todella hyvää.


Ei kommentteja: