tiistai 21. tammikuuta 2014

Vähiin käy aika Otto-otuksen kanssa.


Höh, hirveen nopeesti tää aika menee, viikonloppuna Otto-otus sitten lähtee omaan kotiin, mut nyt pitää nauttia vielä viimesistä päivistä :D

Oton kanssa tehtiin viimeviikon aikaan pohjia hakuun, sekä nähtiin paljon koirakavereita, kerran myös hallilla käytiin katselemassa kun muut reenaa - se oli kyllä aika jännää Ottopojan mielestä, kokemuksen puute näkyi. Niin ja olihan se Otto aisaparina niin Ricon kuin Demin kanssa potkukelkan edessä.


Vetohommissa oli kyllä hurjan pätevä, meni kummankin omista parina ihan moitteeta, liinat pysyi kireällä, vähän välillä meni sivussa, mutta nenä pysy menosuuntaan. :) Muutama (huono) kuva ekalta lenkiltä:  


Hakuhommat saatiin ihan hyvälle alulle, neljät hyvin pienimuotoiset treenit ollaan saatu pidettyä. Otto tajusi, että ihmisen luo kannattaa mennä, sitten saa paljon kehuja, vielä kuitenkaan usko ei riitä, jos ukko ei ole heti "nurkan takana", vaan joutuu pidempään töitä tekemään. Eli täysin näkölähtö ukoilla vielä mennään.

Sunnuntaina yksi vaikeampi ukko oli rakennuksen sisällä, mutta siellä Otto kyllä yllätti, että vaikka ei meinannut ukko löytyä, jatkoi sinnikkäästi etsimistä, onneksi oli avo maalimiehenä, niin se oli Oton mielestä jo etsimisen arvoinen. Mutta kyllä huomaa eron tuolla pehmeyspuolella näihin minun omiini verrattuna, Otto jäi Hilman pissejä lipittelemään niin ärähdin sille sitten siitä, että "EI" ! Niin Otolla meni kasetti ihan sekaisin, ja sitten ei enää halunnut lähteä ukon perään ollenkaan, onneksi kuitenkin saatiin sitten pakoukolla vielä tilannetta paikkailtua. 

Maanantaina kun menin tottistelemaan Ricon kanssa koululle otin Oton mukaan ja otettiin siinä vielä Otole pari pakoukkoa pimeällä ja niille lähti kyllä hirmuista vauhtia, että ei sunnuntaista jääny hampaankoloon :)

Kuvia kaksista eri reeneistä:







Kuvien (c)Jyrki , kaksi alinta (c)Noora V.

Otto on kyllä sellainen tapaus, että uskaltaisin sen rytkätä kokoonpanoon kuin kokoonpanoon, se sopeutuu älyttömän hyvin, se ei häsellä turhia, ei uhittele muille, väistää heti jos alkaa tunteet kuumua. Niin ja ei tallo myöskään nelikiloisia ystäviä allensa!

Lenkkeiltiin heti Oton tultua koirakavereiden kanssa pelloillamme:






Sitten käytiin jäällä:









Sitten Otto on leikkinyt kovasti äitikoiran kanssa:









Myös leikkihetki veljen kanssa ikuistettiin ikkunan läpi - se jäikin sitten ainuaksi kerraksi, kun RICON kupoli on veljeä kestänyt noin iholla, saman katon alle kulla täysin ongelmitta mahtuu, mutta vähänkään lähemmäs jos yrittää toinen tulla niin alkaa kuulumaan "murrrrr......":





Mutta tälläistä tähän mennessä, vielä olisi pari päivää aikaa keksiä vaikka mitä! Pidetään teini kiireisenä, kun näyttäisi tuota liikaenergiaa olevan ;)





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten Armas jakselee?

Siina kirjoitti...

Armas voi hyvin, mutta on lääkityksellä, niin todelliseen vointiin en uskalla kantaa ottaa sen tarkemmin :S Kipulääkkeet lopetin tiistaina, ja kortisoni tippui puoleen keskiviikkona, mutta ainakaan kipulääkkeiden lopetus ei romahduttanut koiraa, mutta toki kortisoni nyt näyttelee suuremmassa roolissa. Ensiviikolla kortisoni lääkitys tippuu joka toiselle päivälle ja sitten viikon jälkeen kokonaan pois eli helmikuun puolella pitäisi näkyä mikä on kohtalo. Nyt kuitenkin koira ollut iloinen itsensä - joskin paljon makaa. -Siina