En osaa päättää vihaanko noita otuksia meidän takapihallamme vai olenko ihan haltioissani! :D Toisaalta, ne ovat todella kauniita ja on mahtavaa seurata niiden touhuiluja (esim. viime syksynä emä ja vasa olivat pelloilla koko syksyn enenpi vähempi, niin oli ihan mahtavaa kattoa pienen vasan toilailuja aina töistä tullessa jne.), mutta toisaalta, meiltä tielle on matkaa vähimmillään 800m ja se on todella lyhyt matka silloin kun tuollainen lähtee painattamaan erinäinen määrä koiria kintereillä. :/ Kauriit sentään tähän asti ovat kääntyneet aina takaisin päin ennen tietä, mutta hirvet kun moista ei ajattele, ne vaan ryskää eteenpäin sen minkä kintuista lähtee. Onneksi noita tilanteita on nyt ollut hyvin harvakseltaan, että koirat ovat näkölähtöä saaneet ja päässeet ajamaan, mutta valitettavasti niitäkin tilanteita on, kun on monta kilometria moneen suuntaan laakeen aakeeta. Demin sentään saa ajosta pois, ja Mora ei lähde edes moiseen, mutta pojat.
Nämä kurjet puolestaan ei sitten kiinnosta koiruuksia sitä vähää, typeriä lintuja kuulemma. Mutta itseä kyllä harmittaa, kun nuo on niin pirun arkoja, että ei kyllä kovin lähelle pääse, kun jo ottaavat kurssin erisuuntaa :( Tosi kivoja kuvia saisi jos _vähän_ lähemmäs edes pääsisi, muttttaaa eiii... Sen lisäksi rusakoita tuolla meidän vihreällä pellolla on myös, mutta ne ei kyllä oo linssille piirtyny jostain syystä. Hymn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti